Minä olen ollut pikkuhiljaa kääntämässä maata palstalla, tunti pari kerrallaan. Tällaisen märän ja huonon satovuoden jälkeen se on ollut yhtä tuskaa. Edelleen san hyppiä Fiskarsin pistolapion päälle koko painollaan ja lapio uppoaa maahan sellaisen 10 cm kerrallaan. Ei ihme ettei oikein punajuuret jaksaneet kasvaa, ne olivat siinä huonoimmassa osassa palstaa. Eilisessä tuulessa paiskoessa hommia olin jo ihan valmis ajattelemaan että eiköhän tämä ollut tässä. Kaupasta saa nykyään ihania kasviksia, niitä samoja joita muutama vuosi sitten sai vain omalta maalta, joten mikä pakko sitä on savimaan kanssa taistella. Jos en olisi tehnyt tuota parsapenkkiä (tässä vaiheessa vielä sato on suurimmillaan) olisin varmaan lähtenyt veks eilen ja antanut koko uusmaalaisen savimaan jäädä sinne oman onnen nojaan.
Kotiin palattuani hoidin turhautumistani sillä, että tein kylvösuunnitelman ensi keväälle. Pakko ajatella väliin jotain (toivottavasti) mieluisaa, jotta jaksan tänäänkin kääntää pari tuntia sitä samaa savea ja taistella rikkruohojen kanssa. Tuossa maassa ei kasva kuin minttu ja juolavehnä.
Kuvan mittasuhteet eivät edelleenkään ole ihan oikein. Tuo puolikas aari on leveydeltään puolet tuosta vanhasta palstasta, ja se sijaitsee tuon vanhan palstan alapuolella oikealla.
ps. Minulla on edelleen porkknat ja palsternakat maassa, ei ole hääppöinen sato niistäkään tulossa. Rikkaruohot rehottaa ja ruukkupuutarhan chilit ja tomaatit edelleen ruukuissa. Netti pursuaa ihania kuvia kuinka muilla jo maat käännetty, kasvihoneet pesty ja kaikki valmiina talvea varten. Olisikohan minulla välivuoden aika?
6 kommenttia:
Samoissa tunnelmissa. Hernettä, papuja ja lehtikaalia tuli, mitään muuta sitten ei tullutkaan. No, maa-artisokat on vielä maassa. Töitä sai tosiaan tehdä maankäännössä keväällä, syksyinen sessio on kokonaan aloittamatta ja kesantovuosi vahvana vaihtoehtona mielessä täälläkin.
Joo kyllä nämä peräkkäiset huonot vuodet vetävän mielen matalaksi. Aikaa pitäisi olla paljon enemmän että maan kanssa pärjäisi. Ja rahalla saisi parannettua maata rutkasti, mutta kun tuonkaan alueen tulevisuus ei ole varma, niin ei ihan hirveästi siihen haluaisi laittaa rahaa kiinni.
Se on kyllä hienoa, että kaupastakin saa nykyään monipuolisesti kasviksia ja onhan niitä kaikenlaisia ruokapiirejäkin, joista saa kasvikset suoraan tuottajalta. Vaikka tällaisia erittäin hyviä vaihtoehtoja on olemassa, niin silti tekisi mieli sanoa, että älä lannistu :) Mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos esim. aikapula saa jättämään viljelypuuhat. Vähänkin isomman läntin viljely täysin käsipelillä ja työssä käynnin ohessa on iso juttu.
Meillä on isot viljelmät ja iso puutarha ja ollaan innokkaita keräilijöitä, mutta olen ollut paljon poissa työelämästä. Nykyään alkavat nämä puuhani olemaan sellaisessa mitassa, että eivät oikein yhtäaikaa työssäkäynnin kanssa onnistu enää ollenkaan.
Täällä pääkaupunkiseudulla on tosi paljon hevosihmisiä, joilta ainakin osalta saa ihan ilmaiseksikin hevosenlantaa. Siitä olisi kyllä iso apu savimaan taltuttamiseen. Meidän oma muinaista merenpohjaa oleva tosi savinen savipeltomme on talttunut vähitellen vuosien mittaan hevosenlantaturpeella ja hiekalla. Hiekan (ja kalkin) olemme joutuneet ostamaan. Olen hyväksi havainnut ja paljon käytän nurmisilppua katteena, mutta sitä ei tietysti ole välttämättä helppo saada niin suuria määriä. Yksi vaihtoehto työn helpottamiseksi on mansikkamuovin ( ei -kankaan) käyttö katteena. Pääsee paljon vähemmällä rikkaruohojen kitkemisessä. Itse olen viime vuosina ottanut sen käyttööni ja lisännyt vuosi vuodelta käyttöä. Aloitin kasvattamalla sipulit muovissa. Nyt olen kasvatellut jo muitakin kasviksia muovissa. Tämä siksi, että en meinaa muuten millään ehtiä hoitaa isoa puutarhaamme. Kasvimaan hoito ja muu hyötyviljely sekä sadonkorjuu on kuitenkin aina ensisijalla hommissani.
Koneet ovat myös kyllä suuri apu. Meillä on alusta asti ollut vahva jyrsijä. Jyrsimme kasvimaan keväin syksyin ja se auttaa paljon rikkakasvien torjunnassa. Koneet ja niiden huolto ja korjaaminen tietysti maksaa. Koristepuutarha on mennyt siihen mittaan, että olemme ostaneet yhä vaan lisää koneita varsinkin sen jälkeen kun lapset lähtivät maailmalle. Koneilla on korvattu lapsityövoimaa ;) Nykyään meillä on pieni kauhakuormaajakin, ja kottikärrykärrääminen on vähentynyt paljon. Mutta toisaalta puutarhan hoidettava pinta-ala on kärräämisen jäätyä suurentunut hoitamisen äärirajoille.
Oli tosi kiva katsella tuota viljelysuunnitelmaasi. Itsekin sellaisen aina piirtelen. Sain ajatuksen, että voisin oman suunnitelmanikin joskus julkaista Linnunlaulu-sivulla.
Kirjoittelin näitä omia kokemuksiani siinä toivossa, että jos niistä jotain hyödyllistä vinkkiä voisi mahdollisesti löytää näihin viljelyjuttuihin, kun niin kovasti liputan hyötyviljelyn puolesta :)
No enhän minä oikeasti voi lopetta, kun juuri laitoin sen hienon parsapenkinkin. Ja tiedän kyllä mitä kaikkea pitäisi ja kannattaisi tehdä, mutta se ei vaan ole ollut ajankäytöstä johtuen mahdollista. Enkä ole halunnun investoida maahan liikaa, sillä alue on kaavoitettu ihan muulle käytölle. Eli oman pihan kanssa olisi ihan eri asia, tuon palstan kanssa halua kuitenkin selvitä edullisesti niin, ettei harmita liikaa kun vuokrasopimus loppuu.
Hevosen ja lehmän lantaa on kärrätty hirmumääriä, samoin hiekkaa ja multaa niinä vuosina kun niitä on saatavilla. Mutta niin vaan se uppoaa tuohon maahan, että on alueita jotka edelleen ovat kuin mitään ei olisi tehty. Keväisin palstanapuri jyrsii palstan, mutta syksyisin olen kääntänyt itse lapiolla. Mutta kauhakuormaaja kuulostaa hienolta!
Se on kyllä totta, että savi on aivan ihmeellinen nielu. Toivottavasti parsat lähtevät kasvuun. Minä en ole niitten kanssa kovin hyvin onnistunut. Mietteissä on uuden parsapenkin perustaminen.
Ainakin tämän vuoden perusteella näyttää hyvältä, katsotaan miten selviävät talvesta.
Lähetä kommentti