keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Mediasta, blogeista ja kampanjoista


Lokakuussa on pinnalla ollut monenlaiset mediaan, someen ja kampanjoitiin liittyvät asiat. Tommi Kinnunen kysyi twitterissä että voiko kirjailija olla kiinnostava ilman perhettä tai vaatekaapin esittelyä. Kyllä voi, mutta tuntuu ettei nykytoimittajolla ole rahkeita/taitoa/viitseliäisyyttä muuhun. Mikään ei olisi niin palkitsevaa kuin älyllinen haastaminen ja siitä seuraava oivalluksen ilo. Valitettavasti jannemetsot vaan ovat harvassa. Janne Metson kolumnit vaikka vaatteista tai peruskouluihmisistä ovat kultaakin kalliimpia, toivottavasti ne saisi joskus talteen jossain muodossa.

Ymmärrän että perinteinen media on taloudellisessa kurimuksessa, ja että toimituksessa pitää säästää. Annetaan vaikka ammattitoimittajalle kenkää, ja pyydetään lukijoita toimittamaan sisältöä. Minulle on tullut vuosikausia, vai peräti -kymmeniä sama lehti. Nyt vaan valitettavasti olen tullut siihen pisteeseen, että olen peruuttamassa lehtitilausta, huomaan että edellinenkin on lukematta seuraavan tippuessa postilaatikkoon. Esimerkiksi monet kirjavinkit olen lehdestä poiminut aikoinaan, nykyään lehden kirjallisuussivuista huolehtivat lukijat, ilmaiseksi tietekin. Taso on mitä sattuu, tyyliin "tämä oli kiva kirja pitkästä aikaan". Juu, olisin sen osannut itsekin kirjoittaa, mutta minä kaipaan enemmän ja syvempää analyysia, sellaista mitä alan koulutuksen saanut lahjakas ihminen voi tuottaa. Minustakin asiat on kivoja tai tyhmiä, mutta se ei vaan ole minusta riittävää lehdessä painettuna, ei tuo sitä oivaltamisen iloa lukijalle. Tästähän syntyy ikävä kierre, kun tilaaja lähtee niin talouskurimus vaan lisääntyy.

Mutta kyllä minä syytän muutakin kuin taloudellista kurimusta. Vähän yleistäen voi sanoa, että nykyään saamme lukea lehdistä siitä, mitä ihnmiset sanovat somessa, hyvässä ja huonossa. Eikö toimittajat ole ennen menneet sinne missä tapahtuu ja kertoneet ja taustoittaneet asioita ja ilmiöitä, eikä vain kertoneet että kuka ja kuinka monta sanoi mitäkin. Vaikka kai me kaikki joille se on luontevaa työn kannalta, käytämme hyödyksi somea monellakin tavalla. On vaikka helppo tietää mitä mieltä tutkimusmaailma on nykyisestä menosta seuraamalla somea, ilman että oikeasti juttelee yhdenkään tutkijan kanssa,

Monet, ellei kaikki, lehdet ovat omineet bloggaajia palkkalistoilleen. Tämä on varmaan sellainen win-win-tilanne monille, mutta minä en voi sille mitään, että monesta blogista on hävinnyt kiinnostavuus sen jälkeen. Onneksi he eivät tunnu huomaavan itse sitä, vaan "edelleen kirjoittavat juuri siitä ja siten mikä kiinnostaakin ja miten haluaa". Kai se on vain minun ongelma, jos koen että kaupallisuuden tai kaupallisen alustan myötä blogin sielu on hävinnyt ja ennen kaikkea sisältö on köyhtynyt, ja (lähes) kaikesta on tullut jotenkin latteaa. Mutta pelottavaa tässä on se, että näin on käynyt todellisille lempiblogeillekin, eli jotain outoa siinä kaupallisuudessa on, mikä saa älyllisyyden ja kiinnostavuuden häviämään. 

Somen kautta on helppo levittää monenlaisia kampanjoita, osa saa tuulta alleen paremmin kuin osa. Minä toivoisin kampanjoitiin muutakin logiikkaan kuin aakkosiin perustuvaa, oikeasti toivoisin eniten maalaisjärkeä. Eikö sitä lihansyöntiä voisi vähentää ihan koko vuoden aikana, eikä vain silloin kaikkein parhaana riista- ja perinteisenä teurastuskuukautena. Ei sillä, että kampanja mitenkään vaikuttaisi minuun, mutta ehkä se lievästi ärsyttää kuitenkin, sellainen kohkaaminen juuri lokakuussa. Miksei vaikka maaliskuussa, tai kesäkuussa tai heinäkuussa. Muuten, lihattomasta lokakuusta huolimatta minulla keikkuu koko lokakuun luetuimpina teksteinä vuodesta toiseen sydän- ja hirvenpaistiohjeita. Olisiko hirvisesonki menoillaan...

12 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Asiaa!

Tuplaespresso kirjoitti...

Kaikenlaisia ”kaveripyyntöjä” tulee meillekin. Monesta tekstistä paistaa pitkälle, että se on lähetetty parille sadalle muullekin blogille lukematta niistä ajatuksella ainoatakaan. Ja tokihan aina joku bloggaaja tarttuu syöttiin kun riittävästi kehutaan blogin "upeaa sisältöä ja ainutlaatuisuutta" (*del*). Meidän ovella ei siis ole näkynyt ilmaisia ruokakasseja, mutta eipä tarvitse niistä kirjoittaakaan. Tähän asti on riittänyt aiheita muutenkin. Blogin top 5:n kärjessä keikkuu mummon lihapullaresepti viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mutta meillähän vietetään lihaisaa lokakuuta (ja marraskuuta ja joulukuuta ja tammikuuta ja…). Pitää varmaan jatkossa alkaa merkitä nuo leivonnaisetkin gluteenillisiksi ja laktoosillisiksi.

Ulla kirjoitti...

Olen akkainlehti- ja aamusanomalehtiaddikti. Suomen Elle oli aivan huippu akkainlehti aikoinaan, mutta muuttui sittemmin alle kolmikymppisten muotiblogaajien lehdeksi, joten irtisanoin tilaukseni. Samasta syystä irtisanoin Glorian ruoka & viinin: kohderyhmä nuoreni ja somettui. En kaipaa ohjeita hyviin festarieväisiin, enkä tod. someta omiani millään hashtagilla.

Eikä Aamulehti ole yhtään sen parempi. Yhdessä vaiheessa siinä alkoi minä-journalismin trendi, jossa toimittajan pitää naamankuvineen päästä kommentoimaan joka uutista tai, herra paratkoon, tehdä kokonainen kolumni omasta itsestään ja perheestään. Mitä uutisarvoa sillä on? Sitten uutisoitiin tosi-TV -ohjelmien tapahtumat, ja nykyään somen tapahtumat. Ja joka Aamulehdessä on Oikaisuja-osio, jossa korjataan toimittajien antamat väärät tiedot, huoh. Mietityttää, kuinka köyhää on toimittajakoulutus nykyään.

Neljäntienristeys on muuten paras kirja ikinä, vaikken olekaan Tommi Kinnusen vaatekaappia nähnyt :-)

sauvajyvänen kirjoitti...

Campas, juuri näin ;)

Tuplae, tuo lihaisa lokakuu onkin hauska juttu! Ja kyllä, aiheitahan maailma on täynnä, ilman että täytyy keksimällä keksiä.

Ulla,hienoja huomioita lehdistä. Uusia lehtiä tuntuu putkahtelevan ja häviävän yhä nopeampaan tahtiin. Ja vanhat hyvät lehdet ovat muuttuneet ihan hötöksi tai muuten vaan kummalliseksi. Keittokirjabuumi on vähän samankaltainen, niitä tulee koko ajan enemmän ja enemmän, mutta suurin osa sellaista kertakäyttökyökkikirjallisuutta. Nättejä (keskenään samanlaisia) kuvia ja ohut sisältö. Mietin tässä koko ajan että saanko edes kolmea mainitsemin arvoista kirjaa joulukuun keittokirjakoosteeseen...

Samaa mieltä kirjasta. Ja täytyy sanoa että Kinnusen twiitit on suurimpia syitä miksi kulutan aikaa myös twitterissä, vaikken hästägääkään (oi kaunis suomenkieli) kaikkea tekemääni siellä :)

Merja kirjoitti...

Tänne someen mahtuu koko ihmiselämän kirjo. Juuri kun ajattelen, että jokin asia on vakiintut ja järkevöitynyt, löytyy taas uusi ylilyönnin tapa. Ruokabloggaajien maailma on kuitenkin varsin kiltti ja ystävällinen, mulle ei ainakaan tulee mitään asiatonta kommentointia.

Mutta joskus jaksaa erityisesti ihmetyttää joidenkin blogien meuhkaaminen, itsestään numeron tekeminen ja omaan rintaan lyöminen. Sillä saa lukijoita, kyllä. Sillä saa maainostajille näkyvyyttä, kyllä. Mutta minut lukijana sellainen blogi on menettänyt, hukannut uskottavuutensa ja olen blokannut pois meuhkaajat fiideistäni. En tiedä kuin moni muu äänestää jaloillaan/klikeillään.

Toinen asia mikä kummastuttaa on miten bloggaaja voi kopsata ja julkaista omanaan ohjeen, ilman että viittaa lähteeseen. Itse koetan antaa creditit sinne minne ne kuuluu, silloin vain toisinnan jonkun toisen reseptin enkä ole kehittänyt siihen mitään omaa. Osa ohjeistahan on tietysti vaan niin yleisiä, ettei sosekeiton ohjetta tarvise linkata mihinkään suuntaan. Tai usein ohje on niin monesta lähteestä koottu, että linkkilista olisi pidempi kuin ohje. Mutta joskus tuntuu että joutuu härskin ryöstön uhriksi. Mun blogissahan lukeekin "Oma ja varastettuja reseptejä" ja sillä viittaan että bongaan ravintoloista hyviä ohjeita ja annan sitten mielellään rispektit ravintolan suuntaan. Toinen asia sitten kokonaan on, haluaako huippukokki että ei-ammattilainen retostelee sinne päin jotain annosta ;).

Nanna kirjoitti...

Hei Ulla: Justhan Aamulehdessä oli ruokatorstaissa upea fasaaniriistajuttu lokakuun alussa! :D

sauvajyvänen kirjoitti...

Merja, samaa mieltä siitä, että ruokablogiyhteisö on hyvin käyttäytyvää. Edes ne, jotka provosoivat tahallaan, eivät saa toivomaansa reaktiota. Mikä osin liittyy siihen meuhkaamiseen ja itsekehuun. Mietin jo, että olenko ainoa jota se ärsyttää, mutta en taida kuitenkaan olla. Tuo kopiointiasia jaksaa ihmetyttää minuakin, plagiointi ei kertakaikkiaan ole eettistä toimintaa. Ruokaresepteihin taitaa päteä sama kuin tieteeseen: kun lainaat yhdestä lähteestä etkä mainitse lähdettä, plagioit, mutta kun lainaat riittävän monesta lähteestä, luot uutta. Näinhän se on ;)

sauvajyvänen kirjoitti...

Nanna, niin juuri, pitääkin kokeilla sitä, toivoo nimim. aina fasaanin kuivaksi paistanut.

Ulla kirjoitti...

Jep, Aamulehdessä on välillä yllättävän hyvä ruokaosio, joka tosin useimmiten päättyy toimittajan itsensäkorostukseen: "Toimittaja NN, joka ei ikinä kotonaan laittais fasaania" Ärgh!
Taidan olla tullut vanhaksi :-D

sauvajyvänen kirjoitti...

Apua, tosiaan. Täällä toinen vanha.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas ihan sairaan hyvä kirjoitus tämäkin. Toimittajana uumoilen, että sisällön kapeutumiseen johtaa a.) ajan puute b.) toimitsten järkyttävän pienet resurssit, joita tiukennetaan koko ajan ja c.) nyt niin hiton muodikas tarinallinen palvelujournalismi, eli kaikki pitää jotenkin vääntää rautalangasta, näin kärjistetysti.

Jos kaupallisuus on toteutettu fiksusti, se ei häiritse minua. Tykkään lukea kehdistä kirja- ja kosmetiikka-arvioita, joten jos bloggaaja kertoo, mitä tykkäsi ilmaiseksi saamasta ripsiväristään, se ei häiritse minua. Mutta se häiritsee, että ruokkivan käden pelossa ei voida antaa edes asiallista kritiikkiä, tyyliin ripsiväri oli helppo levittää, mutta karisi päivän mittaan. Ja yleensäkin kaikenlainen piilomainostus jurpii, se on niin läpinäkyvää, ja itselleni tulee sellainen olo, kuin minulle lässytettäisiin kuin neuvostoliittolaiselle lapselle, että voi voi kun tää mascara vaan ilmestyi jostain meikkipussiini ja ooh, miten uskomattoman upeat ripset se loihtiikaan.

-Savusuolaa, Janica

sauvajyvänen kirjoitti...

Kiitos taas :) Joo, kyllä minäkin arvaan että tuossa ne syyt ovat. Ja vähän myös median kuluttajissa, niin kauan kuin tuo huonontunut sisältö kelpaa, niin kai se jatkuu. Toisaalta esim. klikinsäästäjä-ilmiö on hieno, nyt jo joku lehti on kuulemma alkanut miettiä otsikointiaan. ELi on meillä valtaa jos sitä halutaan käyttää.

Tuo on muuten jännä, minä en koskaan ole ajatellut kirja-arvosteluja mainoksina, vaikka tavallaanhan ne ovat sitäkin. Niissä mielestäni näkyy vielä rehellisyys. Ja jos itsellä on medialukutaitoa, niin piilomainontakaan ei ole ongelma, mutta en menisi takuuseen että medialukutaito olisi kauhean yleistä tai ainakaan syvällistä.