maanantai 2. tammikuuta 2017

Hunajaiset paahdetut siemenet


Ihana iltapala (aikuisten makuun) syntyi vähällä vaivalla. Ohje on Gill Mellerin kirjasta Gather, joka on viime vuoden lempikeittokirjani. Tein siemenet kylläkin sinne päin vähän sen mukaan mitä oli saatavilla, enkä muutenkaan ollut kovin tarkka mitoissa. Jätin mm. seesaminsiemenet pois koska ne saavat minut aivastamaan. Mutta tähän suuntaan tulen tekemään toistekin:

100 g kurpitsan siemeniä
75 g auringonkukan siemeniä
1 rkl unikonsiemeniä
tuoretta rosmariinia muutama oksa
2 tl kuivattua, savustettua Aji Cristalia
2 rkl soijakastitetta
2 rkl hunajaa

Sekoita kulhossa siemenet, tuoreet rosmariinin lehdet, chili ja soijakastike. Levitä leivinpaperille uunipellille ja valuta hunaja tasaisesti päälle. Paista 170 asteessa n. 15 minuuttia, sekoita muutama kerta välissä niin että hunaja on varmasti tasaisesti joka puolella. Sekoita myös muutama kerta jäähtymisen aikana, Tai anna jäähtyä levynä ja murra sopiviksi paloiksi kylmänä. Gill sanoi että säilyy pari kuukautta purkissa. Jep, ei säily kun ei edes ehdi purkkiin. Näitä tehdään uudestaan!

2 kommenttia:

Janica Brander kirjoitti...

Olipas helpottavaa lukea tää sun ohjeesi. Tein oman blogini alkuaikoina postauksen uunissa paahdetuista, hunajalla ja chilillä paahdetuista pähkinöistä. Minä paahtelin isoa, lähes kilon pähkinäseosta kiertoilmalla alatasossa noin 20 minuuttia.

Sitten tyyliin parikymmentä tyyppiä kommentoi, että onpas paska ohje, pähkinäthän palavat. Olin ihan ymmälläni, koska minun pähkinäni eivät todellakaan palaneet.

Yritin sanoa kommentoijille juuri tätä, minkä sinäkin neuvot tässä ohjeessa eli sekoittele välillä ja katsele sinne uuniin, älä tuijota vain kelloa. Uunien tehoissa on eroa, ja on ihan eri asia paahtaa pieni määrä höttöisiä cashew-pähkinöitä kuin vaikka kovia kurpitsansiemeniä.

Menee vähän aiheen ohi, mutta aina välillä mietin, että eivätkö ihmiset seuraa raaka-aineiden kypsymistä ja luota keittiössä omaan haju- ja makuaistiinsa. Pitäähän sitä ruokaa valvoa eikä sitä voi vain jättää paistumaan itsekseen ellei kyse ole jostain miedolla lämpötilalla pitkään hadutettavasta, vähemmän herkästä raaka-aineesta.

sauvajyvänen kirjoitti...

Joo uuneissa on tosi paljon eroa. Ohjeet ei ole paskoja, mutta uunit kyllä voivat olla, mm. minulla on tosi huono uuni (käyn keskustelua omatuntoni kanssa että voinko uusia sen). Kyllä oma uuni pitää tuntea, ja luottaa aisteihin jos jotain haluaa keittiössä tehdä.

Ja siksi nuo pitkään haudutetut ruuat ovat lyöneet niin hyvin läpi, kun kaikki onnistuvat niiden kanssa, mikä siis on hieno asia. Paistapa pihvi hyväksi, ei onnistu läheskään joka kerta, mutta hyvä pata on aina hyvä pata.