Puolukkavispipuuro on meillä etenkin esikoisen herkkua. Tein tänä vuonna tavallisen annoksen marttojen ohjeella, sellaisen jossa nestettä oli litra ja marjoja n. 5 dl. Tämä syötiin hetkessä, ja ihmettelin että miten se ei tuntunut riittävän ollenkaan. Juttelimme asiasta työkavereiden kanssa lounaalla, ja minulle selvisi että kaikki muut tekevät yleensä parin kolmen litran puuroannoksen, että vasta sitten sitä riittää seuraavallekin päivälle. Eli seuraavan vispipuuron tein näin:
2 l vettä
8 dl puolukkaa tai 6 dl puolukkarurvosta
1½-2 dl sokeria
3 dl mannasuurimoita
Laita vesi ja survotut puolukat kattilaan, anna kiehahtaa. Jos sinulla on kokonaisia puolukoita, survo ne ensin kattilassa ja lisää sitten vesi. Lisää sokeri ja vatkaa mannasuurimot joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai vähän yli, sekoita välillä. Sokeroi pinta, laita kansi päälle ja jäähdytä ihan kylmäksi. Kun puuro on kylmää, vatkaa se kunnolla. Minä vatkasin tämän isomman annoksen kahdessa erässä Ankarsrumilla, tuli ehkä parasta vispipuuroa mitä olen ikinä tehnyt. Ei ihme että maistuu kaikille (paitsi kuopukselle jolle ei nyt tunnu kelpaavan mikään).
5 kommenttia:
Meillä pääosa marjoista menee tuoreina tai pakastemarjoina aamiaisella rahkan ja jugurtin kanssa. Lisäksi olen aina välillä tehnyt iltapaloiksi smoothieita. Mutta meillä on niin mahdottomasti marjoja, että olen ruvennut ajattelemaan, että ehkä niiden menekkiä voisi vielä lisätä, jos niitä myös keittelisi puuroiksi tai kiisseleiksi iltapalalle. Jos saisi tällä tavoin useimpina päivinä syötyä marjoja kaksi kertaa päivässä. Iltaisin ei raa'at marjat aina houkuta, mutta keitetyssä muodossa kyllä aivan varmasti. Ajattelen, että mieluummin marjat keitettyinä kuin esim. juustovoileipä. Tavoitteena siis, että marjoja kuluisi kahdenhengen voimalla litra päivässä. Silloin kun teen smoothieita niin kuluu kyllä ylikin litra.
Elikkä vispipuuroa voisin hyvinkin nyt lähiaikoina keitellä. Mutta ehkä teen sen nyt ensin tyrnimarjoista, koska niitä on vieläkin poimimatta pensaissa. Tänään poimin niitä tunnin verran näpit aivan jäässä :) Tyrnikiisseliä tein vähän aikaa sitten, ja voi että kun se olikin hyvää.
Sauvajyvänen kuulosti korvaani joltain soluelimeltä ja sieltähän se löytyi varmistus kohdasta "Mikä, miksi, mitä?", että se on mitokondrio :) Tykkäsin kovasti, kun löysin sen kohdan, missä kerroit, että blogistasi ei löydy ravintola-arvosteluja kuvien kera. Ihan samaa mieltä, että voisimme yrittää olla läsnä edes syödessä! Ja voi kuinka nautin teksteistä ihan ilman kaupallista yhteistyötä.
Ai nam! Puolukkavispari on ihanaa. Täytyy korjata tilanne äkkiä ja tehä tätä.
Elina, kiitos ihan mahdottoman paljon sanoistasi, et arvaakaan kuinka mukava kuulla! Vaikka kyllähän täältä nyt se yksi säännön vahvistava poikkeus ravintola-"arvosteluista" löytyy, tosin ei kuvia siinäkään, eli se Finnjävel oli sellainen kokemus että siitä oli pakko kirjoittaa :) Ja kyllähän tuo kaupallisuus näkyy nykyään melkein kaikissa blogeissa, harvinaiseksi tuntuu muunlaiset käyneen. Blogimaailma on muuttunut huomasti ihan viimeisen muutaman vuoden aikana, ettei meitä harrastelijoita enää paljoa ole.
Mutta kyllä, suosittelen tekemään kiisseleitä, meillä niitä menee paljon ihan sellaisena juotavana versiona, eli teen usein kiisselin enemmänkin soppana, joka juodaan lasista. Ainakin mustikka- ja raparperiversiot löytyvät täältäkin. Ja jälkiruokina ne on ihan parhaita. Ja puuroissa menee paljon marjoja kanssam niihin saa kulumaan aika paljonkin. Voisikin taas tehdä ruispuolukkapuuroa, se on minun lempipuuroa. Minä olen tehnyt tyrnimehusta vispipuuroa, se on aivan ihanaa. Ja taitaa olla ainoa muoto missä tyrni menee lapsille ainakin toistaiseksi.
Kaura, joko ehdit tehdä ;) ? Tuo Marttojen ohje on minusta paras, sillä onnistuu aina.
Joo! Tänään tein, oli todella herkkua. Ihanaa kuohkeaa ja puolukkaista. Kiitos muistutuksesta. :)
Hienoa Kaura, vispipuuro on niin hyvää!
Lähetä kommentti