Luin juuri Alenin, Tuomisen, Oksasen ja Backströmin todella kauniin Finnjävel-kirjan suomalaisen ruuan DNA:sta. Upea kirja, suosittelen. Ja samalla toivoisin että reseptiosiosta tulisi joskus taskuversio, kokattaessa kirjaa ei voi/raatsi pitää keittiössä koon/kauneuden takia.
Kirja tarjosi monia oivalluksia, myös tällaiselle joka fanittaa suomalaista ruokakulttuuria ja -historiaa. Kirjassa todettiin mm. että kalaa on Suomessa käytetty aina yksinkertaisesti, toisin kuin lihaa tai kasviksia. Kala on aina joko paistettu, keitetty tai savustettu, kun taas erilaisia liha- ja kasvisruokia on vaikka kuinka paljon.
Minä olen miettinyt tätä samaa, etenkin nyt kun olen lisännyt viikottaista kalaruokien määrää. Olen aina tehnyt kalaa samoilla, kotoa opituilla tavoilla, siis keittämällä, paistamalla tai savustamalla. Ja nyt kun kaipaan vaihtelua, etsin reseptejä ulkomailta. Blogeissa on näkynyt monenlaisia hienoja reseptejä, täytyy kokeilla ainakin tuota Silläsipulilan vietnamilaista ahventa ja Haarukkavatkaimen kalaa hapanimeläkastikkeessa. Tänään tein kuitenkin vierailun Brittein saarille, ja löysin kiinnostavan reseptin viime vuoden ehkä parhaasta keittokirjasta eli Gill Mellerin kirjasta Gather. Alkuperäisessä reseptissä kalana oli kampela, mutta minulla oli haukea pakastimessa joka oli hyvä käyttää pois. Ehkä kuha tai ahven olisi käynyt paremmin, mutta tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen resepti, kastike oli upean makuista.
4 palaa haukea (n. 500 g)
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä
n. 8 anjovis-filettä
½-1 tl kuivattua chilirouhetta
4 valkosipulin kynttä (ohjeessa 8)
2 rosmariinin vartta (4 jos ei niin vahvaa)
1 dl kermaa
Suolaa ja pippuroi haukipalat. Paista kaloja melko kuumalla pannulla öljyssä nahkapuoli alaspäin 4-5 minuuttia, tai niin että file on kypsynyt n. 3/4 ylöspäin. Siirrä kalat lautaselle odottamaan. Lisää anjovikset, chili, valkosipuli ja rosmariini pannulle. Minulla oli todella hyvää voimakkaan aromikasta rosmariinia; kaikki ruukkuyrtit ei ole yhtä vahvoja ja silloin voi käyttää enemmän. Sekoittele aineita pannulla parin minuutin ajan kunnes anjovikset hajoavat. Laita kalat takaisin pannulle nyt nahkapuoli ylöspäin, lisää kerma. Ravistele pannua aina välillä, anna kastikkeen kuplia vähintään viitisen minuttia.
Syötiin perunamuusin, uunijuuresten (nauris, punajuuri, porkkana) ja itujen (parsakaali) kanssa. Kala oli, no haukea, mutta kastike oli aivan ihanaa perunamuusin kanssa. Teen varmasti toistekin.
 |
| Anjovikset olen ostanut Hellasta&Herkusta |
7 kommenttia:
Siitä soosista löytyy kaikki suosikkiainekseni; täytyy olla todella herkulliselta. Heti kokeilemaan kun hauki nappaa.
Terveisiä Maalaisbistrosta.
Siis herkullista piti olla ...
Soosi on kyllä ihan huippu. Minä aion seuraavan kerran tehdä kuhasta, tai sitten siitä kampelasta mitä alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty, jos vaan löydän riittävän tuoretta kampelaa jostain.
Ja kiitos viestistä, sinulla on tosi kiva blogi, löysin sieltä monta kokeilemisen arvoista kalareseptiä.
Haa, joku muukin fanittaa parsakaalin ituja! Niihin tulee himo.
Just eilen puhuttiin paremman puoliskon kanssa, että tuore (!) kala on niin hyvä raaka-aine, ettei sen kanssa tarvi kummemmin puljata. Siksi meilläkin tehdään kalasta hyvin simppeleitä ruokia. Mutta tuo kastike kuulostaa kyllä niin hyvältä, että täytyy laittaa anjovikset ostoslistalle.
Joo se on ollut tämän lopputalven pelastus. Muut idut idätän itse, noita on pakko ostaa. Meilläkin suositaan simppeleitä kalaruokia, mutta vaihtelu virkistää kalaruuissakin. Tänään maailman yksinkertaisin lohikeitto (madeliemellä) oli suuri hitti.
Hyvän makuista kastiketta varmasti, anjovis on niin hyvä mauste. Pistän reseptin talteen :)
En jotenkin ollenkaan ihmettele, että suomalaiset kalareseptit ovat yksinkertaisia. Kalan maku on sen verran mieto, että sitä ei mielestäni ihan kovin hirveesti tarvi valmistaa, jotta hyvä maku kalasta olis vielä tallella. Meillä paistamisen, keittämisen ja savustamisen lisäksi kalaa valmistetaan uunissa hauduttamalla ja kesällä grillaamalla (puugrilli). Grillattu kala on hyvää (se haukikin) ja myös siihen sopii erinomaisesti yrttimausteet. Mulla on jäänyt erityisen hyvä makumuisto nuoruuden melontareissulta, jossa järvestä saatu hauki kypsennettiin nuotion jälkihehkuissa ja mausteena oli suolaa ja oman yrttimaan timjamia. Ja ehkäpä siihen valeltiin vähän voita syödessä, kun retkellä ei mitään kastikkeita ollut. Timjamihaueksi se resepti nimettiin ja sitä on tehty monet kerrat.
Minulle hauki on sen verran kuiva kala, että tykkään maustaa sitä. Toisaalta sen kiinteä rakenne mahdollistaa monenlaisen ruuanvalmistamisen, toisaalta se on joskus vähän "rasite". Hauki kuuluu lahnan ohella niihin kaloihin joita olen lapsuudessani syönyt liikaa, ja siksi suhtaudun välillä vähän kriittisesti :)
Lähetä kommentti