 |
| Lantaa, savea ja saapas |
Huhtikuun sanotaan olevan kuukausista julmin, ja sitähän se monelle onkin. Lähi- ja sesonkiruuan suosijalle se on vuoden vaikein kuukausi. Puutarhurille se on vaikea, tai oikeastaan vaikean ihana kuukausi. Odotukset keväästä ovat kovat ja lupaavalta tuntuukin, kunnes taas tulee senttejä lunta, rakeita ja rajua ukkosta kuten eilen. Joinain vuosina marjapensaan alla on vielä lunta, toisena ollaan toukotöissä jo pitkällä. Mutta kun asettaa toiveet, malttamattomuuden ja kiireen vähän syrjään, voi nauttia täysillä siitä kaikesta työstä, mitä juuri sillä hetkellä voi tehdä tulevan sadon eteen.
 |
| Puolikkaan palstan kuusi kasaa |
Erityisen ihanalta huhtikuinen lauantai-ilta tuntui eilen. Kärräsin nimittäin 10 kottarillista hyvin palanutta hevosenlantaa palstalle. Urakkaan meni vähän enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin, kaiken sateen, lumen ja rakeiden jälkeen savipellon käytävät olivat todella liukkaat ja raskaat. Saappaissa oli jokunen kilo savea lisäpainona, tasapainon kanssa sai olla tarkka kun jalat lipesivät koko ajan ja kottikärryn pyörä upposi syvälle. Mutta homma tuli tehtyä ja hyvä mieli kompensoi ylimääräisen lihaskivun moninkertaisesti. Ja mikä hauska sattuma, tämä on niiden hevosten lantaa, joita olen syönyt. Siis ainakin teoriassa.
Levitin kuusi kärryllistä uudelle palstan puolikkaalle, kolme levitin vanhalle palstalle. Ja yhden kärryllisen jätin kasaan odottamaan parsapenkin valmistumista. Parsapenkin perustaminen on tämän vuoden projekti palstalla, siitä lisää myöhemmin.
 |
| Nousi se raparperi täälläkin, rikkaruohojen kanssa |
7 kommenttia:
Voi kun malttaisikin laittaa nuo toiveet, malttamattomuden ja kiireen syrjään! :D
Psyykkailen itseäni etten tänä vuonna laittaisi taimia liian aikaisin maahan..!
Sulla on homat hyvällä mallilla sielä. :)
Itse kävin eilen ottamassa vastaan palsta-alueen yhteistilauksesta omat hevonkakkasäkit, vettä ja räntää tuli taivaalta silloin varsin riittävästi. Mutta tämmöistä tää kevät on.
Minullakin tämä malttaminen on ollut ihan opetteleukysymys, alan olla riittävän vanha siihen ;) Havahduin joku vuosi siihen "ahdistukseen" mikä seurasi blogeista, kun kaikki oli kaikilla MUILLA niin aikaisessa ja hienossa vaiheessa. Jotenkin oli olo, että kaikkien, myös minun, pitäisi olla eka kaikessa, juhlat juhlia etukäteen jne. Ihan tietoisesti päätin, etten anna sen vaikuttaa, vaan minä menen sitä vauhtia kun maa antaa myöten, ja juhlin juhlat edelleen silloin kun juhlan aika on, olkoonkin että olen aina myöhemmässä kuin moni muu. Ja tosiaan, kevät on niin tätä, hyvässä ja huonossa.
Tsemppiä puutarhurille;paljon työtä vaatii ennenkuin tulee satoa.
Kiitos, työtä tosiaan tarvitaan, mutta onneksi se on mukavaa :)
Huhtikuu on kamalan ihana. Aina tuntuu, että kevät on myöhässä, vaikka todellisuudessa sen eteneminen olisikin ihan samassa tilanteessa kuin vaikkapa vuosi sitten. Ihan hitusen toivoisin lisää lämpöä, että Kivistön pihassa vihertäisi vähän enemmän. Mutta malttia malttia! :)
Sehän sen vaikeaksi tekee, kun ajatukset ovat lämpöä edellä. Ja vuosittainen vaihtelu on niin suurta. Tännekin saisi vähän lämpöä tulla lisää, mökillä on vielä niin kylmää, märkää ja ankeaa, etten sinne vielä haikaile.
Onkos nuo saviset kumpparit hai-saappaat? Harmaa tai musta väri saappaissa paras silloin kun pihakumppareista on kysymys. Kaupunkisaappaina vaaleammat värit kauniimmat.
Lähetä kommentti