Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä
2 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen
1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä
Pastaa n. 300 g
parmesania
Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.
Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.
Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.
Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.
Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.
2 kommenttia:
Ihanaa erityisesti kun maistui esikoisellekkin!
Kyllä, juuri näin! Vaikka kun yhden kanssa alkaa helpottaa, toisen kanssa alkaa vaikeutua...
Lähetä kommentti