perjantai 22. helmikuuta 2013

Toisenlainen hirvikeitto


Tällä viikolla oli minun vuoro toivoa keittoa keittopäivälle. En millään meinannut keksiä mitään, mutta eilen illalla löysin Terveiset Ravintoketjun huipulta -blogista mielenkiintoisen ja vähän erilaisen riistakeiton ohjeen. Se oli siinä sitten. Minulla ei ollut mitään eksoottista riistaa käytettävissä, mutta hirven jauhelihaa sentään löytyy. Kuten alkuperäisessä ohjeessa sanottiin, että ohjetta voi soveltaa sen mukaan mitä kaapissa on, ja näin tein keiton:

voita
500 g hirven jauhelihaa
suolaa, musta - ja viherpippuria
savustettua Aji Cristalia
1 sipuli
pieni pala inkivääriä
4 isohkoa porkkanaa
1 palsternakka
muutama oksa timjamia
2 dl valkoviinia (tai enemmän) (Milestii Mici Traminer 1988)
3 dl vettä (tai enemmän)
100 g vuohenjuustoa (minulla Kolatun kuttu-cheddar Waldemaria)
1-2 dl kermaa

Paista jauheliha pannulla, mausta halutulla tavalla ja siirrä syrjään odottamaan. Kuori ja pilko sipuli ja inkivääri, kuullota niitä pannulla voissa. Lisää joukkoon kuoritut ja pilkotut porkkanat ja palsternakka, heitä mausteeksi muutama oksa timjamia. Siirrä kasvikset kattilaan ja kaada päälle valkoviiniä ja vettä niin, että juurekset peittyvät hyvin. Noilla nestemäärillä tulee aika sakeaa keittoa. Anna kiehua kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Pilko sekaan vuohenjuusto ja kerma, anna kiehahtaa. Soseuta keittopohja sauvasekoittimella ja kaada jauheliha joukkoon, anna lämmetä uudelleen. Syötiin uunituoreiden sämpylöiden kanssa.

Keitto oli minun ja miehen mielestä todella hyvää, mutta lapset eivät tykänneet. Tokaluokkalaiselle sanoin, että on hyvä oppia syömään erilaisia makuja, että tälläistä keittoa voisi olla vaikka jossain hienossa ravintolassa. Lapsi vaan totesi siihen, että mitä sitten, tämä on oikeasti pahaa. Jep, mitäpä siihen lisäämään.

5 kommenttia:

Jaska Jokunen kirjoitti...

"että tälläistä keittoa voisi olla vaikka jossain hienossa ravintolassa"

Oho, et arvannut kuinka oikeaan osuit. Varastin tämän reseptin pienin riistamuutoksin nimittäin kurmeeravintolasta, jossa olen ollut tämän viikon Masterclass-opinnoissa...

Olen siis päässyt yhteen kaupungin parhaista paikoista kokeilemaan kokin hommia, nyt aluksi kuukaudeksi ja tarkoitukseni on aloittaa alan opinnot, jos kokeilu tuntuu hyvätä :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Hih, ei se vaan auttanut, vaikka kiltisti kyllä söi sen kauhallisen keittoa mitä olin lautaselle laittanut, vaikka "pahaa olikin". No saanpa minä muutaman maistuvan työlounaan vielä keitonjämistä.

Ja onnea harjoittelulle, täytyy olla mukavaa, ja varmasti oppii vaikka mitä kivaa uutta.

Nanna kirjoitti...

Me ei varmaan huomattaisi, jos joku vaihtais nuo meidän tokaluokkalaiset päittäin!

Jaska Jokunen kirjoitti...

Kiitos, ollaan nyt fiftysiksti-asetelmissa. Täytyisi miettiä mitä viitsii ja jaksaa tehdä seuraavat parikymmentä vuotta eläkeikään. Joko samaa vanhaa operaattorihumppaa tai sitten puolella palkalla jotain mistä pitää ja arvostaa, eikä tarvitse laskea työtunteja...

Mikä olisi Sinun valintasi?

sauvajyvänen kirjoitti...

Nanna, ehkä ei. Tosin vähän epäilen että tytöt ovat _vähän_ dramaattisempia äänenpainoissaan ja päänheilutuksessaan kun toteavat että "mitä välii".

Jaska, minulle olisi tässä vaiheessa kai helppo valinta, sillä olisi hankala tehdä kovin iltapainotteista työtä kun lapset ovat niin pieniä. Tekisin varmaan sillä puolta isommalla palkalla puolet vähemmän töitä ja "harrastaisin" sitten muun ajan. Mutta tämä valinta johtuu lähinnä tästä arjenpyörityksestä ja miten sen koen tällä hetkellä, eli oikeasti en voi vastata kuin omasta puolestani.

Olen aikoinani nuorena valinnut opiskelualan sen mukaan, mitä ei voi harrastaa. Eli kun on elämässä on ollut paljon kivoja juttuja, olen valinnut työkseni sen, mitä ei ole voinut tehdä harrastuspohjalta, ja pitänyt sitten ne muut mukavat asiat vapaa-ajalla, mitä sitä nyt vähän on ollut. Sitä en tiedä oliko se loppujen lopuksi viisas valinta, mutta tässä sitä ollaan. En ehkä valitsisi samoin uudelleen, mutta toisaalta en kyllä jossittelekaan asialla, tehty mikä tehty.

Nyt vaihdoin nelikymppisenä työtä aika totaalisesti. Se tuntuu olevan melkoisen tavallista, monet ovat alkaneet tehdä jotain ihan uutta tässä iässä, juuri sen takia, että pitää miettiä että mitä jaksaa tehdä hautaan saakka (en kuvittele pääseväni eläkkeelle koskaan).

Mutta ainahan se kannattaa opiskella uutta, jos vaan mahdollista, voihan sitä palata vanhaankin, jos se uusi ei vastaakaan odotuksia/osoittautuu mahdottomaksi. Mutta jos ei yritä, niin samassa vanhassa sitä rämpii ja voi jossitella lopun ikäänsä. Eli vaikka ehkä itse valitsisin yhdellä tapaa, suosittelin muille toista tapaa ;)