Keitetty kana arkiruokailua helpottamaan

Tammi-helmikuu on töiden puolesta sellaista aikaa, että en paljoa ehdi kotona olla muuta kuin viikonloppuisin ja joitain satunnaisia tavallisia arki-iltoja. Viikonloput menevätkin pääasiassa sitten kotihommissa, pitää siivoilla, pestä pyykkiä ja tehdä ruokia seuraavalle viikolle. Niitä sitten joko lastenvahti, nykyään esikoinenkin tai minä lämmitämme tai valmistelemme hieman ja ruoka on vaivattomasti valmista. Suosin patoja, keittoja ja kastikkeita jotka teen valmiiksi tai lähes valmiiksi. Ei jokapäiväistä, mutta aika normaalia kuitenkin oli esim. tämänpäivänen ruoka: villisikaa kaurisliemeen tehdyssä kastikkeessa ja perunoita lisänä. Perunat kiehuivat siinä sivussa, kastikkeen tekemiseen meni n. 5 min (sipulin kuullotus, samalla kypsä villisian file palasina liemeen, kastikkeen nopea suurustus ja se oli siinä).

Välillä saa miettiä pään puhki, että miten saa monipuolista ja maistuvaa ruokaa niin, ettei siitä ole kotiväelle vaivaa liikaa eikä se ole liian yksipuolista. Yksi hyvä idea on keittää kokonainen maalaiskananpoika viikonloppuna ja jakaa se osiin. Kokonainen maalaiskananpoika maksoi 11 €, ja siitä tulee kolme ruokaa neljälle'viidelle henkilölle kerrallaan. Tämä on oikein hyvä esimerkki miten vähällä pääsee arkena, jos vähän suunnittelee/valmistelee etukäteen. Viikonloppuna keitin kanan, jaoin sen osiin ja pakastin. Lientä sain vielä pari satsia sellaisenaan pakastimeen.

1 naapurin maalaiskana, n. 1½ kg

vettä niin että kana peittyy reilusti

2 porkkanaa

1 palsternakka

2 sipulia

tuoretta rosmariinia

tuoretta timjamia

sitruunamehua vähän

1 rkl suolaa

musta- ja valkopippureita

Laita kana kattilaan, lisää vettä niin että se peittyy reilusti. Anna kiehua, kuori vaahtoa niin kaun kuin sitä muodostuu. Lisää sen jälkeen kuoritut ja pilkotut kasvikset sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen n. 1½ tuntia. Nosta kana jäähtymään, siivilöi liemi.

Jaa kana rasioihin tai käytä haluamallasi tavalla. Minä jaoin kanan kolmeen osaan ilman luita:

yhteen osaan tuli yksi rintafile ja reilusti lientä > keitto

toiseen toinen rintafile, ei lientä > tortillat

kolmanteen koivet, siivet ja mitä muuta jäi rankaan kiinni, vähän lientä > kastike

Keittoon menevät laitoin suoraan kattilaan. Vaari teki keiton, laittoi juureksia mukaan ja lisäsi vajaa 1 dl riisiä, keitti 15 minuuttia, lisäsi vettä tarvittaessa. Hyvä ruoka valmis.

Esikoinen käytti pilkotut lihat pannulla, pilkkoi avokadoa ja tomaattia, maustoi limellä ja lämmitti maissia. Söivät tortillojen kanssa.

Minä laitan kattilaan lihat liemineen, lisään vettä ja/tai vähän kermaa, lisään curryä ja viherpippuria reilusti, suurustan maizenalla. Syödään riisin ja mustaviinimarjahillon kanssa, ruoka valmistuu vartissa.

Yksi maalaiskananpoika, kolme arkiruokaa vähällä vaivalla nopeasti. Minä en ole paikalla kuvaamassa, siksi ruuista ei ole kuvia.

Peurahampurilainen ja bataattiranskalaiset

Se on Super Bowl 50 tänä yönä meidän aikaa. Tänä vuonna minulla ei ole ennakkosuosikkia, eikä paljoa tietoa kummastakaan joukkueesta, muuta kuin että vanha ja nuori pelinrakentaja ottavat mittaa toisistaan. Peli on varmasti taas hyvä ja jänittävä niin kuin yleensä. Päivää pitää tietysti juhlistaa amerikanherkuilla, mikäs sen sopivampaa kuin hampurilaiset ja ranskalaiset. Tänä vuonna tein peurahampurilaisia, ja sen amerikkalaisemmaksi ei varmaan pääse, sillä laukonpeura on istutettu amerikoista tänne joskus 1930-40-luvulla. Tänä vuonna tein sen lisäksi bataattiranskalaisia ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa.

Minulla on vuosia ollut jääkaapin ovessa keltaiselle post-it -lapulle kirjoitettu hampurilaissämpylöiden ohje, jonka olen ottanut Ankerias Vipusen blogista. Blogia ei ole enää, eikä omassa blogissa oleva linkki siis toimi, niinpä kirjaan ohjeen tähän, jos vaikka tärkeä lappu joskus hukkuu. Muistan sen, että Ankerias oli ottanut ohjeen jostain jostain leipäkirjasta, mutta en muista mistä. Muistaakseni muutin ohjetta pienemmäksi, mutta siitäkään en enää ole varma. Tuo 12 sämpylää on meille hyvä määrä, syömme kerran tuoreeltaan ja toisen satsin saa pakastimeen.

Hampurilaissämpylät

333 g maitoa
50 g hiivaa
500 g jauhoa
33 g voita
1,3 tl suolaa

Mittaa maito kulhoon, sekoita hiiva joukkoon. Lisää jauhot, voi sulatettuna ja suola. Vaivaa taikinaan kunnon sitko. Kohota 30 min. Leivo sen jälkeen taikinasta 12 sämpylää ja kohota niitä 90 min. Paista 10 minuuttia 225 asteessa. Syötiin puolet sämpylöistä, loput pakastin seuraavaa kertaa varten.

Peurapihvit

550 g peuran jauhelihaa
vähän suolaa ja pippuria
voita
rosmariininoksa

Muotoile jauhelihasta 6 pihviä. Suolaa ja pippuroi pihvit varovasti. Laita pannuun voita ja rosmariinin oksa, anna voin saada makua. Paista pihvit nopeasti kuumalla pannulla, jätä reilusti roseeksi.

Kaalisalaatti

punakaalia
1 porkkana
1 pieni sipuli
majoneesia
saman verran kermaviilia
mehua sitruunasta
suolaa ja sokeria

Leikkaa kaali ihan pieneksi, raasta porkkana ja pilko sipuli hienoksi. Laita kastikkeaineet kulhoon, sekoita, maista ja mausta maun mukaan. Lisää kasvikset ja sekoita.

Bataattiranskalaiset

1 iso bataatti
öljyä
suolaa

Pilko bataatti tasakokoisiksi suikaleiksi. Laita kulhoon, lisää öljyä ja suolaa. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa n. 35-40 minuuttia, kääntele muutamaan kertaan jotta saavat väriä tasaisesti.


Kokoa hampurilaiset. Laita sämpylän väliin pihvi ja kaalisalaattia, ja mitä muuta nyt haluatkaan. Nauti bataattiranskalaisten ja cokiksen kanssa. Purilaiset olivat aivan ihania kaikkien mielestä, bataattirankalaisista kukaan ei muu tykännyt ollenkaan, minusta ne oli ihan ok. Osan mielestä maku vaan oli paha, loput pitivät niitä liian lödjöinä. Saako niistä napakoita? Ihan ohuina tikkuina ja melkein polttaa?

Keltajuurikakku

Campasimpukka oli tehnyt herkullisen näköisen punajuurikakun. Minä olen aina tässä vaiheessa vuotta aavistuksen kyllästynyt talvipunajuuren makuun, mutta keltajuuri sen sijaan maistuu ihanalta edelleen. Campasimpukka oli puolittanut alkuperäisen ohjeen, ja minäkin tein kakun pienenä, kun en ollut varma kuinka se maistuu perheelle. 

200 g keltajuuria kuorittuna ja raastettuna (4 pientä, kuten ne viime kesänä olivat)

75 g tummaa suklaata

2 kananmunaa

1,25 dl sokeria

1,25 g vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

50 g voita

Keitä keltajuuret kypsiksi, jäähdytä vähän. Sulata voi ja anna jäähtyä. Kuori keltajuuret ja raasta ne hienoksi raasteeksi. Purista raasteesta siivilässä mehu pois, ota mehu talteen kuorrutetta varten. Sulata suklaa.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, siivilöi jauho ja leivinjauhe sekaan. Sekoita varovasti jauhot sekaan, lisää sulanut voi, suklaa ja keltajuuriraaste ja sekoita kaikki sekaisin. Kaada taikina pieneen kakkuvuokaan (minulla 15 cm) ja paista 175 asteessa n. 45 minuuttia (minulla meni siis 10 minuuttia kauemmin).

Anna kakun vähän jäähtyä ja tasaantua ennen kuin kumoat sen. Anna jäähtyä kokonaan ja valmista sen jälkeen kuorrute.

n. 3 rkl keltajuuren mehua

1½ dl tomusokeria

vähän suklaata

Sekoita keltajuuren mehua tomusokeriin niin että saat sopivasti juoksevan mutta riittävän jämäkän kuorrutteen, minulla meni n. 3 rkl mehua. Levitä kuorrute kakun päälle, kallistele kakkua niin että se leviää tasaisesti kakun päälle. Sulata suklaa ja pursota siitä renkaita kuorrutteen päälle ja vetele viivat coctail-tikulla keskustasta ulospäin.

Kakusta tuli tosi kaunis, siis ottaen huomioon ettei koristelu ole minun juttu, mutta keltajuuresta tulee todella kaunis väri. Minusta kakku oli aivan ihanan makuista, miehen mielestä siinä oli "joku tympeä sivumaku, mutta silti ihan ok kokeiluksi". Esikoinen söi pienen palan, kuopuksen mielestä yök. Mutta minusta siis aivan mahtava, mehukas ja maukas kakku!

Härkäpapuja Lähi-idän tyyliin

Kokit ja Potit -blogissa oli vähän aikaa sitten aivan ihanan näköinen härkäpapusalaatti. Ajattelin silloin että pitää kokeilla, ja niin sitten tein tälle päivälle kasvisaterian, sosekeittoa ja tätä salaattia. Hannele oli keittänyt pavut itse, minä käytin kotimaisia esikypsennettyjä papuja. Sattumalta Puutarhan ja Hellan välissä oli käytetty (ilmeisesti) samoja papuja. Samaa mieltä olemme, ei mitenkään mahtavia ainakaan sellaisenaan. Minä aion antaa pavuille (kerrankin kotimaisia!) vielä mahdollisuuden jossain padassa, sen jälkeen nähdään että päädynkö samaan ratkaisuun kuin Ulla. Satokautta odotellessa.

esikypsennettyjä kotimaisia härkäpapuja
suolaa, pippuria
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
jeeraa
tomaatti tai pari
pieni sipuli
yrttejä (persiljaa jos on)

Huuhtele pavut, mausta suolalla ja pippurilla. Pilko valkosipulia öljy joukkoon, mausta jeeralla. Sekoita öljy papujen joukkoon. Pilko tomaattia ja sipulia pieneksi levitä salaatin päälle. Mausta persiljalla, ei kannata unohtaa sitä kuten minä.

Jos pavut olisi olleet parempia, olisi tämä varmasti ihana salaatti. Saa luvan toimia nyt tautien torjujana, ja sopi hyvin eilisen jälkeiseen kasvispäivään. Eilen tuli nimittäin nautittua melkoisen ihana liha-ateria Dario Cecchinin isännöimänä.

Kohti siistimpää kotia - osa 2

Jos siivoamiseen käyttää yhtenä lauantaina kuusi tuntia, ei se välttämättä tarkoita että olisi ahkera siivoamaan. Ainakin minun kohdalla se tarkoittaa sitä. että en ole aikoihin tehnyt mitään siisteyden ja järjestyksen eteen. Kun sinä samaisena lauantaina käytin kolme tuntia pelkän keittiön siivoukseen ajattelin että asian voisi hoitaa muullakin tavalla.

Minä kuulun siihen paheksuttuun äitijoukkoon joka on laittanut lapset ihan pienestä hoitoon ja mennyt itse takaisin töihin. Silloin päätin, että arki-illat menevät lapsen/lasten kanssa, enkä käytä iltoja siivoamiseen. Se oli hyvä päätös, olen edelleen sitä mieltä. Viikonloppuina sitten kirittiin yhdessä, ja kävihän meillä siivoaja monta vuotta silloin eli joku tolkku säilyi. 

Nyt tilanne on tietenkin toinen, ollut jo pitkään, lapset jo koululaisia ja keksivät keskenäänkin vaikka mitä tekemistä. Eli johan se on aikakin päivittää ajankäyttöä. Minä olen aika-fani, tykkään siis mitata aikaa. Jaksankin siivota paremmin silloin kun minulla on kello soittamassa tietyn ajan päästä. Viikonloppuna munakello soimaan tunnin päähän jonka jälkeen vaihdetaan kohdetta uudeksi tunniksi (tai jatketaan samaa kuten sinä yhtenä lauantaina). Arkena käytän mittana varttia. Keittiö on pysynyt siistinä sillä, että joka iltana olen laittanut kellon 15 minuuttiin päästä soimaan, ja touhunnut sen ajan keittiössä. Se on riittänyt oikein hyvin, ainakin nyt kun ei ole pahemmin ehtinyt kokkailla ja leipoa. Pikkuasia taas, mutta oikeaan suuntaan.

Savustettu palsternakkakeitto

Samalla kun savustin isot lantun ja palsternakan, savustin myös ison palsternakan. Palsternakka sai olla savustimessa yhden tunnin, se oli oikein sopiva aika. Valmistin siitä paksun keiton itselleni, eli alla oleva annos oli reilusti sopiva yhdelle hengelle. Keitosta tuli paksua, ja mietin että tästä olisi saanut upean pyreen jos olisi käyttänyt vain vähän vähemmän vettä/lientä, ja korvannut pikkumäärän kermaa voilla. 

1 savustettu iso palsternakka (1 h savustimessa)

3 dl vettä/lientä

1 peruna

1 omena

pikkuloraus kermaa/tuorejuustoab

suolaa

vähän yrttejä

Savusta palsternakka. Anna jäähtyä, kuori ja pilko se valmiiksi. Laita kattilaan vähän vettä tai hyvää lientä ja keitä kuorittua ja pilkottua perunaa hetki. Pilko omena ja lisää keittoon, lisää myös savustettu palsternakka. Anna kiehua niin, että peruna on kypsä. Lisää halutessa pikkuloraus kermaa tai tuorejuustoa ja soseuta keitto. Tarkista suola, lisää vähän yrttejä ja nauti täyteläisestä keitosta.

Ruuan hinnasta ja perheen ruokkimisesta

Tiedättehän ne päivittelyt ja syyllistämiset että kyllä kunnon äiti tekee ruuan aina itse lapsilleen eikä turvaudu eineksiin tai edes puolivalmisteisiin tai pakastevihanneksiin.

Ja ne toteamukset että köyhä ei voi syödä terveellisesti.

Ja sitten ei tarjota neuvoja tai empatiaa tai mitään muutakaan, vaikka oikeasti ei tiedetä perheen tilanteesta mitään. Onneksi meillä sentään on Kari Aihinen jolla on kärsivällisyyttä, empatiaa ja huumoria, joiden avulla saadaan perheet muuttamaan tapojaan; ja onneksi on Martat jotka kantavat huolta perheiden hyvinvoinnista.

No joskus sillä kunnon äidilläkin voi olla tilanne, ettei vaan ehdi/voi/jaksa tehdä ruokaa alusta asti, ei ole edes sitä varttia mitä ruuanlaittoon kuulemma maksimissaan tarvittaessa kuluu (miksei muuten kukaan koskaan laske sitä aikaa mikä menee astioiden pesemiseen ja keittiön siivoamiseen pikaisenkin kokkauksen jälkeen?).

Tälläinen tilanne oli minulla yhtenä perjantaina (tämähän oli siis täysin poikkeavaa koska olen kuitenkin tuollainen ensimmäisessä kappaleessa kuvattu kunnon äiti): työpäivän jälkeen oli puoli tuntia aikaa ruokkia perhe, pakata tavarat viikonlopun mökkikeikkaa varten (tiedättehän, talviurheilukamat, vaatteet, ruuat, vedet ja sen sellaiset). Mitään ei ollut valmiina, se vartti menisi pakkaamiseen ja miettimiseen. Niinpä sitten kävin työmatkan puolivälissä ostamassa nopeasti ranskikset ja kalapuikot, ne uuniin reiluksi vartiksi, sillä välin pakkasin kamat ja sen jälkeen lapset ja mies ehtivät syödä juuri ennen kuin lähdettiin, yhteensä tässä meni se n. puoli tuntia. 

Näin pitkä johdatus jotta pääsin asiaan: havahduin nimittäin että koko satsi maksoi 2,70€. Minä en syönyt, koska söin lounaani myöhään, joten yhden annoksen hinta oli 90c. Halpaa sanon minä, vaikkakaan ei hääppöistä ruokaa, ei maun eikä etenkään ravinnon puolesta. Aloinkin miettiä, että voiko siinä sittenkin olla vähän perää, ettei köyhä voi syödä terveellisesti.

Laskin sitten mielessäni (sen lisäksi että olen kunnon äiti, minulla on myös hyvä laskupää) muutaman edulliseksi mieltämäni ruuan hinnan, sellaisten, joiden tiedän ennestään olevan edullisia, mutta myös sisältävän sopivasti kasviksia sekä proteiinia ja hiilareita että jaksaa. Lasken mielessäni yleensä aina laatikot, keitot ja padat niin, että raaka-aineiden suhteet ovat suunnilleen lautasmallin mukaiset ja teen ruuat sen mukaan.

Kaalilaatikko, tuo ehdoton arjen pelastaja, 70c/annos (puolukat poimittu itse). Keitot 50-60c/annos. Vähän juhlavampi ruoka eli juures-lihapata ja perunat, 90c/annos. Kaikki nämä edullisia ja hyviä ruokia, mutta vaativat vähän ennakointia, ja sitä, että kerralla tehdään isompi annos, jota tavallinen perhe syö päivän pari. Eli jos rahapussissa on muutama euro, ei onnistu, mutta jos onnistuu siirtymään itse tehtyyn, varmasti säästyy rahaa pidemmällä ajalla ja sen lisäksi edullinen ruoka on hyvää ja laadukasta. Tuoreet vihreät ovat kesällä edullisia, talvella/alkukeväällä voi idättää papuja ja linssejä ja kasvattaa herneenversoja itse, näin lisäkasvikset eivät montaa senttiä maksa.

Edelleen olen siis sitä mieltä, että vähällä rahalla voi ja ennen kaikkea kannattaa syödä hyvää itetehtyä perusruokaa, vaikka kyllä sitä huonoakin ruokaa saa edullisesti. Ja muistetaan neuvoa ja kannustaa nätisti sellaista, joka neuvoja ja kannustusta/apua kaipaa. Päivittelemällä ja syyllistämällä ei saada kuin pahaa mieltä aikaan. Kokataan ja syödään yhdessä, ei haittaa vaikka ruoka olisi kuinka vaatimatonta sillä hyvä seura nostaa sen uudelle tasolle.

Savustetut selleritikut ja lanttukuutiot

Siskot Kokkaa -blogissa oli tehty savustettua lanttua ja ihastuin ideaan heti. Kesti vaan vähän aikaa, että ehdin avustaa yhtään mitään. Minä päätin kokeilla myös muita juureksia samalla, kun kerran savustimeen mahtui. Savustin OpaMuurikan sähkösavustimessa ison lantun, sellerin ja palsternakan. Palsternakkaa savustin 60 minuuttia, isompia juureksia 90 minuuttia. Varmasti savustan juureksia myöhemminkin, mikä loistava idea savustaa ne kokonaisina kuorineen. 

1 iso juuriselleri

voita

suolaa myllystä

jauhettua Aji Cristalia tai muuta chiliä

savustettua Aji Cristal -rouhetta tai muuta chiliä

Savusta juuriselleri savustimessa. Minä savustin sähkösavustimessa leppä- ja omenapuulastuilla 90 minuuttia (ulkolämpötila -3). Anna sellerin jäähtyä, voit savustaa sen hyvissä ajoin. Kuori selleri ja pilko tikuiksi. Paista selleritikkuja voissa pannulla, lisää maun mukaan suolaa ja chilejä.

Minä pidän selleristä, ja tämä oli ihan huippua! Mies totesi, että jos tykkäisi selleristä, tämä olisi varmasti todella hyvää, kun oli nytkin (sellerinvihaajan mielestä) ihan ok. 

1 iso lanttu

voita

½ dl vaaleaa siirappia

2 rkl hyvää tummaa balsamicoa

suolaa

Savusta lanttu kuten selleri. Kuori jäähtyneenä, kuutioi se ja paista pannulla. Lisää siirappia ja hyvää balsamicoa, mausta suolalla ja anna kuutioiden saada kunnolla väriä. 

Hyvää, niin hyvää, maistui lapsillekin. Syötiin lisukkeena (tai minä lähinnä pääruokana) lammaslihapullien ja uuniperunoiden kanssa.

Kohti siistimpää kotia - osa 1

Tämä kirjoitus taas paljastaa ehkä aavistuksen enemmän itsestäni kuin haluaisin, mutta päätin silti kirjoittaa. Siihen nähden kuinka paljon mietin ja puhun siivouksesta meillä on todella sotkuista, jota tietysti selitän monella asialla. Meillä kukaan ei pidä siivoamisesta, vaan kaikki priorisoivat aikansa kaikkeen mukavaan. Lisäksi kumpikin aikuinen hamstraa kaikkea tuikitarpeellista tavaraa, kuten astioita, urheiluvälineitäja, yleensäkin kaikenalaisia tärkeitä tarvikkeita mitä voi tarvita vaikka mihin. Työelämä vie liikaa aikaa, tämän huomasi hyvin vähän tavallista pidemmällä joululomalla: koti pysyi koko 2½ viikkoa siistinä (tietty ne läjät pysyivät), vaikka koko perhe oli kotona. Kun loma loppui, oikein havahtui siihen, että 1½ viikkoa töissä ja koti kuin pommin jäljiltä.

On minullakin jotain rotia, kuten minimivaatimuksena on ollut että lasten kavereilla ei saa tulla sukat likaiseksi jos kyläilevät meillä, tavaraläjiä kyllä saa olla. Vaikka ärsyttäähän se, kun lasten kaverit ihmettelevät että miten teillä on taas sotkuista, että etkö ikinä siivoa (no en, ikinä!).

Viime aikoina on vaan tämä tavarapaljous alkanut ärsyttää/ottaa päähän (=se v-alkuinen sana)/ahdistaa. Palaan tähän tavarajuttuun tarkemmin seuraavalla kerralla. Nyt päätin (taas kerran) ottaa tästä sellaisen loppuiän projektin, ainakin se on kestänyt tähänkin saakka. Etenen pikkuaskelin, mutta tästä se alkaa:

1) Peruin ns. turhat lehdet. Mm. sen lehden joka on tullut yli 10 v, jota en viime aikoina ole ehtinyt lukea, jonka ilme uudistuksessa muuttui liian pinnalliseksi, palautteeseen/kysymyksiin ei ole vastattu (ei edes kiitetä) jne. Ja päätös olla tilaamatta uudelleen helpottuu sillä, että kuinka ärsyyntynyt olin tilauksen peruuttamisen vaikeudesta. Päätin myös olla ostamatta irtonumeroita. Yksi 6€ meni lehteen jossa oli yksi lukemisen arvoinen juttu, jouluruokalehden löysin muoveista joulun jälkeen ja sitä rataa. Käyn kirjastossa lukemassa jos jotain haluan. Että anteeksi vaan Suomen talous ja lehtitalot, minun pää ei vaan enää kestä yhtään uutta lehtipinoa ja miettimistä että mitä niille tekee.

2) Lupasin itselleni että siivoan läjä kerrallaan paikkoja nyt alkavan vuoden ja kesän aikana, jos vaikka pääsisi n. parin läjän viikkovauhtiin. Läjä tietysti sisältää monenlaisia asioita, isompia ja pienempiä, miljoonalaatikoista ja lehtipinoista lähtien.

3) Kun tämä on tehty, aion tilata siivoojan meille. Tavoite on kesäloman jälkeen, esim syyskuun alusta. Tätä ei tehdä ennen kuin läjät ovat hävinneet, eli aika hyvä motivaattori mielestäni.

Meillä kävi ennen, vuosia sitten, siivooja, ja se helpotti arkea paljon. Isosta firmasta kävi siivooja joka toinen viikko, kolme tuntia kerrallaan. Osa siivoajista oli hyviä, yksi suorastaan erinomainen, mutta (äitiysloma)tauon jälkeen en enää saanut häntä takaisin meille. Sitten jossain vaiheessa en enää ollut ihan tyytyväinen, samaan aikaan hinnat olivat kohonneet kovasti ja kotitalousvähennysprosentti pieneni merkittävästi ja irtisanoin sopimuksen.

Nyt olen pohtinut asiaa ja aion tehdä vähän eri tavalla. Selvitän tarkasti mistä kannattaa tilata siivous, ja jos en ole täysin tyytyväinen, puutun asiaan heti ja jos tilanne ei muutu vaihdan paikkaa. Tälläkertaa aion tilata siivouksen niin, että se on vain kerran kuussa, mutta perusteellisempana, sen kolmen tunnin sijaan esim. 5-6 tuntia. Miltä kuulostaa?

Chili con jabalí kypsästä lihasta

Minun ei pitänyt edes postata tätä, sillä blogista löytyy jo villisikachilin ohje. Mutta tämä oli niin nopea ja helppo tehdä (kypsästä lihasta), joten ajattelin kuitenkin kirjata tämän ylös arkea helpottamaan. Sen verran ennakointia tarvitsee, että liha pitää kypsentää etukäteen, esim. viikonloppuna, jonka jälkeen sen voi pilkkoa ja pakastaa sopivan kokoisissa erissä tai käyttää heti. Toki voi käyttää muutakin lihaa kuten nautaa tai jopa porsasta.

2½ kg villisian selkää

suolaa, pippuria, jauhettua chiliä

2 dl vettä

1 rkl fariinisokeria

2 oksaa rosmariinia

Mausta iso lihakimpale suolalla, pippurilla ja chileillä. Laita se uunivuokaan, kaada pohjalle vähän vettä, lisää sokeria ja yrtit. Peitä vuoka foliolla ja paista 150 asteessa vähintään 5 tuntia. Anna lihan jäähtyä ja pilko se sen jälkeen halutun kokoisiin osiin. Käytin nyt n. 1/3 tähän ruokaan, tuo riitti kahdeksi ruuaksi neljälle hengelle ja vielä jäi yksi työlounaskin. 

n. 800 g kypsää villisikaa (ja vähän paistinlientä jos on)

1 tlk hyvää tomaattimurskaa

1 iso sipuli

öljyä/voita

1 tl savustettua Aji Cristalia rouheena ja jauheena kumpaakin

1 rkl paprikajauhetta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl jeeraa 

1 varsisellerin varsi

1-2 tl suolaa

2 tlk valutettuja papuja

avokadoa, limeä, korianteria, hapankermaa

keitettyä riisiä

Pilko liha suupaloiksi, tai jos se revittävissä, revi suikaleiksi.  Laita liha kattilaan liemen ja tomaattimurskan kanssa. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota se pannulla öljyssä/voissa.  Lisää mausteet sipuliin ja anna sipulin kypsyä pannulla, Tässä oli hyvin maltillisiesti mausteita (jotta lapset eivät valittaisia), lisää toki reilusti chiliä niin halutessa. Siirrä sipulit kattilaan, sekoita, lisää myös pilkottu sellerin varsi. Anna hautua sen aikaa kun valmistat riisin, salaatin, mitä vaan, ajalla ei ole niin väliä, vähintään vartti kuitenkin. Tarkista lopuksi suola, ja lisää valutetut pavut. Tarjoile limellä maustetun avokadon, korianterin ja hapankerman kanssa. Nyt syötiin riisin kanssa, mutta varmasti hyvää vaikka minkä kanssa. Arjen nopeita pikaruokia, kunhan muistaa pienen ennakoinnin.

Talvinen lättänä kakku

Minä miellän lättänän kakun liittyvän aina loppukesään, marja-aikaan, mökkiin ja lapsuuteen/nuoruuteen. Nyt kuitenkin kuopus toivoi matalaa kakkua, jonka päällä olisi hedelmäsalaattia ja kermaa, kuulemma kaverin synttäreillä (melkein vuosi sitten) oli ollut sellaista. Isosiko kyllä selvensi että se oli kyllä ollut ihan tavallinen kaksikerroksinen kakku jonka välissä oli hedelmiä, mutta ei se haittaa, me päädyimme tälläiseen kakkuun.

Erityisen hienoa tässä kakussa on se, että tämä on kuopuksen toivoma ja ideoima. Meillähän esikoinen on ihan pienestä pitäen esittänyt toiveita mitä syödään, mitä leivotaan, miten plaseeretaan juhlissa jne. Sekä arkena että juhlana hänellä on ollut vahvojakin mielipiteitä ja toiveita, ja usein niitä toteutan, koska ne ovat aina niin järkeviä ja sopivia. Kuopukselle kaikki sen sijaan on ihan samaa, kaikki käy (=mikään ei käy), joten kun hänellä kerrankin on toive ja selvä visio, niin mukavahan se oli toteuttaa. Muut tekevät korkeita ja kapeita kakkuja, minä teen leveitä ja matalia (kyllä näistäkin taas joskus tulee trendikkäitä). Kuopuksen ehdotuksesta tein kakun näin:

4 munaa (2 dl)

2 dl sokeria

1,8 dl vehnäjauhoa

Voitele ja jauhota matala ja laakea kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi vehnäjauho ja sekoita varovasti joukkoon. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 10 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä hetki ja kumoa kakku isolle lautaselle. Anna jäähtyä kokonaan.

2 dl kermaa

1-2 rkl sokeria (tai maun mukaan)
ripaus vaniljaa

Vatkaa kerma ja mausta se sokerilla ja vaniljalla.

2 appelsiinia

2 banaania

500 g viinirypäleitä, tummia ja vihreitä

2 (kotimaista) omenaa

Kuori appelsiinit ja banaanit, pilko pieneksi. Pese viinirypäleet hyvin ja halkaise ne. Pilko pari kotimaista omenaa (kuori omenat jos käytät ulkomaalaisia). Sekoita kaikki hedelmät hedelmäsalaatiksi, anna mehustua hetki.

Kokoa kakku. Laita ensin ohut kerros hedelmäsalaattia suoraan kakun päälle, taisin laittaa noin kolmanneksen, näin kakkua ei tarvitse kostuttaa. Levitä kerma hedelmien päälle ja päällimmäiseksi loput hedelmäsalaatista.

Erityisen hienoa tässä kakussa oli myös loistava ajoitus. Leivoin pohjan aamulla, sitten lähdimme pulkkamäkeen pariksi tunniksi, oli muuten ihan täydellinen ilma, aurinkoista ja reilusti pakkasta. Pulkkamäessä näimme naapureita, sovimme yhteisestä ruuasta (he hakivat) ja minä huolehdin jälkiruuasta. Tultuamme mäestä kotiin vatkasin kerman, tein salaatin, kokosin kakun ja lähdimme kakun kanssa naapuriin.

Erityisen hienoa kakussa oli myös maku ja koostumus. Kaikki tykkäsivät kakusta todella paljon, ihana raikas ja hedelmäinen kakku. Helppo ja nopea tehdä, suosittelen.

Sitruuna-katajanmarjamarmeladi

Joskus blogi-postaus syntyy tuosta vaan, ilman että siihen liittyisi yhtään mitään, se vaan tulee. Useimmiten se syntyy jostain ideasta tai huomiosta. Mutta joskus on tälläisiä juttuja, jotka ovat vaatineet monta muuttujaa: tähän marmelaatiin ja kirjoitukseen vaikutti yhteensä 4 seikkaa:

1) Sitrushedelmät ovat nyt sesongissa. Ne ovat hyviä, ne ovat edullisia ja niitä tekee mieli, kuten aina tammikuussa.

2) Minulla on paljon katajanmarjoja kaapissa. Myönnän avoimesti käyttäväni lapsityövoimaa katajanmarjojen suhteen, ja olenkin ollut niiden suhteen täysin omavarainen jo vuosikausia. Mökillä kasvaa paljon katajia, ja paras marjapuu on n. kymmenen metriä ovesta. Kaksi lastani kerää joka vuosi ison määrän marjoja, ja minä maksan siitä heille sopivan hinnan kuten kuuluukin. Kumpikin aloitti homman n. 5-vuotiaana muistaakseni ja etenkin esikoinen on hyvin ahkera poimija. 

3) Minä pidän sitruunamarmeladista eniten. Minä pidän itsetehdyistä marmeladeista enemmän kuin kaupan marmeladeista (lukekaa vaikka tuoteselosteita ja verratkaa omiin resepteihinne). Marmeladi tuo hienoa fiilistä viikonloppuaamuun, edelleenkin muistan kuinka erityisen hienoa oli saada marmeladia isotätini mökillä kun olin jotain 3 v (saattaa olla varhaisin ruokamuistoni, en ole ihan varma). Sama hieno tunne tulee edelleenkin viikonloppuaamuista ja marmeladista + muistan isotätiäni aina silloin, vähän ikävöinkin, sillä tavalla kuin tärkeitä vaikkakin vähän kaukaisempia sukulaisia ikävöidään, lämpimästi.

4) Twitteristä, tuosta lempisomestani (jossa avaudun enemmän kuin täällä), bongasin vähän aikaa sitten Yotam Ottolenghin katajanmarjareseptejä, siellä oli pata, marmeladi ja piirakka. Ehkä kaikkia on kokeiltava, mutta tätä marmeladia oli kokeiltava ensimmäisenä. Ohje löytyy siis tuolta.

3 rkl katajanmarjoja (käytin vähän vähemmän)
6 luomusitruunaa (Yotam puhui myös appelsiinimarmeladista)
320 ml vettä
80 ml giniä
1 kg sokeria

Jauha (vähän vajaa) 1 rkl katajanmarjoja kahvimyllyssä ihan hienoksi jauhoksi. (Kannattaa avata kansi varovasti, tai ainakin hengittämättä, aivastin varmaan 100 kertaa kun vetäisin pölyä henkeen.) Murskaa loput, (vähän vajaa) 2 rkl katajanmarjoja morttelissa, sulje ne sideharsokankaan sisään (tai mitä  nyt käytätkin),

Pese sitruunat hyvin, poista päät siihen asti että pääset hedelmälihaan ja halkaise sitruunat pituussuunnassa. Leikkaa sen jälkeen niistä toiseen suuntaan niin ohuita viipaleita kuin pystyt, 1-2 mm maksimissaan. Poista siemet ja siirrä sitruunaviipaleet kattilaan. Lisää vesi, gini ja katajanmarjat kankaassa. Nosta kiehuvaksi, ja anna kiehua hiljalleen 40 minuuttia kannen alla. Hämmennä muutaman kerran ja painele samalla marjoja kattilan reunaa vasten, että saat mahdollisimman paljon makua irti. 

Poista marjat kattilasta ja nosta vähän lämpöä. Lisää sokeri ja jauhettu katajanmarja ja jatka keittämistä n. 20 minuuttia, kunnes sokeri on sulanut ja hillo vähän sakenee. Nosta kattila levyltä, anna tasaantua vähän ja purkita hillo streriloituihin purkkeihin. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin.

Mikä ihana hillo, mikä ihan kirpeys katajanmarjasta ja mikä ihana raikkaus sitruunasta. Ihan mahtava marmeladi.

Peuran ulkofile uunissa

Viikonloppuna söin parasta lihaa, mitä olen aikuisiälläni syönyt. Mies oli saanut palan peuran ulkofilettä kyttäyskopin vuokrana ja minä valmistin sen juhlapäivälliselle. Liha oli mureaa ja niin hyvänmakuista, etten samanlaista ole syönyt. Tiesin että liha on ainutlaatuista, ja nyt täytyy myöntää, että vähän minua jännitti kuinka se onnistuu. Ja sehän onnistui ihan täydellisesti, ainakin meille aikuisille. Lapsille paistoin filettä pihveinä vielä hetken pannulla, etenkin esikoinen on kypsän lihan ystävä.

Liha raakakypsennettiin huolella. Hirvieläimille suositellaan n. 40 vuorokausiastetta, tämä file sai 84. Vuorokausiaste lasketaan siten, että jokaisen vuorokauden lämpötila lasketaan summaan mukaan. Esim. jos pitää juuri kaadettua lihaa (mielellään vakuumipakattuna, ettei liha kuivu) +4-asteisessa jääkaapissa, 40 astetta täyttyy kymmenessä vuorokaudessa. Tarkemmin asiasta voi lukea vaikka Terveiset Ravintoketjun huipulta -blogista. 

Sankari toivoi että liha valmistettaisi kokonaisena fileenä uunissa. Onneksi Ripaus tryffeliä -blogissa oli tehty peurafilettä juuri niin, eli otin sieltä mallia. Ihan identtinen ohje tämä ei ole, mutta hyvin samankaltainen, kiitokset hyvistä neuvoista.

n. 2-3 rkl rypsiöljyä

2 oksaa rosmariinia

tuoretta timjamia

suolaa, pippuria myllystä

peuran ulkofile (840 g tällä kertaa)

voita paistamiseen

Kaada loraus öljyä kulhoon. Pilko yrtit sekaan ja pyöräytä file kauttaaltaan yrttiöljyssä. Rouhi suolaa ja pippuria fileelle, ja paista kuumalla valurautapannulla hyvä pinta kauttaaltaan. Laita paistomittari fileeseen ja laita liha uunivuokaan. Paista kunnes saat halutun kypsää lihaa. Minä paistoin filettä 20 minuuttia 200 asteessa, mittari näytti 61 astetta, mutta liha oli kyllä punaisempaa kuin nuo asteet antavat ymmärtää (joko mittari ei ole oikein kalibroitu, tai anturi ei ollut ihan keskellä). Uunista ottamisen jälkeen käärin fileen folioon ja annoin lämmön tasaantua vielä n. 15 minuuttua. Minulle tämä oli ihan täydellisen kypsää (=raa'ahkoa), mutta kuten sanoin, niin lapsille paistoin pihvejä vielä hetken pannulla. 

Sillä välin kun file oli tasaantumassa, valmistin kastikkeen samalla paistinpannulla millä olin ruskistanut lihan:

½ dl makeaa väkevää omenaviiniä

1 dl vettä

1 rosmariininoksa

muutama timjaminoksa

½ tl hunajaa

paistinliemet

suolaa

Kaada pannulle vähän viiniä ja vettä, lisää yrttioksat. Raaputa lastalla kaikki maut talteen, anna vähän aikaa kiehua. Siivilöi nesteet pieneen kattilaan ja jatka keittämistä. Lisää kaikki lihasta mahdollisesti irronneet nesteet joukkoon ja keitä kastiketta kasaan. Lisää tarvittaessa suolaa. Loppujen lopuksi kastiketta jäi vajaan desin verran, ehkä parasta kastiketta mitä olen eläessäni syönyt.

Leikkasin fileen pihveiksi, ja liha syötiin kastikkeen, lohkoperunoiden ja cole slawn (ilman pähkinöitä, punakaalista tällä kertaa) kanssa. Tästä ei ateria parane: näin hyvää, vaikkakin yksinkertaista, ruokaa saa harvoin. Ja mikä tärkeintä, sankari oli tyytyväinen. Ja ei-niin-lihasta-pitävä kuopus söi reilun annoksen lihaa koska se oli niin hyvää. 

Pieni sacher-kakku

Joskus tulee juhlittua vain perheen kesken, ja silloin on paikallaan pieni kakku. Sankarin toiveena oli "ei mitään eksperimenttejä", joten päädyin perinteiseen sacher-kakkuun. Minulle ohjeiden koon muuntelu ja mittasuhteiden laskeminen päässä on todella helppoa normaalin matikkapään ja varmaankin myös vanhan työn takia, mutta ajattelin kirjata tähän kahden munan sacher-kakun niin muiden ei ole pakko muuntaa mittoja päässä. Tämä on siis pienennetty versio siitä normaalista kakusta mitä teen isommalle porukalle (suositelen kyllä kaikille päässälaskemista, se pitää aivot virkeänä!).

60 g voita

70 g suklaata

0,7 dl sokeria

2 keltuaista

0,6 dl jauhoa

1 rkl perunajauhoa

½ tl leivinjauhetta

½ tl vaniljasokeria

2 valkuaista

1-2 dl aprikoosihilloa (tai maun mukaan)

Sulata voi ja suklaa varovasti. Vatkaa sokeri ja keltuaiset ihan vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää sula suklaa-voiseos ja sekoita. Kääntele lopuksi kovaksi vaahdoksi vatkatut valkuaiset taikinaan ja paista 175 asteessa 45 min. Käytin pienintä kakkuvuokaa joka minulta löytyy, 15 cm halkaisijaltaan.

Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, leikkaa kakku kolmeen osaan. Levitä hillo väleihin ja jätä kakku peitettynä kylmään yön yli. Vähän ennen tarjoilua nosta kakku lämpimään ja valmista kuorrutus

n. ½ kermaa

130 g suklaata (oli vähän reilusti, mutta käytin levyn loppuun)

Kuumenna kerma ja sulata suklaa kuumaan kermaan. Valuta kakun päälle. Minulla onnistuu kuorrutus välillä hienommin, välillä ei niin, tänään oli sen ei niin hienon kuorrutuksen vuoro. Kakku oli kuitenkin todella hyvää kermavaahdon kanssa, vaikka kaikkea ei saatukaan syötyä kerralla.

Neljän viljan puuro haudutuspadassa

Aamu on mukava aloittaa puurolla, mutta viikolla siihen harvoin on mahdollisuutta, ei vaan ehdi haudutella hyvää puuroa kun pitää rientää töihin. Haudutuspata helpottaa aamupuuron saamista huomattavasti. Illalla voi ladata pataan ainekset, aamulla odottaa samettisen pehmeä puuro. Meillä on vaan sellainen iso haudutuspata, jossa siis neljän hengen puuro leviää laajalle ja ohuesti. Ainakin viljapuuroihin tulee helposti kuori, josta meidän perheessä ei kukaan tykkää. Asiaa auttaa, jos leikkaa leivinpaperista kannen, jonka asettelee suoraan puuroainesten päälle. Haudutuspadassa tehtyyn puuroon kannattaa käyttää parhaita mahdollisia hiutaleita, sellaisia jotka hyötyvät pitkästä haudutusajasta; isojen merkkien mössöhiutaleista ei saa kunnollista puuroa. Minä suosin Vääksyn Myllyn höyrytetyttyjä hiutaleita, niistä saa ihan parhaat puurot. Neljän viljan hiutaleet ovat tämänhetkinen suosikkini, tämä puuro on vaan niin hyvää.

4 dl Vääksyn Myllyn hiutaleita

1 l vettä

1 dl kermaa/maitoa

½-1 tl suolaa

Laita hiutaleet ja vesi haudutuspataan. Leikkaa leivinpaperi sopivan kokoikseksi ja aseta se kellumaan veden/hiutaleiden päälle. Laita pata asetukselle low ja hauduta yön yli, n. 7-8 tuntia. Aamulla poista leivinpaperi, lisää kermaa/maitoa ja suolaa maun mukaan, sekoita hyvin. Anna asettua hetki, ja nauti hyvin hautunut sametinpehmeä puuro kuten haluat.