torstai 6. maaliskuuta 2014

Marzipanstuhl-kakku - aatelista herkuttelua ja kirjajuttua


Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa kirjaa. Ostin nimittäin heti tuoreeltaan Baking Instinct -blogista tutun Eleanora von Smöörin kirjan (löytyy lehdistösihteerinsä Elina Jyväksen nimellä). Täytyy sanoa että on yksi parhaista, ja joka tapauksessa kiinnostavin leivontakirja mihin olen törmännyt. Loistavia ohjeita, sopivasti tietoa ja riittävästi hulvattomia kokemuksia tiluksilta ja linnoista: tälläiselle tavalliselle huumorintajuttomalle lyhytjalkaiselle suomalaiselle naiselle on siis mahdollisuus ja ilo päästä maistamaan aatelisten elämää. Voittaa kaikenmaailman lifestyle-kokkiohjelmat (Campasimpukan tavoin inhoan sanaa lifestyle) ja tosi-TV:t mennen tullen. Tämä jos joku on keittokirjojen aatelia. Kirjan paikka kirjahyllyssäni on ilman muuta Eva Mannerheim Sparren keittokirjan vieressä :) 

Minullahan on tapana merkitä pienillä lapuilla kirjoista aina ne reseptit joita aion kokata (koska olen keittokirjaostokiellossa, ostan tietysti vain kirjoja joista olen heti-melkein jotain tekemässä). Ajattelin että jotain rajaa herkuilla pitää olla: muinaissuomalaiset maatiaisgeenit eivät salli samanlaista ruokaympyrää kuin Eleanoralla, jonka lautasmalli koostuu siis makeasta, makeammasta ja makeimmasta sektorista. Niinpä leikkasin maltillisesti 10 lappusta. Ja sitten viisi. Ja sitten aloin siirtää lappusten paikkoja edestakaisin, ja lopulta totesin että ihan sama, kyllä ne kaikki reseptit sieltä aikanaan löytyvät.

Aloitin nyt tällä pienellä kakulla. Mietin tuota kakun nimeä, lähinnä siis tuon stuhl-sanan merkitystä nimessä, mutta lopetin sitten miettimisen että mitä tässä tarkoitetaan ;) Minulla ei tullut yhtä aatelisen näköinen kakku, mutta hyvä se oli, todella hyvä. Pidin todella paljon kakun rakenteesta ja mehukkuudesta. Ja iloitsin esikoisen mielipiteestä kakun ulkonäöstä: sanoin ettei tullut yhtä hieno kuin kirjan kuvassa, niin hän oli sitä mieltä että sehän on ihan samannäköinen. Olen vankasti sitä mieltä että lasten suusta kuulee totuuden. Täytyy tosin lisätä, että esikoinen ihmetteli että käytänkö tosiaan kaupan kinuskia kun ohjeessa niin luki, että enkö tehnytkään sitä itse...

300 g mantelimassaa
1 dl fariinisokeria
125 g pehmeää voita
4 kananmunaa
1 dl hasselpähkinäjauhetta
1 dl erikoisvehnäjauhoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl jauhettua neilikkaa (taisin jättää pois)

karamellisoitua kondensoitua maitoa
paahdettuja suolamanteleita

Voitele ja jauhota pieni kakkuvuoka hasselpähkinäjauheella. Minä käytin 18 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa, mutta nätimpi olisi ollut joku vielä pienempi ja korkeampi vuoka. Raasta tai murustele mantelimassa ja vatkaa se voin ja sokerin kanssa tasaiseksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten koko ajan. Kääntele keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinan joukkoon. Laita taikina vuokaan, tasoita se lastalla. Paista n. 40-45 minuuttia 175 asteessa (kirjan ohjeessa 30-40 min, ehkä kakkuvuuan muoto vaikuttaa paistoaikaan). Kokeile tikulla kakun kypsyyttä (tikkuun ei saa jäädä taikinaa). Anna kakun levähtää hetki, kumoa se lautaselle. Anna kakun tasaantua seuraavaan päivään. Ennen tarjoilua valuta kakun päälle karamellisoitua kondensoitua maitoa ja koristele vähän rouhituilla manteleilla. Tämä oli minulle uudenlainen kakkukokemus, hyvä ja mehukas. Tulee varmasti tehtyä toistekin.

ps. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että kaikki vaiheet on kerrottu loogisessa järjestyksessä, selkeästi ja selitetty tärkeitä vaiheita ja pikkuseikkoja. Se on minusta nykykirjoissa harvinaista, ihan kuin kaikki osaisivat tulkita ohjeita kunhan ne ovat sinne päin. Näitä ohjeita on ilo seurata!

2 kommenttia:

Siiri kirjoitti...

Hienolta näyttää! Rakastan mantelimassaa. :)

sauvajyvänen kirjoitti...

Se on kyllä tosi hyvää kakuissa :)