Minä ostin Henri Alenin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Minulla oli kirjan suhteen suuret odotukset, ja täytyy todeta, että odotukset suorastaan ylittyivät. Mielessäni pyörittelen jo loppuvuoden postausta vuoden keittokirjoista, joihin Vuoden keittokirja todellakin kuuluu. Kirjan idea on siinä, ettei siinä periaatteessa ole mitään uutta, mutta silti lähes kaikki reseptit ovat uusia oivalluksia (minulle siis). Juuri niitä hyviä ideoita, joita kaipaa silloin, kun tuntuu että samat jauhelihakastikkeet, aurajuustokanat, villisikapastat, siskonmakkarakeitot, paistettu kala/savukala ja sen sellainen alkaa toistua joka viikko. Kirjassa on minulle muutamia tuttuja reseptejä, jotka ovat jo vakikäytössä, kuten vaalea pizza ja Murun lohi hieman muunneltuina, mutta kokattavaa riittää vaikka kuinka paljon. Löysin helposti parisenkymmentä reseptiä, jotka aion tehdä tässä "lähiaikoina", eli suunnilleen resepti/viikko tahdilla.
Pidin todella paljon kirjan alun tekstistä, siitä on helppo pitää kun itse ajattelee samalla tapaa (tiedättehän, on se Henri viksu kun ajattelee kuten minäkin...). Annukka Oksasen teksti on sujuvaa luettavaa, ja ennen kaikkea reseptit ovat selkeitä, loogisia, enkä ole bongannut niistä virheitä (samaa ei todellakaan voi sanoa monien muiden starojen keittokirjoista, huhhuh). Yhden pienen virheen olin huomaavani, ainakin minun tietääkseni kuha on makean veden (ja murtovesien) kala, ei merikala. Niin, ja kannen kuvana olisin ehkä pitänyt jostain muusta kuin muikeasta pärstäkuvasta enemmän (esikoinen fanittaa ihan riittävästi jo nyt Henriä), mutta tuo ei ymmärtääkseni ollut Henrin valinta..
Teimme esikoisen kanssa tämän risoton samana päivänä kun perheen sienivihaajat lähtivät reissuun. Koska olimme kahdestaan, teimme puolikkaan annoksen tuosta kirjan ohjeesta, sekin oli aika reilusti meille, ja paistoinkin loput pannulla seuraavana päivänä etäpäivän lounaaksi (sori kaikki risotto-puristit, hyvää oli jämäkanan lisukkeena). Kirjassa tämä oli syksyn reseptejä, ja käytössä oli tuoreita sieniä. Minä tein kuitenkin kuivatuista herkkutateista, ja vähän muutenkin soveltaen näin:
5 dl metsäsieniä (minulla reilu 1 dl kuivattuja herkkutatteja + 2½ dl vettä)
3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä (minulla 1)
4 dl hyvää risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä (minulla sen sijaan 1 rkl hyvää rutikuivaa vaaleaa balsamicoa)
1 l mietoa kanalientä (minulla hanhilientä)
2 dl raastettua parmesania
50 g voita
suolaa ja pippuria.
Kaada kuivattujen ja murskattujen herkkutattien päälle kiehuvaa vettä, anna seistä vähintään vartti, mielummin vielä enemmän. Laita kattilaan öljy, lisää pilkotut sipulit ja kuullota hetki, lisää myös sienet (ilman nestettä). Lisää riisit sekaan, pyörittele vähän öljyssä, ja kaada sekaan balsamico ja sienien liuotusliemi (tai valkoviini). Lisää kiehuvan kuumaa lientä kauhallinen kerrallaan, seuraava lisäys aina kun edellinen on imeytynyt riisiin. Sekoita koko ajan, kirjan ohjeen mukaan aikaa menisi alle vartti, minulla menee kyllä aina lähelle 20 minuuttia, että riisi on sopivaa. Lisää lopuksi parmesan ja voi, anna juuston ja voin sulaa sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja nauti heti.
4 kommenttia:
Samaa mieltä kirjasta, se osoittautui paremmaksi kuin odotinkaan, vaikka odotinkin hyvää kirjaa. Vielä en ole siitä kokannut mutta kovasti sitä olen selannut ja korvamerkattuja reseptejä löytyy jo useita.
PS on myös merikuhaa, tosin kaupoista taitaa helpommin löytyä järvikuhaa.
Olipa taas kiva nähdä, pitää aina oikein keksiä tikusta asiaa että pääsee piipahtamaan kaupassa (se ei tosin ole vaikeaa) ;)
Ja aivan, Itämeressä on kuhaa, komeita vonkaleita onkin, mutta se meri lasketaan murtovedeksi. Eli jos lähtee tälläiselle hydrobiologiselle saivartelulinjalle, saattaa aina jotain pientä löytyä jostain ;) Pointti siis on (jos se ei käynyt selväksi minun kirjoituksesta), että kerrankin on keittokirja jossa on kaikki niin huolella ja hyvin kirjoitettu, että sitä on ilo lukea, eikä mistään tarvitse ärsyyntyä. Ja tietää että resepteillä onnistuu varmasti. Kuten sanoin, samaa ei voi sanoa monista muista keittokirjoista.
Herkullinen risotto-ohje! Se on tuo hämmentäminen johon ei meinaa riittää kärsivällisyys, pitäisi muka multitaskata samalla sitä ja tätä sivuruokaa. Pitäisi varmaan mindfullnessia harrastaa että saisi taas ryhdyttyä risottoon ;) Kelitkin on vielä sopivat.
Merja, niin totta, ja täytyy myöntää että välillä vähän fuskaan, tai käytän lapsityövoimaa.
Lähetä kommentti