Olen kirjoittanut monena vuotena erilaisia vuosikoosteita vuoden viimeisenä päivänä, ja ajattelin kirjoittaa taas vuoden tauon jälkeen tälle hiljaiselle vuodelle sopivan koosteen. Tällä kertaa en jaottele asioita kuukausittain, vaan nostan esiin muutamia vuoden tärkeitä muistoja, tapahtumia ja oivalluksia.
Seuraavassa on listaus Vuoden 2022
Ei haittaa, että 50v-lahjan saa pari vuotta myöhässä, päinvastoin. Sain viettää upean pitkän viikonlopun Saimaan rannalla Hotelli Punkaharjulla. Uusia sieniystäviä, uuden oppimista, hyvää ruokaa ja viileässä uimista. Ehkä vuoden virkistävin viikonloppu, edelleen tulee hyvä mieli kun vaan ajattelenkin tuota reissua. Ps. Olen jo varannut uuden viikonlopun ensi vuodelle, hih, ei kerrota vielä kenellekään.
Matka: Matkalla Suomessa
Kokosin heinäkuussä yhteen postaukseen monta upeaa paikkaa, missä viime kesänä tuli käytyä, lista olisi ollut vieläkin pidempi jos olisin sen kirjottanut myöhemmin. Suomi on täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja, joten miksi ei pysyä täällä.
Blogikirjoitus: Aleksis Kiven päivä
Minut valtasi lämmin tunne, kun kirjoitin tämän vuoden Aleksis Kiven päivästä blogiin. Olen tehnyt niin blogihistorian jokaisena vuotena, ja sen tajuaminen tuntui hyvältä. Sopiva kunnianosoitus lempikirjailijalleni, perinteistä ja pysyvää. Lokakuun luonto on juuri noin kaunista ja tämän vuoden ruoka oli täydellistä metsämiehen muistolle. Olen edelleen ihan fiiliksissä myös tuosta vaatimattomasta ulkotulipaikasta, paras ruoka tulee siinä.
Kasvi: Kukat
Tänä vuonna satsasin kukkiin (ylin kuva). Otin tämän vuoden harjoittelun kannalta, ja vaikka varmasti toisenlaisena kesänä tai paremmalla satsauksella olisin saanut vieläkin upeammat kukat, oli tämä vuosi rohkaiseva. Ensi vuonna on tarkoitus satsata vieläkin enemmän, jätän chilit ja tomaatit välistä ja laitan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat kukille. Ensi vuonna meillä on isoja juhlia, ja yritän saada mahdollisimman paljon omia kukkia koristamaan kotia ja pihaa. Ja jos ei onnistu, niin ei sekään haittaa.
Positiivinen yllätys keittiössä: Kriikunahyytelö
Tänä(kin) vuonna on ollut monia onnistumisia keittiössä, vaikka kaiken kaikkiaan kaikki on ollut hyvin arkista ja välillä tuskaistakin. Mutta ehkä iloisimmaksi yllätykseksi silti nousi tämä vaatimaton kriikunahyytelö, se kuinka tavalliseksi luulemastani hillosta olikin niin moneksi, ja joka suorastaan nosti tavallisia ruokia ihan uusille tasoille. Joskus yksinkertainen on parasta.
Keitto: Haukikeitto
Tämä keitto, tämä päivä, tämä hetki. Niin paljon tunteita mahtuu pienelle keittolautaselle. Ehkä paras haukikeitto ikinä, minun tapa tehdä ruokaa on tässä parhaimmillaan.
Leivonnainen: Kukko
Tämä kuningatarkukko, tämä hetki, tämä seura. Päivä, jolloin söimme isän ja miehen kanssa melkein koko kulhollisen kukkoa nälkäämme. Kirsikkakukko oli yhtä lailla hyvää, kukko on kyllä lempileivoinnainen ainakin tänä vuonna.
Kirja: Suomaa
Tänä vuonna olen lukenut tai kuunnellut lähes 60 kirjaa. Paljon hyviä, ei juurikaan huonoja. Aiempaa enemmän tietokirjoja, elämänkertoja (Kaari!) ja loppuvuonna esikoisen yllytyksestä joulukirjoja (suosittelen!). Mutta kaikista kirjoista parhaimmaksi nousee (jopa niin, että kuuntelun jälkeen ostin kirjan itselleni joululahjaksi) Maria Turtcshaninoffin Suomaa. Kertakaikkisen upea kirja, miten hienosti suomalainen historia onkaan koottu yksiin kansiin, miten meidän luonto ja luonne onkaan saatu kerrottua jokaisessa tarinassa. Klassikko jo nyt.
Ilmiö: Ruokapreppaus
Minä havahduin tähän termiin oikeastaan vasta tänä vuonna, kun Kaikki äitini reseptit Nanna sanoi minua mealpreppariksi. Olenhan minä sellainen tavallaan aina ollut; ketjutan ruokia, teen liemiä, patoja ja kastikepohjia arkea helpottamaan, kuten vaikka tuolla tai tuo eilinen ragu-postaus. Mutta en kyllä ole sellainen mealpreppari, joka laittaa viiden seuraavan päivän ruuan valmiiksi annoksiksi jääkaappiin, sinne muusit ja toastit odottamaan koko viikoksi. Sekin sopii varmasti monelle, mutta ei ole minun tapa helpottaa arkikokkausta. Maku edellä mennään edelleen, myös prepatessa (vai juurikin siinä?).
Tajusin jossain vaiheessa tätä vuotta, että lisääntynyt etätyö ei enää ole sellaista, jota jaksaakseen tarvitsee keksiä jotain erityistä, vaan se on jotain, jonka avulla jaksaa tätä nykyajan työelämää. Jossain vaiheessa vuotta huomasin, että teen n. 50% etätyötä ja saman verran lähityötä, ja se sopii minulle hyvin tässä työssä. Etätyö mahdollistaa tuollaiset Eerikkilän etätyöviikot tai mökillä työskentelyn (paitsi tänä vuonna en päässyt muutamaa yksittäistä päivää lukuunottamatta mökille töihin ollenkaan), ja se taas puolestaan lisää työssä jaksamista huimasti. Ja vaikka niissä etälounaissa on välillä miettimistä, niin jos välillä miettii vähän enemmän, sitten ei tarvitse.
Tällainen vuosi takana, ihan jees kun läjässä pysyi. Paljon lämpöä, pientä onnea ja hyvää mieltä vaikka pääasiassa kaikki olikin arkista tarpomista ja selviytymistä. Paljoa mitään ei tapahtunut, mikä tällä iällä on aina pelkkää plussaa. Ensi vuosi on juhlavuosi, paljon metatyötä ja oikeaa työtä edessä, mutta sekin on ok. Saattaa olla, että postaustahti hiipuu edelleen, mutta ainakin sieniä ja kukkia tiedossa jos ei muuta.
Hyvää ja sopivaa uutta vuotta 2023 kaikille!
3 kommenttia:
Kiitos kirjavinkistä. Ja tuon ihanan kimpun innoittamana täytyy suunnata Kukkatarhureiden sivuille :-)
Hyvää uutta vuotta!
Kiitos samoin sinne! Taisitkin jo tehdä tilauksen ;) Mietin, että löytyykö sinulle sopivaa värimaailmaa, kamalan pinkkiä ja fuksiaa sieltä ei löydy, mutta toisaalta ei se haittaa. Tuntuu että tilaa sieltä mitä vaan, kaikki sopivat keskenään loistavasti.
Juu, jouduin vähän joustamaan räikeästä värimaailmastani :-D Mutta ihania värejä ja lajikkeita löytyi muutaman kympin edestä. Täytyy varmaan porrastaa kylvöjä, kun ei ne taaskaan kaikki yhtä aikaa mihinkään mahdu.
Lähetä kommentti