Runebergin tortuissa on se hyvä puoli että niitä syödään vain kerran vuodessa :) No ei vaan, tämä on ihan hyvä resepti. Tokaluokkalainen kaivoi sen esiin omasta keittokirjastaan, joka tällä kertaa oli Mauri Kunnaksen Tassulan iloinen keittokirja. Leivoimme tortut yhdessä, ja hyviä tuli. Aikuisten tortut kostutin tällä kertaa Amaretolla, punssipulloon en ylettynyt enkä tullut ottaneeksi tuolia avuksi. Se on joskus pienestä kiinni se mitä sattuu tulemaan. Laitoin nyt myös omenahilloa pariin torttuun, sillä olen lukenut että se on se ensimmäinen hillo, minkä kanssa Johan Ludvig torttunsa nautti. Vadelmahillo oli kuitenkin parempaa, ja sitä pitää olla riittävästi.
150 g voita
1½ dl sokeria
2 munaa
1½ dl jauhettua mantelia
1½ dl korppujauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
½ dl kermaa tai maitoa
hilloa
tomusokerikuorrutusta
20 cl Amarettoa + 20 cl vettä (kostutukseen).
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet kerman/maidon kanssa vuorotellen. Laita taikinaa muffinivuokaan (jos oikeaa vuokaa ei ole tullut hankittua), paina pieni kuoppa keskelle ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa hilloa laitettiin jo ennen paistamista, mutta minä en niin tehnyt. Kun tortut ovat jäähtyneet hieman, levitä päälle hilloa ja sokerikuorrutetta (tomusokeria ja munanvalkuaista tai vettä). Jos haluat kostuttaa torttuja, niin tee se ennen hillolisäystä.
Kyllä on Mauri Kunnas tehnyt hyvää Suomen lasten historian tuntemiselle. Tokaluokkalainen tietää Runebergistä ja Snellmanista ja Lönnrotista tällä hetkellä enemmän kuin minä aikoinani varmaankin yläasteella. Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirja luetaan aina kerran vuoteen iltasaduksi ja sillä pääsee jo pitkälle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti