Joulupiparit

Joulupipareita tulee yleensä leivottua pari kertaa joulukuun aikana, ensin näin alussa, ja sitten yleensä se piparkakkutalo puolessa välissä kuuta. Lasten mielipuuhaa. Minä en ole vuosikymmeniin juurikaan syönyt pipareita, mutta silti niitä on aina yhtä mukava leipoa, ja taikinan tekeminen on ihan parasta. Tämä on äidin vanha resepti, sen tarkempaa alkuperää en tunne.

300 g voita       
2 dl fariinisokeria   
1 dl sokeria       
3 dl tummaa siirappia   
3 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia       
2 tl neilikkaa       
2 tl inkivääriä   
2 munaa       
2 tl soodaa       
1 tl suolaa       
1.4 l jauhoja  (tai vähemmän)     

Kiehauta rasva, sokerit, siirappi ja mausteet kattilassa. Jäähdytä ja vatkaa hieman. Lisää munat yksitellen vatkaten hyvin seokseen. Sekoita suola ja sooda jauhoihin ja lisää taikinaan vähitellen, joskus vähempikin riittää. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vuorokausi. Paista piparit 225 °C muutaman minuuttin ajan, tai kunnes ovat sopivia (inhoan tälläisiä neuvoja, mutta sen tarkempaa minulla ei ole nyt antaa, jos piparit ovat ihan ohuita, jo muutama minuutti riittää, jos paksumpia/uuni ei niin kuuma, sattaa mennä 5-6 minuuttiakin tai sinne päin).

Poropiirakka ja poro-savukylkipiirakka

Olen lähiaikoina tehnyt kaksi melkein samanlaista poropiirakkaa, enimmäinen tavallisen kokoiseen piirakkavuokaan (halkaisija n. 26 cm) ja jälkimmäisen isoon (halkaisija n. 30 cm) vuokaan. Pohjan voi tehdä ihan sellaiseksi kuin haluaa. Ensimmäisessä minulla oli kaupan valmis ruis-kaurapohja, jälkimmäisessä oli sama pohja kuin lehtikaalipiirakalla. Sain käytettyä kätevästi viimeiset omat purjot näihin kateen piirakkaan.

lempipohjasi (tai joku muu)

100 g kylmäsavustettua poronpaistia

1 paprika

pätkä purjoa

50 g Kolatun Waldemar-cheddaria

2 munaa

2 dl kermaa

2 dl ranskankermaa

pippuria

Levitä/kauli pohja vuokaan. Paista 200 asteessa 10 minuuttia. Pilko sillä välin poro, paprika ja purjo pieneksi, raasta juusto. Sekoita munat, kerma ja raskankerma, rouhi vähän pippuria joukkoon. Levitä täytteet pohjan päälle, ripottele vähän juustoraastetta ja  kaada muna-kermaseos päälle. Paista vielä n. 30 min 180 asteessa. Hyvä ja mehevä peruspiirakka.

Tämän piirakan tein samalla kuin lehtikaalipiirakan. Tein silloin kaksinkertaisen taikinan, jostä otin vähän yli puolet tähän piirakkaan. Piirakka taisi jäädä tarjoilupäivänä vähän lehtikaalipiirakan varjoon, mutta kun otin piirakoita työlounaaksi myöhemnin, täytyy sanoa että tämä oli todella hyvää. Tämä piirakka hyötyykin siitä, että sen tekee etukäteen ja lämmittää uudelleen.

lempipohjasi (tai joku muu)

150 g hyvää possun savukylkeä/pekonia (minulla Pajuniemen)

100 g kylmäsavustettua poroa

1 paprika

pieni pala purjoa

3 munaa

3 keltuaista

2 dl kermaa

3 dl ranskankermaa

Levitä pohja vuokaan, paista sitä n. 10 min 200 asteessa. Sillä välin pilko savukylki pieneksi ja paista sitä pannulla. Levitä  savukylki talouspaperille jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois. Pilko poro, paprika ja purjo. Sekoita munat, keltuaiset ja kermat sekaisin. Levitä piirakanpohjan päälle täytteet ja kaada muna-kermaseos päälle. Paista n. 30 min 180 asteessa.

Itsenäisyyspäivä 2012

Kukat Pirjo Koppi

Tänä vuonna vietetään itsenäisyyspäivää kolmestaan, sillä perheen metsästäjä on hankkimassa uutta villipekonia pakastimen täytteeksi. Esikoinen on haaveillut jo viikkotolkulla luumukeitosta, ja lupasinkin keittää riisipuuron ja luumusopan itsenäisyyspäivän aamiaiseksi. Sillä oli kiva aloittaa juhlapäivä, ensimmäinen vähän vajaa 4 l luumusoppaa on keitetty tälle vuodelle. Esikoinen söi useamman lautasellisen aamulla, ja sanoi syövänsä sitä myös iltapalalla ja mietti jo, että riittääkö huomisaamuksi (kyllä riittää).

Siitä huolimatta että olemme kolmestaan, saimme "luvan" syödä lihoista parhainta, eli hirvenvasan sisäfilettä. Sen ympärille aloin sitten miettiä että mitä muuta haluamme syödä. Viimevuotista menua on vaikea ylittää, mutta näin syötiin tänä vuonna:

Kalakeitto kuhasta

Hirven sisäfile, perunamuusi ja uunijuurekset

Hillakiisseli kermavaahdolla

Paljon oli joo keittoja, mutta kun haluttiin noita kaikkea, niin tälläiseksi se menu muodostui. Kiisselit ovat minusta sitä tyypillisintä suomalaista jälkiruokaa, ovat ainakin olleet. Kalakeittoa varten ostin kaupasta tuoreet kokonaiset kuhan ja siian, joiden perkeistä keitin ensin liemen. Siian graavasin muuten vaan, kuhan laitoin keittoon. Lapset toivoivat yksinkertaista kalakeittoa (=ei paljoa juureksia) joten tein sen näin:

Kalaliemi:
2 kalan ruodot ja päät
1 l vettä tai vähän yli
pala palsternakkaa
porkkana
1 sipuli
10 cm pätkä varsisellerin vartta
muutama kokonainen valkopippuri
laakerinlehti
muutaman tillinvarsi

Fileoi kalat, tai jos pyydät kalakauppiasta fileoimaan pyydä myös perkuujätteet mukaan. Poista päästä kidukset, ne tekisivät liemestä kitkerän ja samean. Minusta ne on helpoin poistaa samalla, kun pyyhkii kalat kuivaksi reilulla paperilla, samalla voi repiä kidukset irti paperi kädessä, etenkin näistä pienistä vähän alle kiloisista kaloista lähtevät helposti niin. Laita ruodot ja päät kattilaan, lisää vettä niin että peittyvät hyvin. Pilko juurekset ihan pieneksi, sipuli kuorineen pieniksi lohkoiksi ja lisää ne kattilaan. Anna liemen poreilla hiljalleen, kuori vaahto jos sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen mausteet ja keitä vartin verran. Siivilöi liemi ja käytä keiton pohjana. Nyt tein ihan pienen keiton, joten pakastin osan liemestä seuraavaa kalakeittoa/kastiketta varten.

Alkukeittoon kolmelle otin lientä puolisen litraa ja tein keiton näin:

½ l kalalientä + 1 dl vettä
2 perunaa pieninä suikaleina
yrttisuolaa kalalle
2 kuhafilettä

mätiä, sipulisilppia, smetanaa, tilliä

Laita kalaliemi puhtaaseen kattilaan, lisää perunat pieninä suikaleina (huuhtele suikaleet hyvin kylmällä vedellä ensin), anna kiehua muutama minuutti. Lisää kala reiluina paloina ja anna kiehahtaa. Laita annokset lautaselle ja koristele mädillä, sipulisilpulla ja smetanalla, lisää tilliä maun mukaan. Hyvä yksinkertainen peruskeitto, lasten toivekeittoa.

Hirven sisäfileen leikkasin reiluiksi pihveiksi, paistoin kuumalla pannulla, ripotelin päälle vähän yrttisuolaa ja se oli siinä. Oma pihvini oli reilusti medium, lasten vähän kypsempiä. Lisäsin pannulle vähän kermaa ja raaputin kaikki maut talteen. Hyvä helppo kastike lihan ja perunamuusin kanssa. Edelleen todella yksinkertainen ruoka, mutta sitäkin parempi. Aterian päätti aivan ihana hillakiisseli, se tuli syötyä lasten kanssa viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ruoka, juhlamieli.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Lehtikaalipasta

Talven ihanuutta. Kävellä kuutamossa pitkin pellon reunaa narskuvassa lumessa, tarpoa tuiskun tekemien kinosten läpi palstalle, kaivaa lumen alta tuoretta lehtikaalia ja valmistaa siitä ruoka. Näin tein itselleni hyvän lounaan:

öljyä

muutama pieni siivu valkosipulia

pienenpieni sipuli

lehtikaalia
vähän rouhittua mustapippuria
yrttisuolaa

parmesania raastettuna

keitettyä pastaa

Kuumenna valkosipulia hetki öljyssä, nosta viipaleet pois. Lisää hienoksi silputtu sipuli ja pienitty lehtikaali. Kun ulkona oli pakkasta -15 astetta, se oli helppo murustella ihan pieneksi. Kuullota niitä pannulla kunnes sipuli on sopivan pehmeää, lisää vähän pippuria ja riittävästi suolaa. Kaada seos keitetyn pastan päälle, raasta reilusti parmesania sekaan ja sekoita hyvin. Yksinkertaisinta mahdollista ruokaa, ja samalla ihan parasta.

Naudan ulkofile

Pakastimesta löytyi vielä pieni pala naudan ulkofilettä. Filee tulee useimmiten leikattua pihveiksi, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä sen kokonaisena uunissa sunnuntaiaterialle. Jostain syystä tuntuu, että tänne tulee kirjoitettua vain niistä erityistä huomiota vaativista lihoista, niistä joista hyvällä maustamisella ja hitaalla kypsennyksellä saa ihan parasta. Mutta kyllä ne paremmatkin lihanpalat vaativat huomiota ja vaivannäköä, vaikka valmistukseen ei kauaa menekään. File-pala oli pieni, johtuu kai siitä, jakoivat lihan porukassa useammalle, näin kaikki saivat vähän kaikenlaista. Minusta hyvän naudanlihan maku on niin hyvää, etten halua peittää sitä ylimääräisillä marinadeilla; vain maltillisesti mausteita pintaan ja liha saa maistua lihalta.

File menossa uuniin

780 g naudan ulkofile

öljyä

timjamia

musta- valko- ja viherpippureita rouhittuna
1/4 tl sinappijauhetta
voita

yrttisuolaa

Ota file lämpiämään huoneenlämpöön muutama tunti ennen paistamista. Sekoita öljyyn haluamasi mausteet ja hiero lihan pintaan. Meillä oli keittiön lämpötila 16 astetta, joten lihakin jäi väkisin aika viileäksi.

Laita valurautapannulle vähän voita, kuumenna se ihan kuumaksi. Paista lihaa joka puolelta minuutti pari, niin että saat nätin paistopinnan. Tökkää lämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan ja paista 150 asteessa niin kauan, kuin saavutat haluamasi lämpötilan. Paistoin nyt 60 asteeseen (minulle olisi riittänyt 55, mutta lapset pitävät vähän kypsemmästä).

Ota liha pois uunista ja kääri se tiukkaan foliopakettiin, voit kääriä lisäksi vielä keittiöpyyhkeen tai vaikka kaulaliinan ympärille; anna lihan tasaantua n. 20-30 minuuttia. Tämä on vaihe mistä ei saa tinkiä; jos aikaa ei riitä tähän, niin sitten liha kannattaa valmistaa jonain toisena päivänä. Jos lihan leikkaa heti, kaikki lihanesteet valuvat pois ja hyväkin liha muuttuu sitkeäksi ja kuivaksi.

Olin esikeittänyt perunoita ja porkkanoita (15 min), ja lihan levätessä nostin uunin heti 250 asteeseen, kaadoin vähän öljyä ja yrttejä valutettujen juuresten päälle, lisäsin vähän purjoa palasina ja paistoin niitä 20 minuuttia. Ihan älyttömän hyvä sunnuntaiateria, lapsetkin sanoivat että nyt on juhla kun on niin hyvää ruokaa.

(Aloin leikata ensin lihaa väärään suuntaan, ylimmäisen kuvan päällimmäinen liha on esimerkki siitä. Se ei sinäsä haitannut, kun kuopukselle pilkoin lihan pienemmäksi joka tapauksessa.)

Lehtikaalisämpylät

Jos viikonloppuna tulee herättyä jostain syystä aikaisin (kuten siksi että nukahtaa ysin aikoihin illalla) on kiva tehdä sämpylöitä aamupalalle. Minulla on muutaman ämpärillisen verran kuivattua lehtikaalia kaapissa, joten ajattelin kokeilla lehtikaalisämpylöitä.

3 dl maitoa

25 g hiivaa

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

2 dl grahamjauhoja

vehnäjauhoja

1½ rkl kuivattua lehtikaalia

2 rkl öljyä

Murustele hiiva maitoon, lisää suola ja siirappi, sekoita hyvin. Vatkaa joukkoon grahamjauhot ja sen jälkeen lisää vehnäjauhoa niin, että saat vaivattua sopivan taikinan. Sekoita kuivattu lehtikaalimuru vehnäjauhoihin. Lisää lopuksi vähän öljyä, ja jatka vaivaamista. Anna kohota puolisen tuntia tai vähän yli jos on viileää, leivo sämpylöiksi ja kohota toinen puolisen tuntia. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. 

Lehtikaali ei maistu näissä sämpylöissä juurikaan, ja vain 8-vuotias oli epäluuloinen että mitä nuo pisteet ovat, söi silti kaksi sämpylää. Ensi kerralla voisi lisätä vielä enemmän kaalia. Hyviä sämpylöitä silti. Tästä määrästä tuli 9 sämpylää, juuri sopivasti yhdelle pellille.

Avokado-verigreippi-chili-salaatti

Tämän herkullisen salaatin resepti löytyi River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Todella hyvä ja raikas salaatti, juuri sopiva tähän vuodenaikaan. Syötiin hyvän possukastikkeen lisukkeena. 

1 verigreippi

1 avokado

½ chiliä tai maun mukaan

korianteria

(öljyä, suolaa, pippuria)

Viipaloi verigreippi kulhon päällä niin, että pääset kalvoista eroon, purista lopusta mehut kulhoon. Viipaloi avokado ohuiksi suikaleiksi. Pilko chili. Sekoita kaikki ja silppua päälle korianteria (minulla piti olla enemmän mutta puska olikin päässyt kuivumaan). Ohjeen mukaan lisää vähän öljyä, pippuria ja suolaa, mutta minusta salaatti oli hyvää juuri tuollaisena (=unohdin ne). Yksinkertaiset asiat ovat hyviä, tosin tämä salaatti oli aikuiseen makuun, lapset eivät edes suostuneet maistamaan greipin takia.

ps. Vähän tulee lunta

pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Joulun kauppalista

Kalapöytää muutaman vuoden takaa. Kukat Pirjo Koppi

Minä huomasin viime vuonna, että blogiini eksyttiin muutaman kerran sanoilla joulun kauppalista. Viime vuonnahan kirjoitin, kuinka minulla on kätevä tapa säilyttää joulun kauppalista word-tiedostona vuodesta toiseen ja printata se sama kauppalista joka vuosi uudestaan. Tämän tavan puolestaan mahdollistaa se, että teen aina täsmälleen samat ruuat samoilla ohjeilla, hih (kuten olen jo todennut, olen tylsä ihminen; mutta perustelin kyllä asian tuossa viime vuoden kirjoituksessa <-puolustuksen puheenvuoro). Nyt sitten ajattelin jakaa tämän joulunvalmisteluihin helpotusta tuovan listan kaikille muillekin. Siis kaikille niille, jotka haluavat tehdä ainakin jotain noista:

luumusoppaa

riisipuuroa
luumurahkaa

joulupipareita (ohje tulossa)

torttuja (valmistaikinasta)

glögiä

lanttulaatikkoa Mysi Lahtisen tapaan

tuuvinkia eli imellettyä perunalaatikkoa

maksalaatikkoa

porkkanalaatikkoa (tätä en tee ihan joka vuosi, ohje tulossa)
karjalanpaistia

rosollia sauvajyväsen tapaan

sienisalaattia (sienet omasta takaa)

ja tarjota lisäksi

kotikaljaa, vichyä
kaloja (graavaan kalat itse, syödään myös lipeäkalaa)

mätejä lisukkeineen

kinkkua

suolakurkkua
keitettyjä perunoita

Minä yliviivaan listasta valmiiksi ne jutut, joita kaapeista jo löytyy, ja toisaalta lisään käsin ne jokaiselle vuodelle omat tarvittavat asiat, kuten viime vuonna tarvikkeet suklaasalamiin. Lista kulkee käsilaukussa kätevästi mukana, ja sitä mukaa viivaan yli asiat sitä mukaa kun olen ostanut. Määrät ostan aina sen mukaan, onko joulunpyhinä tulossa vieraita vai ei, siksi niitä kaikkia ei ole tarkkaan kirjattu tähän, mutta sehän on  jokaisen helppo suunnitella oman tarpeen mukaan. Juureksia tulee ostettua reilustikin, sillä ne tulee kuitenkin käytettyä.

Sanottakoon vielä se, että kaikkea ei syödä kerralla. Aatonaattona syödään yleensä kalapöytä, ja joulunpyhinä kaloja on lähinnä vain lisukkeena. Karjalanpaistiin siirrytään vasta sitten kun kinkku on jo syöty (lapsuudessa oli kummatkin yhtäaikaa pöydässä). Toisaalta lanttulaatikkoa tykkään tehdä sen verran reilusti, että sitä saa syödä myöhemminkin talvella. Ja jos jonain vuotena on vähän pienemmän budjetin joulu, on kaloista helppo karsia, aina ei muutenkaan ole ihan kaikkia kaloja ja mätejä. Tai jos muuten ei huvita jonkun laittaminen, niin jätän vaan ostamatta. Hedelmiä ostan aina paljon, niistä kokoan yhden "joulukoristeen", vaikka en kirjoittanutkaan niitä listaan. Puuromaito riittää neljän-viiden hengen puuroon.

Ja tässä on se lista kuvana. Jos joku haluaa sen word-tiedostona, voi laittaa minulle sähköpostia niin laitan sen tulemaan :)

Kanaa uunissa

Kun näin Siskot kokkaa-blogissa Kanaa vähän paremmin, ajattelin heti, että pakastimessa oleva kana pitää tehdä uunissa paahtaen. Sovelsin ohjetta vähän (=aika paljon) sen mukaan mitä aineita oli käytössä ja tein kanan sunnuntaiaterialle näin

100 g voita

1 pieni sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 dl virolaista omenaviiniä

1 tl hunajaa

muutama oksa timjamia pilkottuna

vajaa tl sinappijauhetta

vajaa tl savustettua Aji Cristal-rouhetta

suolaa, pippuria

1 iso kana (1.6 kg)

pippureita

pätkä kuivaa patonkia

1 valkosipulin kynsi

timjamia

Sulata nokare voita kattilassa. Pilko sipulit ihan hienoksi ja laita kattilaan ja kuullota niitä muutama minuutti. Lisää viini, hunaja ja mausteet ja anna kiehua hiljalleen niin, että nestemäärä vähenee suunnilleen puoleen. Lisää voita nokare kerrallaan hyvin sekoittaen, lisää lopuksi vähän suolaa ja pippuria.

Rouhi kanan päälle vähän mustapippuria ja laita se uunivuokaan Voitele se kauttaaltaan voikastikkeella. Laita 180 asteiseen uuniin ja paista n. tunti. Voitele paiston aikana muutamaan kertaan voikastikkeella. Kanan paistuessa tee kuivasta leivästä mausteinen muruseos. Laita tehosekoittimeen muutama pala kuivaa leipää tai patonkia, valkosipulin kynsi ja timjamia. Aja niin kauan että saat tasaisen muruseoksen. 

Kun kana on paistunut n. tunnin (alkuperäisessä ohjeessä paistettiin 40 min, mutta tulkitsin niin, että kyseessä oli n. kiloinen jyväkukko) nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Voitele kana vielä kertaalleen voikastikkeella ja ripottele voileipämuruseosta kanan päälle joka paikkaan. Paista vielä 10-15 minuuttia kunnes kuorrute on saanut kauniin värin, anna kanan levähtää hetki ennen tarjoamista. Minun oli pakko laittaa kana vielä senkin jälkeen vartiksi uuniin, koska kana oli kainaloistaan vähän punertava.  Meillä kana syötiin riisin ja papujen kanssa, oli todella herkullista ja tosiaan hienon makuista.

ps. Seuraavaksi päiväksi sain ihan mielettömän hyvän ja vaivattoman ruuan, kun sekoitin lopun riisin pohjalla olleen liemen kanssa, lisäsin luista riivityt lihat sekaan ja lämmitin koko vuuan uunissa. Meidän perhe söi siis kaksi reilua ruokaa (+ pari jämälounasta töihin) tästä yhdestä kanasta; ja luista on vielä tulossa liemi.

pps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Vadelmakuppikakut

Esikoinen halusi kaverisynttäreilleen kuppikakkuja kakuksi. Toiveessa oli vadelmaiset kuppikakut, joiden resepti on samaiselta kokkikurssilta miltä lasten boolikin oli. Tällä kertaa tein boolin ilman sitruunaa, ja juhlien lopuksi 7 kpl 7-8 vuotiasta tyttöä kirjoitti ohjeen ylös. Kuppikakkujen kuorrutteen tein yksinkertaisempana mitä alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut, sillä kuppikakut piti tehdä täysin laktoosittomana.

2 munaa

1½ dl sokeria

75 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

1½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria 

1 dl maitoa

2 dl jäisiä vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää sulatettu voi, sekoita. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lisää vielä maito. Lisää lopuksi vadelmat. Paista kuppikakkuja 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuorrutteen ohjeen löysin mainiosta Dr.Sugar-blogista, siellä voi käydä ihailemassa vaikka mitä kaunista. Tein kuorrutteen puolikkaana muutenkin vähän yksinkertaistaen ilman värejä.

1.2 dl voita

2.5 dl tomusokeria

hippunen suolaa

1 tl vaniljasokeria

pikku tilkka maitoa

Vatkaa pehmennyttä voita muutama minuutti. Siivilöi joukkoon tomusokeri, vatkaa alkuun varovasti ettei sokerit ole pitkin pöytiä. Lisää suola, vaniljasokeri ja n. rkl maitoa ja jatka vatkaamista kunnes saat sopivan kuohkean kuorrutteen. Pursota kuppikakkujen päälle.

Edelleenkään en halua tietää millaisia poikien synttärit ovat, jos ne ovat villimpiä kuin tyttöjen synttärit. Tietokilpailu oli tänä vuonna vähän haastavampi, yhtään täysin oikeaa riviä ei tullut. Kukat saivat taas paljon huomiota, eikä mikään ihme!

Kukat Pirjo Koppi

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Sacherkakku

Tässä tulee tämän marraskuun kolmas suklaakku, perinteinen sacher-kakku sellaisena kuin minä sen yleensä teen. Kakku oli ihan täydellisen makuista, mutta ulkonäöltään ei ehkä ihan salonkikelpoista. Mutta ei sekään haitannut kun kakku meni niin nopeasti parempiin suihin. Esikoinen halusi omaksi kakukseen sydämenmuotoisen omenapiirakan, ja sehän sopi hyvin.

175 g voita

200 g suklaata

2 dl sokeria

6 keltuaista

1.8 dl jauhoa

½ dl perunajauhoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

6 valkuaista

284 g aprikoosihilloa (oli ihan reilusti=sopivasti)

Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa vähän vajaa tunti. Minä tein kakun korkeaksi, paistoin sen 20 cm halkaisijaltaan olevassa vuuassa, lähellä oli että vuuan koko riitti.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä marmeladi väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua valmista kuorrutus

n. ½-1 dl kermaa

200g suklaata

Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Nautitaan kermavaahdon kanssa. Tämä kakku on sopivan mehevä, vaikka ainoa kostutus tulee hyvästä aprikoosihillosta. Sen laadusta ei kannata tinkiä. 

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Lehtikaalipiirakka

Tänään tuli aloitettua juhlien järjestely tekemällä pullataikina. Kun pullarinkeli oli uunissa, lähdin lasten kanssa pienelle aamukävelylle palstalle. Metsäpolku ja etenkin pellonvierus oli melkoista savivelliä, minä ja esikoinen yritimme välttää parhaamme mukaan pahimpia savivellikohtia ja kuopus puolestaan yritti osua mahdollisimman keskelle näihin samoihin kohtiin. Meillä oli mukava reissu, kuopus muisti moneen kertaan hehkuttaa kuinka kivaa oli, ja kiittää äitiä kun otti mukaan näin mukavalle retkelle. Keräsin kassillisen lehtikaalia, josta puolet päätyi tähän piirakkaa ja puolet lähti siskon matkaan.

Tämän piirakan esikuva löytyy River Cottage Veg Everyday -kirjasta. Siinä tosin oli lehtikaalin sijaan salaattia ja kevätsipulin sijaan purjoa. Marraskuussa salaatti ei enää kasva ulkona mutta lehtikaali voi edelleen hyvin ja koska kevät on tasan yhtä kaukana kuin lähelläkin, on purjo tuoreempaa kuin kevätsipuli, niin ajattelin vähän muuttaa aineksia. Tälläisen piirakan tein:

250 g jauhoja

ripaus suolaa

125 g voita

75 ml kylmää maitoa

1 rkl öljyä, vähän voita

2 isoa kourallista lehtikaalia
pieni purjo

100 g Kolatun Waldemar kuttucheddaria raastettuna

2 munaa

2 munankeltuaista

3 dl kermaa

suolaa, pippuria

Sekoita suola jauhoihin ja hiero pehmennyt voi joukkoon. Lisää maitoa sen verran että saat hyvän tuntuisen taikinan. Tee taikinasta pallo, kääri elmukelmuun ja anna olla kylmässä 30 minuuttia. Kauli taikina siirrä se  piirakkavuokaan ja leikkaa ylimääräiset runat pois. Laita päälle foliota ja herneitä tai riisiä painoksi. Paista 180 asteessa 15 minuuttia. Poista sen jälkeen folio ja riisi/herneet, pistele pohja haarukalla ja paista vielä reilu kymmenen minuuttia. 

Paistamisen aikana valmista täyte. Laita öljy ja voi pannulle, ja lisää huuhdellut lehtikaalit, joista on keskiruodot poistettu ja muutenkin tarvittaessa vähän pienitty veitsellä. Pilko purjo pieniksi suikaleiksi ja lisää joukkoon. Paista vihanneksia viitisen minuuttia, lisää vähän suolaa ja pippuria. Sekoita munat, keltuaiset ja kerma keskenään. 

Kaada lehtikaali-purjoseos pohjan päälle, levitä juustoraaste päälle ja kaada muna-kermaseos. Paista n. 30 minuuttia kunnes täyte on hyytynyt ja saanut vähän väriä. Syödään lämpimänä. Hyvää oli kaikkien mielestä, myös lihansyöjien.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Lautasen koolla on väliä

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa astioista, tai lähinnä niiden koosta (muu astiapohdinta on sitten ihan oman kirjoituksen arvoinen asia). Se, miksi sain vihdoinkin aikaiseksi tarttua tähän asiaan, pohjaa työkavereiden kanssa käytyyn lounaskeskusteluun ja lopullisen sysäyksen antoi Campasimpukan kirjoituksessa käyty keskustelu jossa sivuttiin samaa asiaa. Kyse ei siis ole näistä ruokastailauksista, eli että kuinka moni oikeasti syö ruokansa leivinpaperilta rikkinäisellä haarukalla, tai lankulta keittiöpyyhkeen vierestä, vaan siihen toteamukseen että nykyään lautaset ovat jättimäisen suuria ja ruoka syödään usein suurista kulhoista.

Meillä on työpaikan lounasravintolassa keitto- ja salaattikuppeina sellaiset vähän yli litran vetävät syvät lautaset, tai oikeastaan kulhot. Ihan hienot ja kiva, kun keitto ei läiky kun sitä kuljettaa tarjottimella pitkiäkin matkoja, mutta siinä on myös yksi mutta: moni lataa lautasen melkein täyteen, ja sitten ei jaksakaan syödä kaikkea tai jos jaksaa, on loppupäivän ihan ähkyssä.  Pahoin pelkäämme että ylisuuret annokset näkyvät myös lounaan hinnassa, ruokaa pitää tehdä enemmän koska osa siitä menee suoraan hukkaan. Ehkä aikuisetkin ihmiset tarvitsevat opastusta, että vaikka kulho näyttää ihan tyhjältä, siinä on ihan riittävästi ruokaa.

Duodecimin terveyskirjastosta löytyy hyvä yhteenveto siitä, miten suuret astiat huijaavat ihmisiä syömään enemmän kuin he oikeasti haluavat. Annoskoot ovat kasvaneet reilusti viime vuosina, ja näyttää vahvasti siltä, että suurilla astioilla on oma roolinsa siinä. Nälkäkeskus ei anna yhtä voimakasta signaalia kuin näkökyky, ja niinpä ihminen lataa isosta astiasta enemmän ruokaa kuin pienestä, ja isolle lautaselle enemmän ruokaa kuin pienelle lautaselle. Tuo artikkeli kannattaa lukea ajatuksella, siihen on koottu monta hyvätasoista tutkimusta yhteen.

Sitä en tiedä, että mistä nämä jättilautaset ovat ilmestyneet, mielellään kuulen tietoa tai pohdintaa asiasta. Tulevatko ne jenkeistä, jossa oikeasti pihvin pitää painaa sen puoli kiloa, ja sellainen pihvi ei mahdu pienelle lautaselle? Vai ovatko ne seurausta ravintoloiden visuaalisesti hienoista annoksista, jossa isolle lautaselle piperretään jotain pientä? Toimii joo ravintoloissa, mutta kuinka moni kotonaan pipertää arkena, sen sijaan että mättää makaronilaatikkoa lautasen täyteen? Ja mättää ruokaa sille isolle lautaselle enemmän kuin pienelle ja lopulta hukka (tai vaihtoehtoisesti ähky) kiittää.

Astiavalmistajat ovat kyllä kiitettävästi valmistaneet isoja lautasia, esim. lautasten koko on kasvanut jo pitkään, sekä vanhoja muihin tarkoituksiin tarkoitettuja astioita on otettu uudenlaiseen käyttöön. Pienempiä lautaskokoja ei monissa sarjoissa ole enää saatavilla vaikka niitä joku kaipaisi. Tuntuu että huonekalujenkin pitää kasvaa samaan tahtiin, tai mikä nyt olikaan ensin, en tiedä (sen tiedän että muna oli ennen kanaa), sillä pieniin ruokapöytiin ei mahdu suuret astiat. Asian huomaa vaikka meillä kotona, jossa on vanha teetetty ruokapöytä.  Vanhat tavalliset arkikäytössä olevat Teema-lautaset (23 cm, ei valmisteta enää kuin satunnaisesti) näyttävät sopusuhtaiselta pöydällä, mutta juhla-astioiksi hankitut isot lautaset (26 cm) näyttävät jo haukkaavan suhteessa liian suuren osan pöydästä, puhumattakaan kattauksista, joissa käytetään katelautasia (30 cm).

Ymmärrän toki, että moni näkee isot lautaset esteettisempänä ja kauniimpana kuin pienet, mutta silloin olisi myös hyvä tiedostaa että silmä voittaa nälkäkeskuksen. Toivottavasti astianvalmistajatkin heräävät huomiomaan, että myös pienemmille lautasille, kulhoille ja kupeille olisi tarvetta.

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Kalkkuna-wokki

Maku korvaa ankean värityksen

Tämä on kyllä kaikkien hävikkiruokien äiti. Minulla oli pakastimessa kypsät kalkkunankoivet. Kalkkuna oli tehty tuohon tapaan uunissa, ja kypsät koivet olin pakastanut myöhempää käyttöä varten. Jääkaapissa oli vajaa puolikas lanttu joka alkoi ohittaa parhaat päivät, kyssäkaali joka luuli että pitää alkaa kasvaa ja vielä muutama oma pikkuinen porkkana, jotka nekin alkavat olla parhaat päivänsä nähneitä. Pakastimesta löytyi omia papuja, pihalta lehtikaalia, nämä toki eivät olleet vielä lähellä hävikkiä. 

Viikonloppuna syötiin karkkipossua, ja siltä kerralta jäi chilejä riisiviinietikassa ja korianteria yli. Ja ennen kaikkea possun keitinlientä, jonka olin jo pakastanut erissä. Minulta kysyttiin että mihin kaikkeen käytän lientä. Minä olen jakanut sen aina 2-5 dl eriin ja pakastanut. Olen käyttänyt sitä lähinnä patoihin ja kastikkeisiin. Jokunen pataohje löytyy täältä, villisikaresepti täältä, mutta kastikkeita en ole älynnyt postata (bloggaaminen on avartavaa, sitä kautta  törmää mm. ihmisiin jotka eivät ole vuosiin tehneet lihakastikkeita itse). Tuo liemi käy oikeastaan ihan kaikkeen, ja erityisen hyvin se käy wokkiin.

öljyä

pala lanttua

1 pieni kyssäkaali

muutama pikkuporkkana

kourallinen esikeitettyjä papuja

2 dl karkkipossun keitinlientä

kourallinen lehtikaalia

2 kalkkunankoipea

1 rkl vehnäjauhoa (voi jättää pois)

1 tl fariinisokeria

chiliä, korianteria jos sattuu olemaan

Kuori ja suikaloi juurekset ohuiksi tikuiksi. Kuullota niitä hetki kuumassa öljyssä wokkipannussa, siirrä syrjään. Laita pannuun aavistus öljyä ja vähän karkkipossun keitinlientä, laita lehtikaalit keskiruodot poistettuna, anna pehmetä hetki pannulla, siirrä nekin syrjään. Lisää uudestaan vähän öljyä, anna kuumeta kunnolla. Lisää pilkotut kalkkunanlihat, ripottele päälle vehnäjauhot ja fariinisokeri, sekoita hyvin ja anna lihojen saada vähän paistopintaa. Lisää loput liemet joukkoon, kaada kaikki vihannekset takaisin pannuun ja anna kuumeta sekoittaen kaikki sekaisin samalla. Syötiin nuudeleiden kanssa, ja minä lisäsin tulista riisiviinietikkaa ja korianteria. Hyvää, todella hyvää "ilmaista" (=esikoisen mukaan) ruokaa. Ja kuten wokeissa aina, tässä voi käyttää mitä tahansa kasviksia ja mitä tahansa lihaa ja mitä tahansa mausteita sattuu olemaan ;)

ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)

Yrttiset ja sitruunaiset kuhafileet

 

Meillä tulee syötyä kalaa aika usein, vähintään kerran viikossa, usein ueseamminkin, ja se on takuuvarmaa ruokaa joka uppoaa lapsiin. Jostain syystä kalaruokia ei tule laitettua tänne usein, ainakin osaksi sen takia että ne ovat usein niin simppeleitä, paistettua kalaa tai uunikalaa ja sopivasti mausteita. Kalaruokia tuleekin harvoin tehtyä ohjeista, mutta tässä on yksi poikkeus. Ohje on peräisin River Cottage Everyday -kirjasta, vähän muunnellen.

pieni valkosipulin kynsi

n. kourallinen persiljaa, tilliä ja timjamia (ohjeessa silolehtistä persiljaa ja basilikaa tai minttua)

2 tl kapriksia valutettuna

1 sitruunan kuori raastettuna

voita/öljyä
2 kuhafilettä
yrttisuolaa/pippuria
mehua sitruunasta

Hiero mausteseos isossa morttelissa tahnaksi. Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Suolaa ja pippuroi kuhafileet maltillisesti ja paista fileet melkein kypsiksi, ensin pari minuuttia toiselta puolelta ja sitten toiselta. Laita pannuun vähän lisää voita ja/tai öljyä ja lisää mausteseos siihen. Anna mausteseoksen lämmetä pannulla, purista sitruunamehua joukkoon ja levitä se kalojen päälle. Hyvää, ihan mielettömän hyvää.


ps. Sauvajyvänen löytyy nyt Facebookista.  Saa käydä tykkäämässä :)