lauantai 13. syyskuuta 2014

Juuren punajuurimakaronilaatikko

Palsta olisi kaivannut kitkemistä
Kuten jo aiemmin olen todennut, meillä työpaikka ei tue työpaikkaruokailua muuta kuin antamalla 1 € alennuksen alakerran ruokalassa. Alakerran ruokalassa on hyviä kaalikääryleitä, kalaseljankaa ja kasvispihvejä, mutta näitä ei kuitenkaan ole kovin usein tarjolla, eli muina päivinä tulee syötyä joko jossain muualla tai sitten omia eväitä. Ulkona on kiva syödä, mutta se tulee kalliiksi, n. 10€/kerta. Jo sillä, että suunnilleen joka toinen päivä viikossa syö omia eväitä, säästää 100 € kuukaudessa. Tämän syksyn tavoite on siis säästää vähintään se satanen kuussa. 

Minun tavallisin eväs edelleen on kaalilaatikko (juuri nostin uunista taas ison satsin hyvin maustettua kaalilaatikkoa jäähtymään) sekä kaikki ne ruuan jämät, mitä jää päivällisiltä tai viikonloppuaterioilta. Nämä jämät alkavat vaan olla vähissä, sillä lapset syövät entistä enemmän. Lisäksi esikoinen tarvitsee parina päivänä viikossa oman jämäaterian päivälliseksi ennen treeneihin menoa. Eli jotain uutta pitää keksiä, sellaista mitä voi tehdä helposti pakastimeen ja ottaa aina tarvittaessa annoksen mukaansa töihin.

Tälläinen sopiva työeväs löytyi Juuri Nyt (-kirjasta). Huomasin jo aiemmin, että Kulinaarimurulassa oli tehty tätä makaronilaatikkoa. Siellä laatikko oli tehty ihan ohjeen mukaan, lisukkeita myöten. Minä sen sijaan hieman oioin, muutenkin kuin jättämällä lisukkeet pois. Siitä huolimatta tämä on minusta parasta makaronilaatikkoa mitä olen eläessäni syönyt. Mutta väri on kyllä aika hurja, minulla se oli vaaleampi kuin kirjassa ja Jaanalla, varmaankin sen takia kun en käyttänyt punajuurimehua ja käytin vähän turhan isoa pastaa (seuraavaksi aion käyttää ihan tavallista perusmakaronia). Minua väri ei haitannut, mutta lapsille tämä ei kelvannut, kuopus ei edes maistanut, esikoinen maistoi, mutta ei halunnut siltikään syödä. Eli koko annos jäi minulle, ja onneksi jäikin. Nimittäin ruoka kestää hyvin pakastamisen ja on oikein hyvää myös sen jälkeen kun sen on lämmittänyt työpaikan mikrossa (anteeksi Ilja ja muut). Uusi lempilounas on löytynyt!

Laitan tähän ohjeen niin kuin se oli kirjassa, ja sulkuihin omat muutokset. Jätin ylimääräiset osat pois, ne voi lukea kirjasta tai Kulinaarimurulasta. Tämä on siis pelkistetty versio, erittäin hyvä tälläisenäänkin.

1 kg punajuuria
400 g makaronia
1 l kasvislientä
2 tl suolaa
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
1/4 ruukkua timjamia (käytin vähemmän omaa timjamia)
1/4 ruukkua rosmariinia (jätin pois)
1/3 ruukkua persiljaa (käytin ison kourallisen omaa persiljaa)
2 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä
3 dl punajuurimehua (jätin pois)
5 dl kermaa
2 dl smetanaa
5 munaa

maustepippuria
mustapippuria
2 tl suolaa

Keitä punajuuret nopeasti kypsiksi (kirjan ohjeessa ne uunitettiin paistopussissa 180 asteessa). Anna jäähtyä. Kuori jäähtyneet punajuuret ja pilko ne kuutioiksi, minä tosin raastoin ne karkealla raastimella.

Keitä makaronit kypsiksi kunnolla suolatussa kasvisliemessä. Huuhtele makaronit kylmällä vedellä.

Kuori ja silppua sipulit sekä valkosipulinkynnet, silppua yrtit. Kuumenna voi ja öljy pannussa, lisää joukkoon sipulit, valkosipulit ja yrtit. Kuullota kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Sekoita joukkoon punajuuriraaste ja siirrä pannu pois levyltä. Sekoita sipuli-punajuuriseos, makaronit, kerma, smetana ja munat isossa kulhossa tasaiseksi massaksi. Mausta seos pippureilla ja suolalla.

Kaada seos öljyttyyn uunivuokaan ja paista 150 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes se on kunnolla hyytynyt, minulla ei kyllä hyytynyt vielä tuossa ajassa. Ohjeen mukaan laatikko on tarkoitus jäähdyttää, leikata annospaloiksi ja lämmittää uudestaan uunissa. Minä pakastin laatikon annospaloissa ja lämmitin sitten mikrossa töissä.

Minä en aiheuta blogi-kateutta kenellekään näine kuvineni.

5 kommenttia:

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Ihastuin samaiseen laatikkoon. Itse taas ihmettelin, miten en saanut siihen yhtään noin voimakasta punaista väriä, kun tein tästä arkisen muunnoksen. Ajattelin sen johtuneen juuri tuosta samasta punajuurimehun puuttumisesta.

Mutta olipa väri mikä tahansa, tämä on oikeasti todella hyvä arkiruoka (kaikesta kermasta ja smetanasta huolimatta)

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo, ehkä se kerma ja smetana on se arjen pelastus ;)

Koti Harmi kirjoitti...

Kai tätä täytyy nyt itsekin tehdä, kun niin monissa suin on kehuttu. Hirveän vaikea äkkiseltään ajatella, että vie kielen mennessään :)

Merja kirjoitti...

Palsta olisi meilläkin kaivannut kitkemistä tai ehkä radikaalimpiakin toimenpiteitä :D. On kyllä komean punainen laatikko!

sauvajyvänen kirjoitti...

Kotiharmi, en minäkään ollut valmis ihan uskomaan Kulinaarimurulan hehkutusta, mutta oikeassa Jaana oli taas.

Merja, joo tässä vaiheessa vuotta aina päätän, että ENSI vuonna huolehdin rikkaruohoista ihan syksyyn saakka. No, taaskaan tehnyt sitä, tänä vuonna tosin syytän niitä elokuun sateita ja syyskuun lämpöä siitä, että tilanne on mikä on.