keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Museossa: Hilkka-Liisa Ahola Designvintissä


Minulla on ollut museokortti jo monta vuotta. Alkuun se oli tiheähköllä käytöllä, mutta viime vuosi oli suorastaan nolo, en edes kehtaa kertoa kuinka monta kertaa sitä käytin, sillä eihän yhtä kertaa voi kukaan sanoa ääneen.

Vaikka en tee uuden vuoden lupauksia, päätin vuoden vaihteessa, että tänä vuonna käyn vähintään kerran kuukaudessa museossa. Samalla ajattelin aloittaa vuoden kestävän juttusarjan näistä museovierailustani. Juttusarjoja ei blogissa ole ollutkaan sitten nykyaikaa jälkeen (lukaisin sarjan tässä läpi, yllätyksekseni suurin osa oli ajankohtaisia kirjoituksia edelleenkin). Mitään syvällisiä museokatsauksia tai -analyysejä ei ole odotettavissa, kunhan koitan löytää mielenkiintoisia paikkoja missä käydä.


Tammikuun museokäynti suuntautui Designmuseoon ja tarkemmin sanottuna Designvinttiin. Vintti on museoviiraston rahoittama hanke jonne pääsee tutustumaan tiistaisin, muina aikoina se toimii tutkijoiden työskentelytilana.


Tällä hetkellä Designvintillä on Hilkka-Liisa Aholan pikkunäyttely. Esillä on mm. hänen töitään, luonnoksiaan ja muistiinpanoja, joita arkistoidaan maaliskuun puoleenväliin saakka. Kerrassaan mainio pieni näyttely! Hilkka-Liisa Ahola (1920-2009) on toiminut Arabian taiteilijina, kaiken kaikkiaan hän työskenteli Arabialla 1947-1974 ja harjoittelijana jo ennen sitä. Se oli sitä aikaa, kun Arabialla oli vahva oma tuotanto Suomessa ja paljon taiteilijoita ja muita ihmisiä töissä. Kaikki kaunis (ja värit!) oli arvossaan. Pakko myöntää, että vaikka yleisesti en ajattele että ennen oli paremmin, niin kyllä joissain asioissa taisi olla (en siis edelleenkään pääse sen yli että Arabian/Iittalan "suunnittelu on Suomessa, valmistus missä lie taikuissa").


Näyttelyn tunnelmaan pääsi jo etukäteen Aino Laineen blogin avulla. Blogi "Hilkka-Liisa Aholan jäljillä" kannattaa ottaa seurantaan, arvaan että siellä on tulossa lisää mielenkiintoisia tarinoita ja kertomuksia suomalaisesta keramiikkataiteesta sekä Hilkka-Liisa Aholan töistä ja vaikutuksesta. Suomi(kin) on täynnä näitä melkein unohdettuja naistaiteilijoita, pidetään huoli että emme unohda!


3 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

Museokortti on kyllä mainio juttu! Minä käyn aina ryppäissä, kun pääsen Helsinkiin, käyn monta museota nopeasti. Sitten voi olla kuukausien pausseja. Mutta just Museokortin myötä olen käynyt museoissa Tampereella, Kuopiossa, Seinäjoelle, Oulussa jne. Ei muuten olisi tullut mentyä.

Onneli Winter kirjoitti...

Museot on kyllä ihan loistava juttu. Saa rauhassa katsella ilman hoputusta ja kun valitsee kellonajankin oikein niin ei ole ruuhkaa.

sauvajyvänen kirjoitti...

Sari, parempi varmasti käydä ryppäissä, kuin olla kaiken keskellä ja unohtaa mennä kokonaan. Ja pitää etsiä mielenkiintoisia paikkoja kesäksi. Ehkä minäkin vielä pääsen Mänttään.

Onneli, juuri niin, tyhjät museot ovat harmi, mutta itselle silti parhaita. Onneksi on museokortti.