Tänään jään lomalle. Nyt on takana melkein 16 viikkoa etätöitä, onpahan vaan ollut melkoinen vajaa neljä kuukautta. Loma tulee yleensä aina tarpeeseen, ja niin se tulee nytkin. Loman alkajaisiksi aion koostaa valokuvakirjan tästä ajasta, alkaen ensimmäisestä etäpäivästäni 13.3. aina tähän loman alkamiseen saakka. Etätyöt jatkuvat minulla vielä elokuussa, mutta ehkä silloin olen jo toivottavasti jonkun päivän Hakaniemessäkin. Ikävä hallia ja toria, merta ja ihmisiä (sanoinko just merta, minä jokien ja järvien kasvatti?!)
Valokuvia katsoessa näen niissä paljon hiljaista historiaa, sellaista historiaa jonka arvon ehkä tajuaa vasta myöhemmin. Niissä näkyy paljon iloa ja lämpöä, kekseliäisyyttä ja paluuta vanhoihin turvallisiin asioihin. Näkyy ne koronahiuksetkin ja kahdeksan sentin juurikasvu.
Paljon niissä kuvissa jää näkymättäkin. Niissä ei näy se ensimmäisten viikkojen palelu, ei näy ahdistus kaupassa käydessä, huoli omasta ja läheisten terveydestä. Ei näy se kuinka tunteet ovat olleet pinnassa, puuttuu ne liikutuksen, ilon ja ahdistuksen, surunkin, kyyneleet. Ei näy uupumusta hipova väsymys, eikä se, miten alkuaikoina tuli nukuttua tunti enemmän kuin normaalisti, usein painajaisia nähden, tai se kuinka alun ylimääräinen nukkuminen on muuttunut pikku hiljaa unettomuudeksi. Ei näy kasvaneet ruokamenot, ei se että kaksi koneellista astioita päivässä oli uusi normaali. Puuttuu hermojen kireys, mutta toisaalta puuttuu myös se lämmin tunne mikä tulee siitä, että meillä on ollut ihan hyvä olla kotona nelistään tämä eristysaika.
Onpahan tullut opittua omasta sekä perheen kestävyydestä, ja onhan tämä on ollut hyvää valmistautumista tulevaa varten. Tietää paremmin missä omat rajat ovat, ja myös sen, mihin me olemme valmiita ja miten kestämme parhaiten. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia omasta tai lasten tulevaisuudesta, mutta nyt on näin, riittävän hyvä.
Etäpäiväkirja menee ainakin loman mittaiselle tauolle. Ja minä lähden Juvalle.
2 kommenttia:
Ihanaa kesälomaa!
Kiitos, täällä sitä pidetään sadetta ;)
Lähetä kommentti