sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rapujen keittäminen


Meillä on ollut rapumerrat pyytämässä ensimmäistä kertaa elämässäni tänä vuonna. Ei mitään isoja saaliita ole tullut, mutta sen verran kuitenkin että muutamia rapuja ollaan saatu kerrallaan, joskus jopa yli kymmenen, siis yhteensä. Ja Weke pyytää parhaiten, vaikka kyllä merroissakin aina jotain on.

Tänään, eilisen kovan tuulen jälkeen, tuli paras saalis tähän saakka. Ihan kaikki ei välitä ravuista niin paljoa, joten tänään jokainen halukas ravunsyöjä sai peräti neljä rapua, osa niistä oli ihan hyvän kokoisia. Isä on pyydystänyt ja syönyt lapsena paljonkin rapuja, väliin mahtuu useampi vuosikymmen ilman niitä. Minä kaivoin ensimmäisellä kerralla netistä keitto-ohjeet, löysin Kalatalon sivuilta hyvät ohjeet. Olen keittänyt ravut isommassa vesimäärässä mitä tuossa ohjeessa on, mutta se tuskin haittaa. Viilennys tehdään vähän oikoen, olemme syöneet ravut ilman suuria juhlallisuuksia melko pian keittämisen jälkeen.

Laitan tähän itselleni summittaisen ohjeen ylös, niin muistan ensi vuonnakin kuinka olen tehnyt. Tänään keitimme 14 isohkoa rapua, vettä oli kyllä reilusti, rapuja olisi voinut olla enemmänkin.

5-6 l vettä
3 kourallista merisuolaa
(ohjeen mukaan tulisi vielä n. 10 sokeripalaa, en muistanut)
puoli punttia tilliä melkein kokonaan

rapuja

Laita vesi, suola ja tillit isoon kattilaan. Nosta vesi kunnolla kiehuvaksi ja laita ravut kunnolla kiehuvaan veteen, isoimmat ensin. Keitä kymmenisen minuuttia, riippuen rapujen koosta. Viilennä keitinvesi nopeasti jos mahdollista. Minä kaadoin vedet pois, laitoin kattilan kylmäblokkien päälle ja lisäsin jäitä päälle. Kun ravut olivat kylmenneet, söimme ne heti. Ohjeen mukaan suositellaan säilyttämistä 6-12 tuntia keitinliemessä tuoreen tillin kanssa.

Isä opetti meille kuinka ravut syödään, esikoinen opetti meille kaikille (myös vaarille) kuinka ravun poskilihat saa hyvin irti kun ottaa ravun hampaasta kiinni ja vetää. Ihana esikoinen, oppimisen riemua meille kaikille.

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Ravut on herkkua! Isä ravusti kun olin pieni, ja siitä jäi rakkaus rapuihin, etenkin kun saa ne itse keittää, vaikka se julmalta tuntuukin.

sauvajyvänen kirjoitti...

Minä sain vasta tänä vuonna ensimmäistä kertaa itsekeitettyjä rapuja. Jännää mutta ennen kaikkea herkullista.