Minä luin pari vuotta sitten ihanan kirjoituksen tattiliemen teosta Ripaus tryffeliä -blogista ja päätin että lientä on keitettävä. Kuinka ollakaan seuraavat pari vuotta olivat tatittomia vuosia ja asia pääsi jotenkin unohtumaan. Tänä vuonna ehdin saada ensimmäisen tattisadon syötyä ja kuivattua ja heittää perkeet kompostiin. Onneksi Merja muistutti asiasta, ja kyllä, harmistus oli melkoinen, kun tajusin unohdukseni, liemiaineksia olisi ollut ihan riittävästi. Mutta ei hätää, viime viikonloppuna minulla oli hyvin aikaa kierrellä metsissä, ja löysin uudestaan herkkutatteja, en niin paljoa kuin aiemmin, mutta mukavasti kuitenkin.
Yhdeltä sieniretkeltäni sain useamman herkkutatin, jotka valmistin suoraan syötäväksi. Perkasin sienet melko suurpiirteisesti, joten liemiainekset olivat kasassa. Jos et ole lapsena saanut keittää riittävästi noitavelliä, suosittelen tattiliemen keittämistä, samanlainen fiilis tuli nyt aikuisenakin. Ja vähän nauratti ääneenkin, kun liemi oli niin täydellisen noitavellin näköistä. Sellainen hyvän mielen keittiöpuuha, mielellään ulkona tehtävä.
Alkuperäisessä ohjeessa oli myös timjamia (ei ollut) ja valkosipulia (en laittanut). Minä tein liemen niin yksinkertaisena kuin sen voi tehdä, maustan ja suolaan sitten ruuan.
herkkutattien jalkoja, pillejä ja syötyä kohtaa sienestä
vettä niin että kaikki peittyy
Kun putsaat herkkutatit, ota perkeet talteen. Laita perkeet kattilaan ja lisää vettä niin että kaikki peittyy. Anna poreilla ihan hiljalleen, ettei sienet hajoa liikaa. Keitä kymmenisen minuuttia ja siivilöi liemi. Keitä lientä vielä reilusti kasaan, Merja suositteli noin kolmannekseen, minä taisin redusoida noin puoleen. Jäähdytä liemi ja pakasta jääpalakuutiona, söpöjä mustia jääpaloja.
Minä olin alkuun vähän huolissani, sillä liemen haju ei ollut mikään kovin miellyttävä, ei keittäessä eikä valmiina. Mutta se maku, voi hyvä tavaton kun alkoi hymyilyttää, hymy levisi oikein korvasta korvaan kun maku oli niin upea. Jep, suosittelen. Ihanaa makua tiedossa kastikkeisiin, patoihin, pastoihin ja risottoihin, ainakin nyt alkuunsa.
3 kommenttia:
Oi jestas, tätähän on pakko kokeilla. Varmaan ihan huikea padoissa ja risotoissa.
Mahtavaa kuulla, että tykkäsit tattiliemen mausta! Tuo noitavelli on kyllä mahtava kuvaus puuhasta :D. Keitin viimeisimmän satsin vielä enemmän kokoon kuin kolmannekseen. Laitoin kuution herkkutattirisottoon ja itse asiassa voisin ensi kerralla laittaa toisenkin kuution, että saisi kunnolla makua. Makuasia. Ehkä seuraavana syksynä mennään hienosäätöön ja vertaillaan kuusenherkkkutatin ja männynherkkutatin makueroja liemissä :) :).
Ulla, ilman muuta kokeiluun. Minä oikein toivon että löytyisi vanhoja ja reikäisiä tatteja :)
Merja, eikö olekin, oikein noitavellien äiti. Minäkin olisin keittänyt enemmän kokoon, mutta aika loppui kesken. Pakastin sen isommissa kuutioissa sitten. Ja joo, ehkä tuon hienosäädän jätän suosiolla sinulle ;)
Lähetä kommentti