Sitruunainen rahkakakku

Joskus leipomissuunnitelmat muuttuvat/täydentyvät aivan yllättäen. Niinkuin tänä pääsiäisenä. Yleensä pääsiäisenä meille riittää rahkapiirakka, pulla ja pasha mökin tapaan, joskus (harvoin) lisänä vielä on saattanut olla passion-kakku. Tänä vuonna emme kuitenkaan vietä pääsiäistä pelkästään oman perheen kesken, ja mietinkin että olisi kiva tehdä jotain muutakin. Kuinka ollakaan, ajatus kirkastui torstain Hesarin ruokasivuilla: halusin kokeilla sitruunaista rahkakakkua. Tein kakun ihan ohjeen mukaan näin:

Pohja:
400 g murokeksejä
75 g voita
½ dl kermaa

Täyte:
500 g rahkaa
2 dl sokeria
3 kananmunaa
150 g ranskankermaa
1 dl kermaa
2 rkl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua

Sitruunakiisseli koristeeksi ja tarjoiluun:
2 sitruunaa
1 dl vettä
1½ dl sokeria
3 keltuaista
2 rkl maissitärkkelysjauhoja

Pinnalle:
2 dl kermaviiliä
1 rkl sokeria

Murustele keksit pohjaa varten. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja kerma. Painele seos 24 cm kokoisen irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille ylös saakka. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Tee sillä välin sitruunakiisseli. Raasta sitruunoista kuori ja purista mehu. Laita ne kattilaan, lisää vesi ja sokeri ja vatkaa joukkoon keltuaiset ja maissitärkkelys. Anna kiisselin poreilla hiljalleen koko ajan sekoittaen kunnes se on sakeaa. Siirrä kiisseli jäähtymään.

Sekoita kermaviili ja sokeri. Nosta kakku jäähtymään pieneksi hetkeksi. Kaada kermaviili kakun päälle ja valuta kiisseliä noroina päälle (=köntteinä), muotoile kuvioita lastalla tai veitsellä. Paista vielä n. 8 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja nauti kakku sitruunakiisselin kanssa.


Ihastuin ohjeeseen ja kuvaan. Kakusta tuli hyvää ja maukasta, tosin pohja oli pehmeää ja reunus kovaa. Kuitenkin täytyy todeta, ettei kakun teko mennyt ihan kuin Strömsössä. En tiedä johtuiko se ylisuuresta väsymyksestä (sama ilmiö selittänee sen, että unohdin kokonaan laittaa rairuohot kasvamaan tänä vuonna) vai mistä lie, mutta

1) sai olla viimeinen kerta kun pienin keksit perunanuijalla, en vaan saa siitä riittävän hienoa murua

2) pitää muistaa että uusi 80% alennuksesta hankittu punainen irtopohjavuoka laskee rasvat alleen ja pahasti (anteeksi että kuurasin uunia pitkänperjantain aamuna)

3) kiisselistä tulee auttamatta liian paksua noin tehden: lusikoituani könttejä pinnalle totesin että kaunista ei tule millään (ulkonäkö kuuluu kategoriaan "minähän en keittiössä piperrä")