Tänä vuonna kevät on vähän myöhäisempi kuin joinain toisina vuosina, mutta minulle tämä sopii. Minusta pahimpia ovat ne keväät, jolloin alkukeväällä on todella lämmin, ja sitten näihin aikoihin tulee viikkoja kestävät kylmät päivät ja yöt. Itäneet ja kasvamaan lähteneet kasvit jurottavat kylmäshokkiaan koko kesän. Nyt on hyvä, myöhässä ollaan, mutta takapakkien todennäköisyys on pienempi. Henkisestikin ehkä melkein ehdin mukaan kasvukauteen. Vaikeinta myöhäisessä keväässä taitaakin olla se, että pitää kuunnella muiden valitusta siitä, kuinka kevät on myöhässä.
Blogin luonnosarkistosta löytyi viime syksynä kirjoitetut terveiset tulevalle kasvukaudulle:
- rosmariini mökille ja kaupunkiin
- timjami (tavallinen!) mökille
- shalottisipuli on turha
- kylvä tomaatteja
- kylvä chilit helmikuun alussa
- panosta kukkiin, etenkin krassiin
- palaa Arielleen, Rosamundaa saa kaupastakin
Yksinkertaiset, simppelit terveiset, olisi pitänyt olla helppo toteuttaa. Ja nyt jo on epäonnistuttu kaikissa paitsi kahdessa. Rosmariineja minulla on kaksi kappaletta, pihaan jo istutin, mökille on omansa (jos pysyy hengissä siihen saakka kun sinne pääsee). Mökille ostin kuitenkin sellaisen vähän paksumpilehtisen, aromaattisemman timjamin, menköön se tavallisesta. Shalottisipuliakin ehdin ostaa pienen pussin, tomaatteja en kylvänyt, chilien kylväminen lähes unohtui, eli aikataulu ei pitänyt, sentään kylvin. Ja Ariellea en ole löytänyt mistään eli piti tyytyä muihin kiinteisiin lajikkeisiin. Rosamundaakin ostin vähän.
Mutta kukkiin päätin panostaa, jopa ruokaturvan kustannuksella. Vähemmän maata viljeltävänä, enemmän kukkia. En kylläkään ole mitenkään suuresti onnistunut kukkien kanssa koskaan, ehkä yhtenä tai kahtena vuotena kohtuullisesti, eli odotukset eivät ole korkealla. Mutta koskaanhan sato ei ole niin suuri kuin toukokuussa, päteköön tämä myös kukkiin.
Vietin tuossa aiemmin yhden illan netissä siemenostoksilla, Monosilla Garden oli sellainen paikka, että siellä vietetty aika vastasi kunnon terapiaa (en tiedä terapioiden hintoja, eli en osaa sanoa tuliko maksamaankin saman verran). Siementilauksen lisäksi niin haluaisin olla heidän kukkien sesonkitilaaja, mutta se ei vaan logistisesti ole mahdollista nyt, toivottavasti joskus.
Noiden yläkuvassa olevien kukkien lisäksi minulla on huima määrä muiden kukkien siemeniä, on krassia, malvikkia, ruiskaunokkia, hajuhernettä ja vaikka mitä muita kukkia. Toivottavasti itäisivät ja saisivat kasvaa rauhassa ja tuottaisivat iloa pitkin kesää ja syksyä. Esikoinen on mukana kukkahaaveissa, suunnittelee jo seuraavankin vuoden kasvatuksia.
Muita ajankohtaisia puutarhakuulumisia:
- perunat on maassa (ollut jo viikon)
- luovuin puolikkaasta palstasta, jäljellä on yksi aari tiukkaa savimaata viljeltävänä
- tänään (vasta!) kylvin kurpitsat ja kurkut
- kukkia on esikasvatuksessa
- kylvin kukkia myös pihan kasvulaatikoihin, niistä ei syötävää tänä vuonna löydy
Tämä 🠅 on minusta niin siistiä! Viikkoa aikaisemmin kylvin sammalpaakkuun sellaisia millin murto-osan kokoisia siemeniä joissa on sisällä kaikki maailman tieto siihen, että jo reilun viikon päästä näyttää tältä 💚
4 kommenttia:
Kerrothan sitten kokemuksia sammalpaakuista. Turvenappien kanssa en ole koskaan onnistunut, mutta sammalta olisi kiva kokeilla.
Mulla meni kukkien kylvö penkin alle, kun kasvihuoneeseen ei vain päässyt ajoissa kylvämään. Niinpä kasvatin osan kukista sisällä kasvivalon alla ja sain aikaan lamoavia huituloita, joista ei kukkia tullut. Ne pari kappaletta, jotka säästin, istutin eilen ulos ruukkuihin, ja heti oli pakkasyö. No, jospa vielä yrittäisi.
Toistaiseksi näyttää ainakin hyvältä! Olin alkuun vähän ärsyyntynyt, kun sammalpaakut alkoivat hajoilla omia aikojaan heti veden lisäyksen jälkeen, mutta oikeasti se taitaa olla hyvä: on helpompi irroitella saman paakun useampi kasvi toisistaan. Kotimainen versio hajoili enemmän kuin ulkomainen versio, mutta kasvussa en huomaa ainakaan toistaiseksi eroa. Jatkan raportointia sitten kun pääsen siirtämään näitä ulos.
Ja lisään vielä kirjoitukseeni, että tosiaan minulla, tällaisella harrasteviljelijällä, ei ole mitään hätää, sillä elantoni ei (eikä edes ruuan saaminen) ole oikukkaista säistä kiinni,(ja siksi en halua olla valittamassa myöhäisestä keväästä). Mutta kaikki ajatukseni ovat ammattilaisten luona, heidän joiden koko satokausi saattaa mennä näihin säihin. Kuten nuo sesonkitulppaanit. Voimia ja tsemppiä sinne!
ONpa kauniit siemenpakkaukset. Onnea viljelyyn,
Jael, niin samaa mieltä! Ja kiitos! Katsotaan sitten loppukesästä, että onko minulla mitään edes lähellä noin kaunista.
Lähetä kommentti