torstai 11. syyskuuta 2014

Lisää hävikkiviikon ajatuksia - ruokakuvia ja pöytätapoja






Tässä tulee nyt postaus, jossa todellakin paljastuu kuinka vanhanaikainen ja kaavoihin kangistunut olen (sinäsä ei varmaan yllätys kenellekään).

Hävikkiviikko on pistänyt miettimään taas kerran tätä ihan yleistä suhtautumista ruokaan ja ruuan arvostukseen. Minun isovanhemmat olivat sodan käynyttä ikäluokkaa ja vanhemmat sodan aikana tai pian sen jälkeen syntyneitä. Eli lapsuudenkodissa vaikuttaneet ihmiset ovat olleet tarkkoja ruuan suhteen ja opettaneet kunnioittamaan ruokaa ja ruuan kasvattajaa ja valmistajaa. Ruualla ei leikitä, eiei. 

Muistan edelleen sen tyrmistyksen kun vuosituhannen vaihteessa muutin jenkkeihin, ja näin päivittäin yliopiston ruokalassa kuinka opiskelijat heittelivät toisiaan ruualla, sotkivat kaikilla tavoin ruokaa ja ruualla. Ja muistan sen uuden, vähintään yhtä ison tyrmistyksen kertoasseni mietteitäni omille kollegoille, fiksuille, älykkäille ja mukaville ihmisille. Että he eivät kertakaikkiaan ymmärtäneet että miksi minusta sellaista touhua oli paha katsella. Silloin oikeastaan havahduin siihen, että miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat ruokaan eri kulttuureissa.

Mutta nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin huomaan tätä samaa käytöstä Suomessa. Ruualla leikitään (joka on siis eri asia kuin ruualla leikittely, kokeilu ja improvisointi), sitä viskataan toisten päälle ja sillä sotketaan. Tätä haaskuuta näkee niin nuorilla ja vanhemmilla ihmisillä. Olen alkanut miettiä, että mikä osa tässä kehityksessä on ollut ruokakuvilla, blogeilla ja muilla ruokavaikuttajilla (tosin taitaa olla klassinen muna-kana kysymys, tosin siihenhän vastaus on muna!). Tiedän ettei se hillo- tai kastikemäärä tai ne omenanpuolikkaat  ole suuren suuria siinä pöydälle levitettynä, mutta silti mietin (ehkä ainoana?!) että miksi kummassa niitä on pitänyt pöydälle levittää/asetella??? Siis että mikä siinä on hienoa että ruoka on muualla kuin missä sen pitäisi? Tai millaisen viestin antaa ihmisille sillä, että jotain ruokaa valmistetaan vain kuvaa varten, ja se on sen jälkeen syömäkelvotonta. En siis ajattele että kyseessä on määrällisesti iso hävikki, vaan sitä, että millaisen viestin se antaa muille, lapsille, nuorille ja vanhemmillekin. Vai eikö siitä enää kukaan välitä, muut kuin tälläiset reliktit? Että miettäitäni ei ymmärretä yhtään sen enempää kuin silloiset kollegat jenkeissä ymmärsivät ajatuksiani.

Muuttuuhan nämä pöytätavat muutenkin. Taidan olla ihan vanhanaikainen, kun olen sitä mieltä, ettei ruokaa arvostella pöydässä. Kaikesta ruuasta ei tarvitse tykätä, mutta sen verran voi kunnioittaa ruuan kasvattajaa ja valmistajaa, ettei sitä tarvitse haukkua. Meillä 5v osaa sanoa, että tämä ruoka ei ollut ihan minun makuuni. Nyt mietin että osaako hän käyttäytyä niin vielä kauankin, kun TV suoltaa ohjelmia jossa on ihan oikein haukkua tavallisten ihmisten tekemää ruokaa kirosanoilla höystettynä, haaskata sitä maahan jne. Jotenkin toivoisin, että ajatuksia voisi esittää ihan rakentavastikin, ja ainakin ymmärtää että rumista sanoista voi tulla/tulee paha mieli, eikä siinä mielensäpahoittamissa ole mitään hävettävää. Ei ihme että #kutsumua-kamjanja on niin suosittu.



ps. Kyllähän se ruoka joskus menee niin pilalle, ettei sitä voi oikeasti syödä. Mutta onneksi niin ei tapahdu usein, ja joka kerrasta on ainakin mahdollisuus oppia jotain. Paitsi haluaisin oikeasti kokeilla sitä Nannan kuuluisaa kirsikkapiirakkaa :)

16 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Missä tämmöistä ruoan heittelyä näkee? Pidän semmoista kyllä rumana tapana, mutten ole nähnyt edes lapsien tekevän sellaista, saati aikuisten, jollei oteta jotain pöhköjä tv-ohjelmia lukuun.

Noista ruokakuvista, useinhan näkee sitä (ja itsekin koitan joskus kuvia saada vähän kiinnostavammaksi, kuin pelkkää lautasta), että siinä on mukana ruoassa olevia ainesosia tai muuten ajankohtaisia raaka-aineita, eivät ne hukkaan siitä mene, vaikka tomaatit, jos ne kuvassa näkyvät, ne tietty syödään! Jos ei silloin juuri, niin jossain vaiheessa :D

Mitä tarkoitit sillä, ettei kuvissa olevia ruokia syötäisi, vaan ne olisivat kuvaamisen jälkeen syömäkelvotonta? Siis suomalaisissa blogeissa joku sanoisi, ettei ruokia syödä, kunhan vaan kuvataan? Tai missä sellaista annetaan ymmärtää?

Nämä ovat kyllä hyviä ajattelemisen aiheita. Joskus olen kuvannut kauhean määrän kompostitavaraa, kun tein isosti jotain ruokaa, oli kauniita kuorimalastuja ja munankuoria :D Mutta se on tietty toinen juttu, ei sitä ehkä moni näe kauniina.

luimupupu kirjoitti...

Viime syksynä kauhistelimme kun juriorit repivät omppuja puista läheisellä asuinalueela ja heittelivät niitä tielle.
En mäkään ole oppinut tajuamaan kuvausta varten sotkemista, sotkua tulee ihan tarpeeksi muutenkin.
Syömäkelvottomista kuvausannoksista olen lukenut joskus vuosia sitten, mutta en lähiaikoina. Toivottavasti sellaisia ei tehdä.

sauvajyvänen kirjoitti...

Campas, minä olen nähnyt täällä pääkaupunkiseudulla pikaruokapaikoissa (kuu, käymme niissäkin joskus), ja lisäksi juuri tuota luimupupun mainitsemaa omenien, maasta revittyjen porkkanoiden ja sen sellaisten heittelyä, kyseessä on yleensä olleet nuoret tai nuoret aikuiset. Aikuisten olen nähnyt sotkevan lautasella olevaa ruokaa työpaikkaruokalassa, ja lopulta se ruoka menee sitten biojätteeseen täysin syömättömänä.

En minä kuvittele että kokonaiset tai välttämättä puolikkaatkaan ruoka-aineet menisivät aina kompostiin, mutta kyllä välillä näkee niitä kuvia joista tietää, ettei jotain komponenttiä enää voi käyttää...

Ja välillä olen lukenut, ettei ruokaa enää kuvauksen jälkeen ole syöty, tai että se on ollut vaan rekvisiittaa jne. En nyt lähde tähän nimeämään ketään, enkä kaikkea enää tarkkaan muistakaan. ja ehkä tämä tosiaan (toivottavasti) kuuluu menneisyyteen, kuten luimupupu totesi.

Siitä kompostikamasta, entä ne minun silakanpäät, jotka kuitenkin olivat kauniimpia kuin se mureke (joka kyllä syötiin kokonaan)?

Campasimpukka kirjoitti...

Okei, minulta on mennyt sellaiset ohitse, ettei ruokaa syötäisi ja onneksi se, että ruokaa heiteltäisiin. Muistan joskus lukeneeni lehtien ruokakuvista, että laitettaisiin hiuslakkaa kiiltoa tuomaan jne ja sellainen on tietty pöhköä, mutta yhtä lailla, että tv-ohjelmissa ja lehdissä olisi sitten kivoja yhteissyömisiä kuvausten jälkeen :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Jenkeissä se kuvaus on viety ihan omiin sfääreihin, täältä varmaan tullaan pikkuhiljaa perässä.

Ansku Gen kirjoitti...

Kesällä juttelin kevään Texasissa vaihdossa olleen teinitytön kanssa ja se kertoi myös kauhistuneensa ruualla leikkimisestä ja ihan hirveästä tuhlaamisesta. Vaihtariperheensä oli alkuun naljaillut sille, kun se söi aina lautasensa tyhjäksi ja otti maltillisen määrän ruokaa. Niille ei vaan meinannut mennä kaaliin, että suomalaisille lapsille opetetaan kotona, että ruokaa ei laiteta roskiin. Minkä otat, sen syöt! Lisää voi hakea, mutta lautaselta et liikaa saa takas kattilaan. Normaalitapa oli ottaa lautanen täyteen kaikkea, syödä siitä, mitä jaksoi tai käydä välillä tyhjentään roskiin kaikki se, mikä ei ollutkaan hyvää.

Perhe oli jossain vaiheessa ilmeisesti ihan itse ruvennut tarkastelemaan ruokailutottumuksiaan. Sapuskan määrä ruokapöydässä oli 5 kuukauden jälkeen noin 1/3 lähtötilanteesta ja roskiin ei mennyt enää juuri mitään. Itekin tajusivat yhden suomalaisen teinitytön syömistä katellessa, ettei joka ruualla tarvii olla kaikkea mahdollista ja ruokaa ei laiteta roskiin.

Ansku Gen kirjoitti...

Unohtu! Me syödään aina kisareissulla mäkkäriä tai heseä. Ihan siksi, että ne voi vetää parkkipaikalla autossa ja ei tarvii jättää ikkunoita ja ovia auki vahtimatta koiravankkurista.

Ollaan ihmetelty, miten pieniä lapsia noissakin pyörii keskenään kavereiden kanssa. Meno on sen mukaista kuin voi olettaa sokerihumalassa pyöriviltä alle 10 vuotiailta pojilta. Tai esittämisen tarpeessa olevilta teineiltä. Kielenkäyttö on myös varsin rikasta ja sanavarasto alatyylin ilmausten osalta hyvin kehittynyt.

Campasimpukka kirjoitti...

Eihän nää nyt kaikki kummiskaan blogaanien vikaa vaan ole? ;)

Nanna kirjoitti...

Hyvä, että erilaisia näkökulmia esitetään joka tapauksessa. Aina joku saa ajattelemisen aihetta.

Mä ennustan ja ennenkaikkea toivon, että Suomessa ihan kiihkotta hypätään sen hiuslakkastailaamisen yli. Mehän muutenkin arvostetaan aitoja asioita ja tietynlaista rouheutta.

Ulla kirjoitti...

Näin sadennenmiljoonan YT:n jälkeen (ja sitä sadattamiljoonattaensimmäistä odotellessa) on tänä syksynä ollut tarkempi hävikin ja sadonkorjuun kanssa. Ajateltiinkin chefin kanssa, että jahka grillauskausi päättyy, emme osta kaupasta kuin vain sen välttämättömimmän, ja katsomme kuin pitkälle päästään säilötyn sadon varassa. Okei, se tarkoittaa sitä, että syömme sieniä 5 krt/viikko, mutta eipä mene mitään haaskuuseen ;-)

Ulla kirjoitti...

Ai niin, ISO kiitos savuchiliohjeesta! Tuli huikeantuoksuista (maistaa en ole vielä uskaltanut - espelette ON tulista) chilijauhetta.

sauvajyvänen kirjoitti...

Ansku, hienoa että ainakin yksi perhe sai uudenlaista näkemystä ruokasuunnitteluun. Ja sitä hukkaava ravintolakäyttäytymistä tosiaan näkyy ainakin täällä päin, vaikka ymmärtääkseni kukaan ei ole missään sanonutkaan että kaikki huono käytös olisi blogien vikaa (Campasimpukalle selvennykseksi ;) )

Nanna, tuo on niin totta. Lisäksi, vähän viitaten siihen sinun postauksen keskusteluketjuun, minä arvostan todella paljon sitä, että ruokablogeissa kommentointi on niin siistiä, en muista lukeneeni yhtään negatiivista kommenttia mistään. Mutta välillä se pistää miettimään, että voiko kaikki olla aina niin yksimielisesti ylistäviä? Siis joskus tulee tunne, että pieni särmä voisi kuitenkin tehdä terää? Kuitenkin fiksut ihmiset (ja sitähän ruokabloggaajat ovat, vai mitä) ymmärtävät keskustella asiasta eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Mutta tosiaan, kun kaikki on aina niin ihanaa ja yksimielistä, ei sitä oikein itsekään uskalla kirjoittaa mitään jos on eri mieltä.

Ulla, tsemppiä selviytymiseen ja uuden odotteluun. Niin tuttua näissäkin piireissä, niin tuttua. Minulla on nyt kokeilu syyskuun aikana, että kuinka vähällä rahalla voi selvitä tuotteliaimman sadonkorjuukuukauden (joo, 25 euron kala ei oikein sovi tähän). Niin, minä eli opiskeluaikoina muutaman talven käytännössä pelkillä sienillä, sipuleilla ja perunalla, höystettynä hirvenlihalla silloin tällöin. Hyvin meni :) Ja loistavaa kuulla että savustusohje toimii. Se oli ainakin silloin ainoa ohje jossa käytettiin lämminsavustinta chileille vaihtoehtona, kiva kuulla että ohje lähtee leviämään. Ja että sille on käyttöä, minun chilit eivät vieläkään ole toipuneet kesäkuusta. Tai ovat nyt, kun kerran ovat hyvässä kukassa...

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Minusta on hienoa, että nostat keskusteluun erilaisia asioita. Olet nimittäin oikeassa myös ruokablogien myötäsukaisuudesta. Jos asioista ollaan eri mieltä, keskusteluun ei ehkä helposti lähdetä.

Olen samaa mieltä kanssasi, että ehkä elintason nousun johdosta ruoan arvostus on laskenut. Kun se ei enää niele merkittävintä osaa tuloista, siihen ehkä suhtaudutaan kevyemmin.

Kokonaisuutena uskoisin, että ruokablogien hävikin ehkäisystä puhumisella on ollut suurempi positiivinen vaikutus, kuin yksittäisten yrttien sirottelulla kuviin toisensuuntainen vaikutus.

Uskoisin Nannan tavoin, että hiuslakat suuremmassa mittakaaavassa skipataan meillä kokonaisuudessaan.

Ei olisi myöskään tullut koskaan mieleenkään kokata blogiin ruokaa, jota ei syödä. Satunnaisia huteja ei tietenkään voi laskea, koska joskus ei vaan tule epäonnistumisia. Mutta onneksi harvoin niin pahoja, ettei niitä ollenkaan pystyisi syömään.

sauvajyvänen kirjoitti...

Jonna, kiva kuulla että ainakin joku on sitä mieltä on että on hyvä että erilaisia asioita ja mielipiteitä nostetaan esiin. Osin tuo samanmielisyys johtuu varmasti myös siitä, että yleensähän sitä seuraa samanmielisiä blogeja kuin mitä on itsekin, eli alun alkaenkaan ei ole odotettavissa erimielisyyttä.

Minä olen ajatellut, että ihmisellä pitää olla lähikosketus ihmisiin, jotka ovat pula-ajan kokeneet, niin kauan säilyy se kollektiivinen ajattelu ruuan arvostuksesta. Eli nykyään minun sukupolvi on se viimeinen, jolla se lähikosketus on säilynyt. Ja sen jälkeen on kyse kasvatuksesta, perheen arvoista, ympäristöstä ja sen sellaisesta.

Eli sellaista yleistä käytösmallia ei enää ole, vaan tässäkin asiassa mennään yksilöt edellä. Pahoin pelkään että omien lasten tai viimeistään heidän lasten sukupolvet tulevat kokemaan laajaa ruokapulaa. Minä koen yhdeksi tärkeäksi tehtäväkseni olla välittämässä tätä omien esivanhempien tieto- ja kokemusketjua heille, jotta osaavat valmistautua kaikkeen mitä tulossa on.

Ja kyllähän minäkin olen sitä mieltä, että blogit ovat olleet edelläkävijöitä myös tässä hävikkiasiassa, ihan ehdottomasti tuoneet paljon hyvää. Oliko se niin päin, että ensin oli hävikistä herkuksi, ja sitten vasta valtakunnallinen hävikkiviikko?

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Luulen, että se meni juuri noin päin. Hienoa, että nykyään on molemmat.

sauvajyvänen kirjoitti...

Näin muistelinkin. Eli bloggareista se kaikki alkoi leviämään, vai mitä.