Sauvajyvänen 9 v

Minulla on tänään synttärit, tai siis ei minulla vaan blogilla, kokonaista 9 v. Esikoinen halusi harjoitella liukuvärjäystä kakkuun, ja teki tänä viikonloppuna ihan muuten vaan tuon upea raparperi-kinuskikakun, olkoon se nyt synttärikakkuna.

Kaukaiselta tuntuu vuoden takainen kirjoitus, niin on tämä kevät nollanut kaiken tutun. Viime (blogi)vuoden kohokohta oli esikoisen Prometheus-juhlat, tämän vuoden kohokohta piti olla omat viiskymppiset. Ehkä se olikin, mutta ihan eri tavalla kuin ajattelin. Ja vaikka kokkausinto on välillä vähintäänkin hukassa, on tämä blogi ollut minulle hyvä tapa kirjata mietteitä etenkin nyt poikkeusaikana. Nyt en uskalla ajatella eteenpäin tai miettiä millainen seuraavasta blogivuodesta tulee, muuta kuin tietysti toivon, että ensi vuonna juhlitaan blogin täyttä kymppiä.

Tämä päivä oli ihan täydellinen kesäinen päivä piknikille. Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme tavanneet säännöllisesti aina keväisin (ja vuoden vaihteessa) hyvän ruuan parissa. Tähän kevääseen sovimme piknikin ravintolan sijaan ja parempaa päivää kuin tämä emme olisikaan voineet saada.

Katoimme "pöydän" turvavälit huomioiden eli olimme molemmat omilla puolillamme. Ystäväni oli valmistanut upeat leivät, ja minä toin makeat ja juomat. Pääsimme nostamaan maljat tasavuosille, kesälle, meille, ja ihan kaikelle. Ja kun olimme istuneet riittävän pitkään, kävelimme vielä puiston ja metsän läpi. Tämä on ehdottomasti yksi parhaita tämän korona-ajan päiviä, ja tulee jäämään mieleen sellainen voimapäivänä, kiitos 💚

Esikoinen sanoi, ettei kukaan ota kukkia mukaan piknikille, mutta minä otin

Minä olin siis luvannut tuoda makeat syötävät. Tämä on parasta raparperiaikaa, joten tietenkin mietin jotain siitä. Jotain sellaista, mikä on helppo pakata mukaan ja voi syödä helposti, eikä tarvitse mitään kastiketta tai jäätelöä lisäksi. Niinpä ajattelin tehdä pienet piirakat mukaellen tuota mustikkapiirakan ohjetta (osa alla olevasta tekstistä on suoraa kopiota siitä, mutta onpahan omaa tekstiä mitä plagioin). Tuosta määrästä tuli kuusi tuollaista pientä annospiirakkaa, toki siitä voi tehdä tavallisen yhden isonkin piirakan. Vähän askartelua, mutta kaiken sen arvoista.

Pohja:

115 g voita
160 g jauhoa
vähän suolaa (alle tl)
60 ml vettä

Pilko todella kylmä voi pieniksi kuutioiksi. Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi, lisää suola ja vesi ja työstä kaikki hyvin sekaisin taikinaksi, sellaiseksi kimmoisaksi. Laita taikina jauhotetulle leivonta-alustalle ja kauli taikina paksuksi levyksi, taittele ylhäältä noin 1/3keskelle, alhaalta samoin. Taittele vielä toinen sivu puoleen väliin, ja toinen sivu päälle, nyt sinulla on korkea pieni neliö. Kauli se taas alkuperäisen kokoiseksi, toista taittelut. Toista yhteensä nelisen kertaa. Taputtele/kauli lopuksi taikina vähän littanammaksi, kelmuta se ja pistä jääkaappiin vähintään tunniksi, pidempi aika käy myös hyvin.

Valmista sillä välin täytteet:

2 dl kermaa
vaniljatanko
3 munankeltuaista
½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä

Laita kerma kattilaan, lisää sinne vaniljatanko ja siitä raaputetut siemenet mukaan. Anna kerman juuri ja juuri kiehahtaa. Poista vaniljatanko. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyväksi vaahdoksi, lisää maissitärkkelys ja valuta kuuma kerma koko ajan vatkaten. Anna seoksen jäähtyä vähän.

8 dl (n. 350 g) pilkottua raparperia
½ dl hillosokeria

Pilko rapaprperit ja laita ne sokerin kanssa kattilaan. Anna hillon kiehua hiljalleen 10-15 min ja jätä se jäähtymään kunnes kokoat piirakat.

Kauli taikina ohueksi isoksi levyksi. Leikkaa veitsen avulla vähän pohjaa suuremmat ympyrät, minä vielä kaulin jokaista pyörylää vähän ohuemmaksi. Nosta taikina vuokaan niin, että siihen jää pieni reuna, n. 1 cm korkea.. Levitä vaniljakreemia ohuelti, n. 2-3 rkl jokaiselle pohjalle ja lisää raparperihilloa ohut kerros päälle. Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakan reunat ovat saaneet vähän väriä. Anna piirakan jäähtyä ja irrota se vuokasta.

Minä pakkasin kaksi piirakkaa tuollaisiin eväspusseihin ja annoin olla jääkaapissa yön yli, näkyvät keskimmäisessä kuvassa raparperimehun vieressä. Piirakka maistui viileänä todella hyvältä. Se oli enemmän kirpeän makea kuin makea, eli jos olet makean ystävä, voi sokeria käyttää enemmän. Me kaksi kirpeän ystävää pidimme siitä juuri tuollaisena. Kuvakin jäi melkein ottamatta, mutta sentään juuri ja juuri muistin. 

Nyt alkaa siis blogin kymmenes vuosi, mitähän kaikkea onkaan tiedossa!