perjantai 5. joulukuuta 2014

Kanaviillokki keitetystä broilerista

Lapset katsoivat joskus jotain ohjelmaa, jossa lapset puhuivat vanhemmistaan, ja ohjelmaformaattiin kuului, että lasten piti sanoa että mikä on äidin tai isän huonoin puoli. Kysyin sitten lapsilta, että minkä he sanoisivat minusta, että mikä on heidän mielestään minun huonoin puoli. Neljäsluokkalainen sanoi hetkeäkään miettimittä: "Äiti, se että sä kokeilet aina kaikkia uusia reseptejä, etkä tee riittävän usein niitä tavallisia ruokia mistä me tykätään." Pienempi, eskarilainen, komppasi heti tosi vakavalla äänellä: "Niin, ja ne uudet leseptit on AINA tosi pahoja!" Jep, näillä mennään (mutta oikeasti,  taitaa olla sanomattakin selvää että salaa olin todella tyytyväinen ettei lapsilla ollut suurempia huolia....).

Oikeastihan tämä arkikokkailu menee aina kausittain. Välillä ei huvita, silloin mennään helpolla tutulla. Ja välillä kyllästyttää se helppo tuttu, ja sillon haluaa kokeilla kaikenlaista, jotta oma mielenkiinto kokkaamiseen säilyy, ja ihan jo senkin takia, kun maailma on täynnä hyviä makuja. Ja tästä jälkimmäisestä lapset sitten niin kärsivät, niin kärsivät.

Helppoihin ja tuttuihin ruokiin kuuluu mm. kanaviillokki. Meidän perheessä kaikki pitävät siitä (no mies tykkää kun laittaa riittävästi savu-Aji Cristalia päälle myllystä). Minä kävin koko peruskoulun isossa koulussa, jossa oli aivan loistava keittiö ja keittäjät. He tekivät kaiken ruuan itse, salaatit ja raasteet olivat tuoreita ja ihania ja ruuat hyvin maustettuja hyvistä raaka-aineista tehtyjä (joo käytiin keittiössä niillä tet-jaksoilla). Tietyt ruuat ovat jääneet erityisesti mieleen, ja kanaviillokki oli yksi niistä. Ihanan makuista, syvän keltaista ja mausteista kastiketta, hienoa lihaa ja lisäksi se itsetehty mustaherukkahillo kruunasi kaiken. Kanaviillokki oli koulussa herkkupäivä, myös muidenkin mielestä kuin minun joka oli tunnettu oudoista lempiruuista (kaikki salaatit ja raasteet sekä pinaattikeitto ja kaalikääryleet pääruuista). 

Minä onnistuin tekemään nyt ihan huippua kanaviillokkia käyttämällä L'Uomu nokan kokonaista broileria. Ja tämä sopii loistavasti siihen helppoon ja nopeaan arkikokkaukseen, kun ennakoi sen verran että keittää broilerin edellisenä päivänä. Se käy ihan itsekseen siinä iltahommien lomassa, eli ei vie juurikaan aikaa. Toki kaiken voi tehdä samana päivänä jos on enemmän aikaa ruuan odottamiseen. Laitan tähän kuitenkin sen, miten tein ruuan keskellä arkea. Sain tästä määrästä yhden aterian neljälle, sen lisäksi seuraavana päivänä ruuan kahdelle omia aikojaan syöjälle sekä vielä yhden lounaan itselleni. Minusta ihan hyvin 12.90 euron luomubroilerille. Tiedän että minulla on vanhakin viillokin ohje blogissa, mutta se oli tehty kanasta. Lisäksi laitan tähän vähän tarkemmat ohjeet (jauhoa ei ollut ihan tuota määrää, ja siksi kastike jäi vähän luiruksi, mutta seuraavan kerran käytän tuota määrää).

1 (luomu)broileri
vettä niin että se peittyy
1 porkkana
1 sipuli
3 currynlehteä (ei pakollinen, käytä vaikka laakeria jos ei ole currya)
1 rkl merisuolaa
n. 10-15 valkopippuria

Keitä broileri edellisenä iltana (tai ennen kuin teet kastikkeen). Pyyhi broileri talouspaperilla, laita kattilaan ja lisää vettä niin että broileri peittyy hyvin. Lisää kuorittu ja pilkottu porkkana ja sipuli. Anna veden kiehua, kuori vaahtoa jos sitä tulee. Kun vaahtoa ei enää muodostu, lisää mausteet. Keitä broileria n. tunti. Nosta liha jäähtymään lautaselle, siivilöi liemi. Kun liha on vähän jäähtynyt, irroita siitä lihat puhtaaseen kattilaan ja laita jääkaappiin. Ota liemestä talteen 4-5 dl ja pakasta loput myöhempää käyttöä varten, se on hyvä ja mieto kanaliemi risoton, keiton tai kastikkeen pohjaksi.

1 broilerin keitetyt lihat
4-5 dl lientä
1-2 dl kermaa
3 rkl vehnäjauhoa
1 tl väkevää currya (Santa Maria minusta paras)
ripaus valkopippuria
(yrtti)suolaa maun mukaan

Laita kattila lihoineen hellalle. Lisää liemi ja lämmitä kiehuvaksi. Ravista kerma ja jauhot kannellisessa purkissa, voit myös laittaa vähän lientä sekaan, lisää suurus kastikkeeseen. Mausta reilusti currylla ja sopivasti valkopippurilla ja suolalla. Anna kiehua kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen kunnes kastike on riittävästi suurustunut. Tarjoa riisin ja mustaherukkahillon kanssa. Arjen parhautta.

5 kommenttia:

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Minä olen ollut aivan yhtä outo kuin sinäkin. Tykkäsin mm. juuri kaalikääryleistä, pinaattikeitosta ja kanaviillokista.

Merja kirjoitti...

Tämä on ihan vieras maa minulle, kanaviillokki. Mutta matkustaminen on suosikkipuuhiani!

Campasimpukka kirjoitti...

Taidan kokeilla tätä sen juuri saamani linnun kanssa, sillä minä juuri en pitänyt kanaviillokista koulussa, se oli valjua ja niljaista, vaikka muutoin kyllä pidin kouluruoasta yleensä.

luimupupu kirjoitti...

Ala-asteella meilläkin oli oma(t) keittäjä(t), joiden tekemä kanaviillokki oli tosi hyvää. Itse en ole kyseistä ruokaa tehnyt kun kunnon kanat ovat harvinaista herkkua ja muut reseptit päällimmäisenä mielessä.

sauvajyvänen kirjoitti...

Jonna, minun tieteellisen (not) tutkimuksen mukaan meitä outoja oli koululaisina n. 7-10%. Mutta ruokabloggareidessa meidän osuus on huomattavasti suurempi, vähintään kaksinkertainen ellei enemmänkin ;)

Merja, suosittelen makumatkaa, mutta pidä odotukset kohtuullisena, ei tämä mitään juhlagurmeeta kuitenkaan ole.

Campa, joo se oli valjua ja niljaista ainakin niissä kouluissa, jossa se tuli jostain suurkeittiöstä (tutustuin siihen maailmaan sitten lukiossa).

Luimupupu, minä olen ollut ihan tyytyväinen noihin Luomunokan broilereihin, liha on maukasta ja rakenteeltaan hyvää (ei ole rossia).