Sahramipulla ei ole tässä perheessä mikään toivottu pulla, kukaan muu ei oikein välitä sahramin mausta. Halusin kuitenkin kokeilla jotain aavistuksen pääsiäisen väritykseen sopivaa, eli vihreää pistaasia. Vierailin juuri ennen pääsiäistä Annan kaupassa, ja sorruin ostamaan mm. paljon kehuttua pistaasitahnaa. Maistettuani tahnaa täytyy todeta että se on kaikkien kehujen arvoista ja vielä yli, niin hyvää se on. Muistin myös, että Nanna oli tehnyt pistaasi-valkosuklaapullia jostain vähän vastaavasta tahnasta.
Tein ihan normaalin pullataikinan, josta puolet meni rahkapiirakkaan. Kaulin toisen puolikkaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Puolet tein korvapuusteiksi, toisen puolen pistaasipulliksi. Eli levitin pistaasitahnaa taikinan päälle, kieritin rullalle, leikkasin suoraan ja laitoin vuokiin. Minulla oli vain jättimäisiä muffini-vuokia, nätimpiä olisi tullut tuollaisissa korkeissa kapeissa mitä Nanna käytti (enkä minä raatsinut muutenkaan tiputtaa tahnaa pöydälle tai kaataa purkkia, rahkapiirakan täytettä kyllä levähti pitkin kaapin seinää ja kahvaa, jätin tosin kuvan ottamatta ;) ). Annoin pullien kohota sopivasti (sen ajan mitä rahkapiirakka oli uunissa), voitelin pullat ja ripottelin vähän rouhittua pistaasipähkinää päälle. Paistoin 225 asteessa reilu 10 minuuttia. Kun pullat olivat vähän jäähtyneet, koristelin ne sokerikuorrutuksella. Hyviä pullia, ihan älyttömän hyviä!
Tänä vuonna ei ole mitään uutta kokkailuideaa pääsiäiseksi, paitsi nämä pullat. Eilen syötiin kalapöytä esikoisen toiveesta, eli kylmä- ja lämminsavulohta, uuniperunoita ja lohitäytettä, hyvää salaattia ja lohitahnalla täytettyjä ruisleipäsiä. Tämän päivän ruuaksi on tulossa villisikaa punaviinikastikeella, muutenkin mennään vanhoilla tutuilla lihapiirakoilla, pashalla mökin tapaan ja rahkapiirakalla. Ja tietysti sipulinkuorilla värjätyillä kananmunilla ja suklaamunilla. Hyvää pääsiäistä kaikille!
5 kommenttia:
Hyvää pääsiäistä! Tuo pistaasivalkosuklaatahna on kyllä syntisen hyvää. Ja niin on nämä meirän pullatkin!
Suolaamattomat pistaasit ovat niiiin hyviä, nykyisin niitä tulee sentään kotonakin silloin tällöin jossain kaupassa vastaan, ennen piti aina kuskata Keski-Euroopan reissusta. Tahnaa minulla ei ole mutta pistaaseja voisikin testata pullaan.
(Olen muuten miettinyt minäkin, miksi nykyisin joka paikassa sotketaan kuvausta varten raaka-aineita pöydälle?!? Meillä ainakin tulee sotkua keittiössä ihan riittävästi tarkoituksella sotkemattakin ja sitä paitsi äiti opetti jo 70-luvulla, että ruoalla ei pidä leikkiä ;)...)
Nanna, näin on. Tosin tuossa minun tahnassa ei ole valkosuklaata ollenkaan. Pullat syötiin jo, ei jäänyt tämän päivän brunssille kuin rahkapiirakkaa...
luimupupu, kannattaa testata, sopii hyvin pullaan. Ja kuvista olen samaa mieltä, minusta "oikeat ruokakuvat" on ihan hienoja muilla, mutta en vaan itse voisi levittää kastikkeita pitkin pöytiä, en syö revityltä voipaperilta, tai suoraan likaisilta(?) laudoilta. Olen miettinyt että näyttääkö tämän ajan ruokakirjat yhtä "vanhanaikaisilta" tulevaisuudessa, kuin vaikka ne 80-luvun keittokirjat nykyisin, kaikki samanlaisilta kuitenkin. Samoin vilkaisemalla Top100-sivua huomaa että joka toinen kuva on nykyään ihan sininen/turkoosi, ruokia myöten. Silmä kyllästyy sellaiseen kikkailuun helposti.
Mun mielestä on ihana kíkkailla nuotten ruokakuvien kanssa silloin kun on aikaa. Kokeilla erilaisia alustoja, taustoja ja yrittää saada kuvaan jotain jännitettä, jäljitellä ihailemiaan ruokakuvia...)ja huomata kuinka amatööri on...)
Useimmiten on kyllä niin kiire, että kastikkeet kaatuu ja roiskuu pöydille muutenkin ! :D
Nanna, minä juuri niin ihailen niitä hienoja ruokakuvia. Minä kun en saa sellaisia otettua millään, vähän niin kuin tuo pullakuva. Pullat ovat tummia kuvassa, eikä se vihreä täyte näy ollenkaan. Sitten ajattelen että laitanpa nätisti noita ihania lasimunia koristeeksi, niin ihan sama miten yritän asetella, ne vierivät minne sattuu joka tapauksessa, ja loppujen lopuksi näyttävät ihan pöntöiltä.
Tai kun minulla jotain roiskuu/kaatuu pöydälle, niin se on vaan sellainen läntti jota sitten saa olla putsaamassa ärräpäiden kanssa. Ei ollenkaan sellainen hieno valuma purkinkyljessä josta valo kuultaa nätisti lävitse, sellainen joita kaikki muut saavat aikaan.
Mutta joo, sen myönnän, että kun kaikki alkaa näyttää samalta ja samanväriseltä, niin se vähän kyllästyttää, välillä. Vaikka silti ihailen :)
Lähetä kommentti