 |
| Vasemmalla kitkettyä ja rikottua savea, oikealla työstettävää savea |
Minä alan selvästikin pikkuhiljaa toipua yli vuoden kestäneestä viljelyjumista, jolloin mikään viljelyyn liittyvä ei ole kiinnostanut.
Olen nimittäin kunnostanut uuden puolen puoli aaria, ja istuttanut perunat ja sipulit jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna kylvin myös porkkanat, punajuuret, persiljat sekä tilliä ja salaattia. Ja kaksi riviä lehtikaalia, jos se vaikka itäisi tänä vuonna.
Nyt olen käynyt vanhan puolen kimppuun, joka on juolavehnättynyt ja mintuttunut pahasti. Lisänä vielä kaikki tavalliset rikkauohot, kaikki pääsi vielä siementämään viime kesänä kun meni moti. Nyt käännän aaria pala kerrallaan, istun maahan ja kaivan rikkaruohon juuria käsin ja hajotan savikokkareita käsin murentamalla. Vauhti on sellainen, että yhteen penkkiin menee vajaa pari tuntia, tänään se ei edes ihan riittänyt.
Nämä penkit laitan/olen laittanut maanparannuskasveille, nyt on jo kaksi penkkiä härkäpapua ja kaksi ja puoli penkkiä hernettä kylvetty, seuraavaksi vuorossa on penkki tai pari papua. Loppuun laitan ainakin auringonkukkaa ja ehkä lisää hernettä. Kukille pitää vielä vähän raivata tilaa, samoin kaaleille, jos onnistun niitä hankkimaan.
Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.
Mitä sitä tähän aikaan vuodesta muutakaan tekisi kuin hulluna töitä ja lopun aikaa istuu savimaassa ja kaivaa juolavehnän juuria. Ei tarvitse sen syvällisemmin pohtia elämää, senkun vaan hajottaa savikokkareita niin että sielu lepää.
Takana viimeinen rivi perunaa, sitten jo nyt rikkaruohottunut sipulipenkki, seuraavassa penkissä lisää sipulia ja porkkanat ja punajuuret. Harson alla salaatteja, yrttejä ja lehtikaalia.
2 kommenttia:
Savimaa on kyllä vitsaus! Meillä on maa sinistä savea, mikä ei kelpaa kuin ehkä dreijaamiseen!
Olen lavaviljellyt monta vuotta ja näin onnistunut satoa saamaan. Mutta juolavehnä ja ohdakkeet valtaavat lavojakin ja mitkään katteet ei niitä pidättele. En halua mitään muoveja kasvimaalleni ja ainakaan mansikkamuovi ei niitä pidättele ollenkaan.
Mutta aina sieltä kasvimaalta jotain satoa tulee! Joten niillä pienillä onnistumisilla jaksaa saavitolkulla juolavehnän juuria joka hemmetin kevät kitkeä!
Minäkin saan satoa joka vuosi, ja vuodesta riippuu mitä. Minä viljelen monia lajeja juuri siitä syystä, että aina sieltä jotain saa, ja sipulia aina.
Meilläkin osa viljelee lavoissa ja ostomullassa. Minä pidän kuitenkin tavallani, jollain masokistesella tavalla kai, savimaasta, ja siinä on omat hyvät puolensa, jossei muuta, niin hyvä veden pidätyskyky, joka on laiskalle kastelijalle tärkeä asia. Mutta joo, kyllä sitä joka vuosi kyseenalaistaa järjen tässä touhussa ;)
Lähetä kommentti