Hernekeitto haudutuspadassa

Vaarini kertoi, että hän söi talvi- ja jatkosodan jokaisena päivänä hernekeittoa (tuskin sentään kotilomilla). Heillä oli kuulemma joka päivä tarjolla tasan kaksi  vaihtoehtoa: hernekeittoa tai makaronivelliä. Vaarini ei sietänyt/pitänyt minään makaronia, joten hän söi joka ikinen päivä hernekeittoa. Ja sanoi vielä vanhoilla päivillään että edelleen se oli hyvää.

Nyt piti kokeilla hernekeittoa haudutuspadassa (crock pot). Valmistamiseen saa varata kunnolla aikaa, ainakin jos käyttää asetusta low. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla kuinka paljon nopeutuu jos käyttää asetusta high (ai missä on hai kysyi tokaluokkalainen).

vettä

500 g kuivattuja herneitä

1 sipuli

2½ l vettä (käytä korkeintaan 2 l tai jopa vain 1½ l)

1 tl suolaa

½ tl meiramia

1 kg possun savupotkaa (Pajuniemi)

Laita herneet likoamaan yön yli reiluun vesimäärään. Huuhdo herneet aamulla ja laita haudutuspataan. Lisää joukkoon pilkottu sipuli ja kaada uusi raikas vesi päälle. Lisää vähän suolaa ja meiramia, ja laita haudutuspata asetukselle low. Anna hautua 5 tuntia. Pilko savupotkasta lihat pieniksi kuutioiksi ja lisää pataan luineen päivineen. Anna hautua vielä nelisen tuntia.

Tämä hernekeitto oli aika luirua, ja seuraavalla kerralla pitääkin laittaa vähemmän vettä. Tämä annos täytti 5.7 litran padan ääriään myöten ja loput on tarkoitus pakastaa. Siitä huolimatta että keitto oli aika nestemäistä, tämä oli maultaan paras hernekeitto mitä olen syönyt. Olen siis toistaiseksi onnistunut tekemään parhaan riisipuuron, parhaan hirvipadan ja nyt parhaan hernekeiton tällä padalla. Ei ole turhaan kehuttu systeemi. Gadget man ansaitsee isot kiitokset!

Pappilan hätävara mokkapalojen reunoista

Kun olin nuori meillä oli koira, jonka suurta herkkua oli mokkapalat. Tai tarkemmin sanottuna ne reunat, joihin kuorrutetta ei ollut riittänyt ja jotka aina syötettiin koiralle. Koira tykkäsi mokkapaloista niin paljon, että Van Houtenin kaakaopurkin ottaminen kaapista sai kuolan valumaan (voi niitä kertoja kun kaakaota käytettiin johonkin muuhun). Ja koko sen ajan kun mokkapalat olivat uunissa, koira istui uunin edessä tuijottaen levyn paistumista; ja vähän ennen kuin mokkapalat olivat valmiita jonkun meistä piti pyyhkiä lattialla oleva kuolalammikko pyyhkeellä pois. Sama koira oli muuten mitä parhain kalakaveri. Mokkapalojen lisäksi se tykkäsi tuoreesta kalasta todella paljon, ja jaksoi istua onkikaverina tuntitolkulla. Ja jos ei itse ollut tarkkana, koira kyllä haukahti heti kun koho painui pinnan alla, sillä se tiesi että sen jälkeen saa yleensä aina kalan itselleen. Tai jos kala pääsi karkuun, koira kyllä kiukutteli ja osoitti mieltään.

Nyt koira on maannut vuosia mökin vieressä olevassa pikkumetsässä maan alla, ja mokkapalojen reunoille pitää keksiä muuta käyttöä. Pitkään ne jäivät aina kuivumaan, ja lopulta ne tuli heitettyä bioroskiin. Kunnes älysin vihdoin, että nehän pitää pakastaa heti tuoreeltaan, ja käyttää myöhemmin maailman helpoimpaan jälkkäriin. Tähän voi käyttää mitä hilloja tai marjoja sattuu olemaan, ja muutenkin annoksen voi koota miten parhaaksi tahtoo. Nyt tein yksinkertaisen jälkkärin näin:

2 rkl murustettua mokkapalan reunaa

1 rkl hilloa (aikuisille hillaa, lapsille mansikkaa)

2 rkl vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa

Kokoa annos lasiin ja nauti :)

Hirvipata haudutuspadassa

Tänään Crock-pot -haudutuspata pääsi ruuanlaittoon. Ajattelin kokeilla ensimmäisenä ruokana hirvipataa ja tein sen näin:

1.2 kg hirven patalihaa

voita 

1 tl timjamia

rouhittua mustapippuria ja suolaa

½ dl jauhoa

2 dl karkkipossun keitinlientä (tai soijaa, osterikastiketta ja muita mausteita)

2 dl vettä

2 isoa sipulia

1 laakerinlehti

10 g kuivattuja herkkutatteja (tai muita sieniä)

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi. Ruskista ne pannulla erissä, suolaa, pippuroi ja lisää timjami. Laita lopulta kaikki lihat takaisin pannulle ja ripottele jauhot lihojen päälle niin, että lihapalat jauhottuvat tasaisesti. Siirrä lihat pataan ja kaada mausteliemi päälle. Kaada vesi pannulle ja raaputa kaikki maut talteen, kaada sekin pataan. Kuori ja pilko sipulit, lisää ne, laakerinlehti ja hyvin murskatatut kuivatut sienet joukkoon. Anna hautua haudutuspadassa 6 tuntia matalalla lämmöllä (asetus low).

Tämä oli jotain ihan käsittämättömän hyvää ruokaa. Paras hirvipata mitä olen elässäni syönyt, ja niitä on paljon. Liha oli niin mureaa, että se suorastaan suli suuhun, en vastaavaa hirveä ole koskaan syönyt. Haudutuspata kulutti sähköä muutaman sentin verran koko aikana, se ei ole paljon se.

Riisipuuro haudutuspadassa

Meidän perheessä mies hoitaa uusien juttujen shoppailut. Nyt hän keksi, että me tarvitsemme haudutuspadan, eli slow cooker:in. Niitä saa tilattua/ostettua Suomesta helposti, ja moninverroin edullisemmin (yhtä helposti) tilattua Amazonilta. Asiaan hyvin perehdyttyään mies päätyi Crock-Pot -pataan, jonka mukana tuli lämpöpussi ja sellainen kansi, jonka saa tiiviisti kiinnitettyä kiinni, eli valmiin ruuan voi kuljettaa helposti esim.kaupungin ja mökin, tai mökin ja kaupungin väliä. Tai voi vaikka ottaa valmiin ruuan metsäkeikalle mukaan. 

Nyt meillä on sitten 5.7 litran pata lämpöpusseineen kaikkineen, ja hintaa tuli kotiinkuljetettuja 52 euroa. Lämpöblokin sisään tulee keraaminen pata ja päälle kansi. Tämä pata on brittiläistä alkuperää, joten se tarvitsee adapterin, tai sitten jos sähkömies on lähistöllä, voi töpselin pään vaihtaa itse. Malli on muuten sellainen yksinkertainen, säätömahdollisuuksia on tasan kolme: matala, korkea ja lämmitys. Muutahan sitä ei tarvitsekaan vai mitä.

Netti on pullollaan ohjeita, tänään kokeilin ensimmäisenä kokkauksena ihan yksinkertaisesti riisipuuroa. Tein sen Haudutuspata.fi -sivustolta löytyvän ohjeen mukaan. Annos on aika iso, mutta ihan pieniä annoksia haudutuspadalla ei voi valmistaakaan.

3 dl puuroriisiä

1.5 l vettä

2 tl suolaa tai maun mukaan

2 dl kermaa

Laita riisit ja vesi pataan. Anna hautua low-asetuksella 3 tuntia. Sekoita joukkoon suola ja kerma.

Syötiin puuroa mansikkakiisselin kanssa. Loppu puurosta päätyy karjalanpiirakoiksi iltapalalle. Puuro oli mielestäni parempaa kuin tavallinen riisipuuro, tässä riisi oli hautunut ihan tasaiseksi, samettiseksi puuroksi.

Lehtikaali-ohratto

Taas alkaa olla se aika vuodesta, että pitää saada jotain tuoretta ja vihreää...läheltä. Niinpä talsin takapihalle, kaivoin lumikinosta metrin verran alaspäin ja keräsin reilun kourallisen lehtikaalia :) Ajattelin kokeilla ohrattoa tällä kertaa. Laitoin siihen reilusti sipulia ja valkosipulia, lähinnä sen takia kun erilaiset pöpöt kaatavat väkeä sängynpohjalle oikealta ja vasemmalta, vähempikin sipuli riittää ruuan kannalta. Tämä annos on riittävästi suunnilleen kahdelle, lisukkeena/alkupalana useammallekin.

nokare voita

1 iso sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 dl ohrahelmiä

4 dl vihannelientä

reilu kourallinen tuoretta lehtikaalia

pieni kourallinen parmesania tai muuta juustoa

pikkuloraus kermaa
yrttisuolaa tarvittaessa
timjamia

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia muutama minuutti voissa. Lisää ohra ja anna paistua muutaman minuutin ajan. Kaada kuumaa vihanneslientä kattilaan vähän kerrallaan, lisää uusi satsi vasta kun edellinen on imeytynyt ohraan. Kun ohrat ovat melkein kypsiä, lisää lehtikaalit joukkoon ja anna kypsyä vielä muutama minuutti. Lisää lopuksi raastettu juusto ja pikkuloraus kermaa. Ripottele päälle vähän tuoretta timjamia.

Metrin verran sain kaivaa alaspäin...

...ja näitä sieltä löysin.

Mustikka-talkkuna-smoothie + kuivattu lehtikaali

Tämä on taas sellainen smoothie, joka voi jakaa mielipiteitä, mutta minusta tämä on hyvää.  Minä tykkään käyttää smoothieissa piimää jugurtin sijaan (edullisempaa ja yksinkertaisempaa). Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa ei mikään voita, sillä siitä saa hyvän maan maun mihin tahansa. Lehtikaali tuo ihanan ajatuksen ja olon vihreästä. Kuin huomaamatta olen syönyt ämpärillisen lehtikaalia tässä alkuvuoden aikana, tuo purkillinen oli loppukesästä ihan täynnä kuivattua ja murskattua lehtikaalia, sain mahtumaan siihen ämpärillisen tuoretta lehtikaalia. No, jäisten mustikoiden käyttöä smoothiessa ei sentään tarvitse selittää.

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla ei ole koskaan kaamosväsymystä, muutenkin minusta kunnon kylmä talvi on talvella upeaa aikaa. Ehkä olen vaan niin talvi-ihminen talvella ja sopeutunut tähän maailmankolkkaan, tai sitten sopeutumiseni johtuu tänä vuonna tuosta ämpärillisestä lehtikaalia; vaikea sanoa kun n=1.

1-1½ dl jäisiä mustikoita

3 dl piimää

1 rkl Vääksyn Myllyn parvitalkkunaa (tai mitä onkaan)

1 rkl kuivattua lehtikaalia

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Hyvä aamiainen tai iltapala.

Runebergin tortut

Runebergin tortuissa on se hyvä puoli että niitä syödään vain kerran vuodessa :) No ei vaan, tämä on ihan hyvä resepti. Tokaluokkalainen kaivoi sen esiin omasta keittokirjastaan, joka tällä kertaa oli Mauri Kunnaksen Tassulan iloinen keittokirja. Leivoimme tortut yhdessä, ja hyviä tuli. Aikuisten tortut kostutin tällä kertaa Amaretolla, punssipulloon en ylettynyt enkä tullut ottaneeksi tuolia avuksi. Se on joskus pienestä kiinni se mitä sattuu tulemaan. Laitoin nyt myös omenahilloa pariin torttuun, sillä olen lukenut että se on se ensimmäinen hillo, minkä kanssa Johan Ludvig torttunsa nautti. Vadelmahillo oli kuitenkin parempaa, ja sitä pitää olla riittävästi.

150 g voita

1½ dl sokeria

2 munaa

1½ dl jauhettua mantelia

1½ dl korppujauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

½ dl kermaa tai maitoa

hilloa

tomusokerikuorrutusta

20 cl Amarettoa + 20 cl vettä (kostutukseen).

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat voimakkaasti vatkaten yksi kerrallaan. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet kerman/maidon kanssa vuorotellen. Laita taikinaa muffinivuokaan (jos oikeaa vuokaa ei ole tullut hankittua), paina pieni kuoppa keskelle ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäisessä ohjeessa hilloa laitettiin jo ennen paistamista, mutta minä en niin tehnyt. Kun tortut ovat jäähtyneet hieman, levitä päälle hilloa ja sokerikuorrutetta (tomusokeria ja munanvalkuaista tai vettä). Jos haluat kostuttaa torttuja, niin tee se ennen hillolisäystä.

Kyllä on Mauri Kunnas tehnyt hyvää Suomen lasten historian tuntemiselle. Tokaluokkalainen tietää Runebergistä ja Snellmanista ja Lönnrotista tällä hetkellä enemmän kuin minä aikoinani varmaankin yläasteella. Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirja luetaan aina kerran vuoteen iltasaduksi ja sillä pääsee jo pitkälle :D

Bloody Mary -hampurilaiset ja piparjuurikastike

Se on taas täällä, eli Super Bowl ja Nelonen Pro joka näyttää sen kanavallaan kaikille. Tästä on pakko tykätä! Viime vuonna syötiin tavallisia hampurilaisia, mutta tänä vuonna halusin tehdä jotain erilaista, öö, hampurilaista. River Cottage Everyday -kirjassa oli mielenkiintoinen, vähän erilainen resepti hampurilaisille, ja ajattelin kokeilla. Varmuuden vuoksi tein kuitenkin lapsille tavalliset pihvit, mutta ihan suotta, pihvit olivat (vähän liian) kesyn makuisia.

Jauhelihapihvit:

1 rkl tomaattipyrettä

1½ tl piparjuurikastiketta (ei ollut, käytin vähän raastettua piparjuurta sen sijaan)

½ tl sellerinsiemeniä

muutama roiskaus savu-Tabascoa, saman verran serranokastiketta

½ rkl Worcestershire-kastiketta

½ tl suolaa
pippuria

600 g hyvää naudanjauhelihaa

öljyä paistamiseen

Piparjuurikastike:

2-3 cm pala piparjuurta

1 tl omenaviinietikkaa

2 rkl ranskankermaa

suolaa ja pippuria

4 sämpylää

salaattia

tomaattia

ketsuppia

Sekoita jauhelihapihvien mausteet kulhossa. Lisää joukkoon liha ja sekoita hyvin. Anna makujen tasaantua vähintään tunnin verran. 

Valmista sillä välin piparjuurikastike: kuori ja raasta piparjuuri ja sekoita kaikki aineet keskenään.

Paista pihvit: muotoile taikinasta neljä n. 2 cm paksua pihviä ja voitele ne öljyllä. Paista 4-5 minuuttia puoleltaan kuumalla pannulla. Tarkkaa aikaa ei voi antaa, se niin riippuu pihvin paksuudesta, pannun kuumuudesta ja siitä millaisena pihvit haluaa. 

Halkaise sämpylät ja paista leikkauspintaa hetki kuumalla pannulla, tämä siis ohjeen mukaan. Minä olin juuri paistanut sämpylät ja ne olivat vielä uunilämpimiä, en sitten enää paistanut niitä uudestaan. Laita salaattia, tomaattia ja pihvi sämpylän puolikkaalle. Levitä piparjuurikastiketta yläpuoleen, lisää halutessa vähän ketsuppia ja laita se pihvin päälle. Syötiin ranskalaisten kanssa.

Lammaspata appelsiiniaikaan

Tämä resepti löytyy River Cottage Meat -keittokirjasta. Hakaniemen hallista löysin hyvännäköistä lampaanpotkaa ja sitrushedelmä-sesonki on parhaimmillaan, joten ajattelin kokeilla tätä pataa.

4 lampaanpotkaa (minulla tosin oli vain 3, yhteensä 1.6 kg)

öljyä (taisin käyttää voita lisänä)

suolaa ja pippuria

1 porkkana

1 sipuli

2 sellerin vartta

muutama timjamin oksa

2 laakerinlehteä

2 valkosipulin kynttä

1 rkl tomaattipyretta

½ plo valkoviiniä

2.5 dl vettä

1 sitruuna, sekä kuori että mehu (käytin vain puolikkaan mehua varten)

1 appelsiini, sekä kuori että mehu

persiljaa 

Ruskista lihapalat padassa, suolaa ja pippuroi samalla ja siirrä syrjään odottamaan. Kuullota pilkottuja kasviksia hetki, lisää mausteet ja nesteet joukkoon. Jätä vähän raastettua appelsiinin ja sitruunan kuorta viimeistelyä varten, samoin n. 1 rkl kumpaakin mehua. Anna nesteiden kiehua hetki ja lisää potkat takaisin pataan. Paista 125 asteessa 2½ tuntia. Kun liha irtoaa luista, nosta potkat sivuun ja pidä lämpimänä. Kuori rasvaa liemen pinnalta pois, ja keitä lientä vähän kasaan. Minä pienensin kasviksia vielä perunasurvimella. Lisää loput mehut ja kuoriraasteet  sekä liha joukkoon. Lisää persilja lautasella. Pata syötiin riisin kanssa (lasten toiveesta, minä olisin halunnut ohraa).

Minusta tämä oli hyvää, mutta lapset eivät tykänneet YHTÄÄN, kuopus ei syönyt edes pelkkää lihaa, esikoinen sentään muutaman pienen haarukallisen. Hyvä ohje, mutta en tiedä tuleeko tehtyä toiste, ainakaan jos on lapset paikalla. 

Aurajuustoperunat

Tämä resepti löytyy Mysi Lahtisen kirjasta Makuasioita - Uudet kokkaukset (Otava 1993). Siitä lähtien kun tämä kirja muutti omaan kirjahyllyyni, tämä on ollut yksi merkityista ohjeista. Tein Aura-juustokiusauksen villisian kaveriksi sunnuntaiaterialle.

10 perunaa (käytin reilun kilon verran perunoita)

voita

150 g Aura-juustoa

2 dl kermaa

1½ dl vettä

Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi tikuiksi. Paista suikaleita pannulla voissa useassa erässä, älä kuitenkaan ruskista niitä. Laita perunatikut kerroksittain murustetun Aura-juuston kanssa uunivuokaan. Kaada kerma päälle, huuhtele kermapurkki vedellä ja kaada sekin vuokaan. Laita kansi vuuan päälle ja paista 200 asteessa 45 minuuttia, sen jälkeen laske lämpö 150 asteeseen ja paista 30 minuuttia. Tämän jälkeen ota kansi pois ja paista vielä 30 minuuttia samassa lämmössä, minä nostin ihan lopussa lämmön yli 200 asteeseen muutamaksi hetkeksi..

Kuten Mysi toteaa, tämä on suussasulava ruoka. Se sopi hyvin sunnuntaiaterialle hyvässä seurassa.

Porter-karpalopaisti

Tällä reseptillä olen osallistunut pari-kolme vuotta sitten Maku-lehden patakilpailuun, jossa yhtenä ainesosana piti olla olut. Pata oli niin hyvää, että perhe oli sitä mieltä, että ilman muuta voitto tulee kotiin, tai vähintään palkintosija. Sitten kun tulokset julkaistiin eikä pata tietenkään sijoittunut mitenkään, oli perhe aidosti ihmeissään tuloksesta, ja esikoinen, silloin n. 6-vuotias, ei ymmärtänyt asiaa ollenkaan ja oli sitä mieltä että joku virhe on tapahtunut, että minun pitäisi soittaa lehteen ja vaatia oikaisua. Suloista, hih, kuinka tosissaan muut olivat sitä mieltä että palkintosijoille olisi pitänyt päästä. Aina silloin tällöin tulee pataa tehtyä edelleenkin, ja aina se maistuu yhtä hyvältä.

1 kg hyvää karjalanpaistilihaa

150 g kuivattuja (sokeroituja) karpaloita

200 g palsternakkaa (käytän yleensä kaksi keskikokoista)

2 sipulia

5-10 katajanmarjaa koosta riippuen

10 mustapippuria

10 valkopippuria

1 rkl karkeaa merisuolaa

1 plo Koffin Porteria

n. 3 dl vettä

Laita naudanlihat pataan. Lisää päälle karpalot, kuoritut ja viipaloidut palsternakat ja kuoritut ja lohkotut sipulit. Laita possunlihat päälle, lisää mausteet. Kaada olut päälle ja lisää vettä sen verran että lihat juuri ja juuri peittyvät. Paista 200 asteessa 30 minuuttia, sen jälkeen laske lämpö 125 asteeseen ja paista vielä parisen tuntia. Syötiin perunamuusin ja smetanan kanssa, hyvää on ilman smetanaakin.

Omenainen villisikapata

Olen kokannut villisikaa aika monella tapaa ja nyt olikin vähän vaikea keksiä mitä siitä tekisi sunnuntain aterialle. Tällä kertaa lisuke oli jo tiedossa, joten se sitten vähän määräsi sen, miten villisika tuli valmistettua. Mies löysi muitakin hyviä reseptejä ja ideoita, eli seuraavalla kerralla ei tarvotse miettiä niin pitkään. Nyt tein omenaisen lihapadan ihmepadassa näin:

Pata valmiina hautumaan

2 kg hyvää villisian patalihaa

2 tl viherpippureita murskattuna
1 tl katajanmarjoja vähän murskattuna
½ tl savustetua Aji Cristal-rouhetta

mustapippuria ja suolaa myllystä

voita

2 sipulia

2 omenaa

2 laakerinlehteä

pieni siivu inkivääriä

muutama varsi timjamia

1½ dl makeaa omenaviiniä

1 rkl siirappia

2½ dl villisikalientä tai vettä

Suolaa ja pippuroi liha reilusti, lisää myös katajanmarjat ja chili lihalle. Ruskista lihaan hyvä pinta valurautapadassa. Kuori ja pilko sipulit ja omenat lohkoiksi, laita pataan. Lisää mausteet joukkoon. Sekoita nesteet keskenään ja kaada pataan. Anna hautua joko uunissa 125 astetta tai hellalla niin että neste juuri ja juuri poreilee n. 4 tuntia.

Jäät pitävät kannen kylmänä

Syötiin aurajuustoperunoiden ja balsamico-punajuurien kanssa. Pata oli hyvää ja maukasta, mutta ehkä sitä olisi voinut maustaa vähän reilummin. Myös lapset pitivät lihasta todella paljon. Lopusta lihasta ja liemestä on tarkoitus suurustaa kastike nopealle ruualle jollekin arkipäivälle.

Lauantai on pullapäivä

Viikolla huomasin hienon vaniljapitkon ohjeen kivassa Pata porisee-blogissa, ja ajattelin heti että lauantaina pitää leipoa pullaa. Aamulla heräsin kukonlaulaun aikaan, ja laitoin pullataikinan nousemaan. Nyt tuli tehtyä kolmea erilaista pullapitkoa, joista mikään ei kestä ulkonäöllisesti kriittistä tarkastelua, mutta hyviä kaikki ovat siitä huolimatta. Lettipullaa minä teen oikeastaan vain ja ainoastaan köyhiä ritareita varten, eli se saa aina vähän kuivahtaa jonka jälkeen se pistetään pakastimeen. Tavallisesta puolen litran pullataikinasta sain nämä kolme pitkoa tehtyä:

Tavallisen pullapitkon, eli lettipullan osaan juuri ja juuri letittää neljällä säikeellä. Jaoin kolmasosan taikinaa kahtia, ja pyörittelin kummastakin palasta vähän vajaa metrin mittaisen säikeen. Taitoin ne puolesta välistä, ja aloin letittää, aina vasemmalta yhden yli, yhden ali, yhden yli. Ja taas vasemmalta samaan tapaan. Lopussa taitoin päät pitkon alle. Annoin kohota, voitelin munalla ja laitoin sokeria päälle. Paisto 200 astetta 20 minuuttia. Minulla välillä pulla repeilee, välillä ei. Köyhissä ritareissa ei haittaa, mutta jos juhliin haluaisin tehdä, pitäisi vähän optimoida ja harjoitella, kerta pari vuoteen ei  minulla riitä siihen, että tuntuma olisi joka kerta hyvä.

Korvapuustipitkon tein tavallisen korvapuustin tapaan, eli kaulin kolmasosan taikinasta levyksi, levitin päälle voita, kanelia ja sokeria ja käärin rullalle. Sitten leikkasin viillot, mutta niin, että pitko säilyi kokonaisena toisesta reunasta. Sitten vaan nostelin "pullat" vuorotellen toiselle reunalle ja vähän avasin niitä. Normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, uuniin 200 asteeseen 20 minuuttia.

Omena-vaniljapitkoon käytin vaniljakreemijauheesta ja vedestä (1 + 3 osaa vettä) tehtyä vaniljakreemiä ja omenahilloa. Hillon päälle sirottelin vähän kanelia. Vaniljakreemi-jauhe on sellainen e-ihme, ettei sitä usein tule käytettyä, mutta hyvin se toimii pullassa. Olin kaulinnut kolmasosan taikinasta levyksi, ja tehnyt kummallekin reunalle 1/3 leveydeltä viillot, ja täytteet keskelle. Sen jälkeen nostelin suikaleet reunoilta keskelle ristiin, normaali kohotus, voitelu ja sokeri päälle, ja 200 asteessa 20 minuuttia.

Nyt on pullaa pakastimessa muutamia ritareita varten ja kahvipullaa vaaria varten.

Kasvimaasuunnittelua vuodelle 2013

Taas tuli suunniteltua mitä kylvää mihinkin sitten keväällä. Minulla on aarin verran tiukkaa savimaata vuokrattuna kaupungilta. Se, mitä laitan mihinkin penkkiin pohjaa pitkälle siihen, kuinka paljon kyseistä penkkiä olen saanut paranneltua. Herneet ja pavut laitan sinne, missä on huonoin maa. Juurekset yritän laittaa sellaiseen penkkiin, jossa on jo vähän kuohkeutta havaittavissa. Lehtikaali pääsee sinne minne kärrään eniten hevosenlantaa.

Tämä vuosi tulee olemaan ensimmäinen vuosi, jolloin koko aari on käytössä. Koko peltoalue on todellakin rikkaruohojen valtaama, joten olen peittänyt aina pari vuotta kerrallaan osan palstasta. Viime vuoden aikana sain kuvassa olevan oikean puolen käytävät kohtuulliseen kuntoon, tänä vuonna alan keskittyä vasempaan puoleen. Syksyllä siirtelin monivuotisia kasveja sen verran, että saan maksimimäärän penkkejä tuohon aariin mahdutettua. Perusjuttuihin tuo tila riittää ihan hyvin, ja mitään eksoottisempaa ei tuossa maassa tulisi kasvatettuakaan, eli sinänsä ei haittaa, ettei maata ole enempää kuin tuo aari.

Pienen mansikkapenkin ajattelin perustaa, samoin perunalle tulee ensimmäistä kertaa vähän enemmän tilaa. Mansikat on tarkoitus kasvattaa harson alla, ja perunoiden toivon pitävän rikkaruohoja VÄHÄN kurissa, ei suuria odotuksia kuitenkaan.

Alueella on hauska katsoa kuinka erilaisia tyylejä ihmisillä on viljellä. Täytyy todeta että minä olen todellakin vähemmistönä noine rivissä kulkevine penkkeineni. Mutta ei se haittaa, pääasia että itse tykkään. Lapset eivät muuten halunneet omaa penkkiä ollenkaan tänä vuonna, tulevat sitten kylvämään ja hoitamaan noita minun penkkejä. Toistaiseksi lasten innostus on rajoittunut kylvö- ja sadonkorjuuaikaan, kitkeminen ei ole pahemmin innostanut, enkä soimaa heitä siitä, ei se innosta minuakaan tuossa kittisavessa.

Lohikeitto

Hyvän ruuan valmistaminen ei juurikaan voi olla helpompaa kuin tämän lohikeiton tekeminen. Minulla on kalaliemiä ja kalaliemiä lähes aina pakastimessa, ja kalaliemen avulla tulee hyvän makuinen keitto vaivattomasti. Tämä keitto on hyvää ilman kermaakin, eli sen jättämällä pois saa hyvän kirkkaan lohikeiton, hyvää on myös ilman katkarapuja. Mutta nyt tein näin sillä mies toivoi keittopäivänä lohikeittoa jossa on katkarapuja:

1 l kalalientä

4 perunaa

1 sipuli

400 g lohta

2 dl kermaa

100 g katkarapuja
suolaa tarvittaessa 

tilliä

Laita kalaliemi kattilaan, lisää sinne pilkotut perunat ja viipaloitu sipuli. Annan kiehua kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää lohi ja kerma, anna kiehahtaa minuutti, korkeintaan pari. Lisää katkaravut ja anna melkein kiehahtaa. Lisää tilli ja syö ruisleivän kanssa.

Kun liemi oli valmiina, aikaa kului kaikkineen vähän yli vartti. Olin ostanut lohifileen, josta otin nahan irti, nypin ruodot pois ja kuutioin fileen sillä aikaa kun perunat kiehuivat. Ei paha aika, etenkin kun lopputulos on näin hyvää.