keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Pasta alla norma


Olin tilannut kaksi munakoisoa vaikka meillä ei minun lisäkseni muut siitä juurikaan pidä. Munakoisot odottivat pöydällä inspiraatiota, mikä tuli siinä vaiheessa kun seuraava vaihe olisi ollut bioroskis. Mutta kuten monella muullakin, hävikkiä ei ole syntynyt tänä keväänä, ei syntynyt nytkään. Googlailin munakoiso-ohjeita (haikailin myös työpaikan lähellä olevan pizzerian pizza alla normaa), ja päädyin tekemään Pasta alla normaa Soppa365-ohjetta mukaellen. Jos haluaa tehdä tarkkaan sen mukaan, kannattaa katsoa linkin taakse, tässä on se miten minä tein: 

2 munakoisoa
suolaa 
oliiviöljyä/rypsiöljyä paistamiseen

1 iso sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä

Pastaa n. 300 g
parmesania

Viipaloi munakoisot ja ripottele niiden päälle kummallekin puolelle suolaa. Anna suolan imeä nestettä munakoisoviipaleista puolisen tuntia.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Kaada sekaan tomaattimurska, ja vesi jolla huuhtelit tomaattimurskapurkin. Lisää myös punaviinietikka, sokeri, suola ja pippuri. Keitä kastiketta puolisen tuntia niin, että se sakenee sopivaksi. Pilko basilika ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Samalla paista munakoisoviipaleet. Kuivaa neste puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja paista ne reilussa öljyssä pannulla. Paista ihan reilusti niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle, ylimääräinen öljy imeytyy paperiin. Paloittele munakoisot ja sekoita kastikkeen joukkoon.

Nauti kastike keitetyn pastan ja raastetun parmesanin kanssa. Ihan käsittämättömän hyvää, mikä lie ihmeliikutus tuli näin hyvästä ruuasta. Myös esikoinen tykkäsi, hän nautti jo ruuan tuoksusta valmistuksen aikana; muut eivät edes aikoneet maistaa. Ja hyvä niin, jäi minulle useammaksi ateriaksi.



2 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Ihanaa erityisesti kun maistui esikoisellekkin!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kyllä, juuri näin! Vaikka kun yhden kanssa alkaa helpottaa, toisen kanssa alkaa vaikeutua...