Perennapenkin kunnostusta

Mökin perennapenkki on ollut vuosia aika oman onnensa nojassa, kitketty toki on. Äitini on sen aikoinaan perustanut, siskon kanssa on sitä kerran uusittu, silloin lähinnä vähennettiin keltapäivänliljaa ja suopayrttiä, minä olen istuttanut yhden pionin. Näistäkin on aikaa jo n. 5 vuotta, ja keltapäivänlilja oli valloittanut uudestaan tilan itselleen. Minä sain nyt luvan isältä ja siskolta tehdä kukkapenkille mitä huvittaa, ja minähän tein.

Aloitin piirtämällä kaavakuvan perennapenkistä sen mukaan, mitä muistin talven jäljiltä. Sitten sovin lounastreffit Kielometsän isännän kanssa, ja sain häneltä hyviä ideoita mitä laittaa keltapäivänliljojen tilalle. Halusin vaihtaa värimaailmaa ja istuttaa vähemmän valtaavia kasveja. Maitokello oli yksi ehdotuksista särkyneen sydämen lisäksi. Särkynyt sydän löytyi, mutta maitokelloa ei ole vieläkään löytynyt etsimisestä huolimatta. Jätin sille tilaa, toivottasti sellainen tulee jostain vastaan. Kielometsästä sain kaksi taimea upeaa sinistä syysleimua (vahingossa kiitin).

Nyt tosin pelkään etten tehnyt sittenkään riittävästi. Keskiosa on uusittu, mutta kumpikin reunus jäi sellaiseksi kuin oli. Iirikset ovat aloittamassa kukintaansa, joten en halunnut koskea niihin. Niiden juurakot ovat työntyneet jo reunakivetuksen päälle. Syksyllä aion kaivaa ne kaikki ylös, pienentää kuunliljoja ja istuttaa kaiken takaisin kukkapenkkiin oikeille paikoilleen. Tehdessä totesin myös, että helpompaa olisi tehkä koko penkki alusta asti valmiiksi, kuin uusia vain osaa siitä. Mutta nyt mentiin näin.

Tässä on alkutilanne. Näkyy pääasiassa keltapäivänliljaa, vuohenputkea ja voikukkaa. Myös kivetyksen väleissä reilusti voikukkaa.

Tilanne ns. levällään. Keltapäivänliljat kaivettu ylös, uudet taimet odottavat, kottareissa hyvin palanutta lehmänlantaa. Keltapäivänliljat saivat uuden paikan metsän reunasta lähellä pikkuaittaa. Toinen puoli tiukkaa savea, toinen puoli puhdasta soraa. Siinäpähän valloittavat tilaa itselleen.

Kukkapenkin pohjaa lähempää. Tämä kuva paljastaa minun työskentelytapani hyvin: nopeasti, tehokkaasti, urakkavauhtia ja hups, tuli vähän tallottua iiristä, joka siis taitaa olla saksankurjenmiekka. Pionille tein tilaa, se on jäänyt vähän vuohenputkien ja suopayrtin alle.

Tiikerinliljan sipuleita. Keltapäivänlilja oli levinnyt näiden yli, mutta kyllä tiikerinlilja kukki niidenkin läpi. Olin huolissani että kuinka niille käy, mutta luulisin että ihan hyvin. Sipulit nimittäin löytyivät juuripaakkujen alta. Minä irroitin ne varovasti irti, ja hautasin uudelleen maahan, tällä kertaa puhtaaseen multaan sellaisenaan. Toivottavasti eivät säikähdä pelkästä mullasta ympärillään.

Tälläiseksi kukkapenkki jäi. Laitoin pohjalle palanutta lehmänlantaa ja päälle ihan ostomultaa monta säkkiä. Tilaa on vielä maitokellolle ja uusille akilleioille, tai jollekin muulle. Kummakin reunan kaivan vielä syksyllä ylös, putsaan rikkaruohoista ja siirrän kasvit oikeille paikoille.

Maata myöten ylhäällä keskellä on jotkut sipulit jotka löysin keltapäiväliljan juurakosta, ei aavistustakaan mitä ovat. Ylhäällä on syysleimuja, nyt neljää eri laatua, ja vielä yksi, jota en muista mitä on. Niiden vieressä on tiikerinliljat, vielä maan alla. Niiden alla on yksi saareke suopayrttiä ja ne sipulit. Sitten on pioni, suopayrttiä, iiris ja särkynyt sydän Alhaalla on akilleijaa. Tyhjään tilaan olisi tulossa maitokello, jos vaan jostain löydän sellaisen. 

Kaavakuvat eivät ole ihan oikeassa suhteessa, eikä muutenkaan valmiit, mutta ovatpahan sinnepäin. Päivitän ne oikeammiksi sitten syksyllä kun näen millaiseksi perennapenkki muotoutuu. Ja korjaan kirjoitusvirheet.