lauantai 11. toukokuuta 2013

Lime-päärynäkakku


Makumieltymykset voivat muuttua iän myötä, myös sellaisella jonka mielestä periaatteessa kaikki hyvä ruoka on hyvää. Esimerkiksi vanhat inhokkini varsiselleri ja korianteri ovat minusta nykyisin mitä parhaimman makuisia ruuassa kuin ruuassa. Selleristä opin tykkäämään jenkeissä; vähän pakotettuna, kun sitä laitettiin ihan joka paikkaan. Korianterista aloin pitää sen jälkeen kun aloin itse kasvattaa sitä, ja nyt kaipaan sitä vähän ruokaan kuin ruokaan.

Samoin on käynyt marsipaanille, se on muuttunut inhokista ihan pidettäväksi. Ennen en sietänyt sitä yhtään, vaikka se näyttikin herkulliselta. Kuitenkin sopivan kirpeänmakea passion-kakku on minusta edelleen yksi parhaista kakuista mitä olen syönyt, ja sen myötä olen alkanut pitää vaikka tavallisesta prinsessakakustakin. Nyt näin uudessa Maku-lehdessä limetti-päärynäkakun ohjeen, ja ajattelin kokeilla että pitäisinkö tästäkin kirpeänmakeasta kakusta. Pienensin kakun neljän munan kakuksi, lehdessä se on kuuden munan kakkuna. En myöskään tehnyt yhtä hienoa marsipaanipäällystä (hih, yllätys), alkuperäisen ohjeen voi katsoa lehdestä tai tuosta linkistä.

4 munaa
1.7 dl sokeria
vaniljajauhetta
1.5 dl vehnäjauhoja
0.33 dl perunajauhoa
1.4 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi joukkoon, sekoita taikina varovaisesti. Kaada 20 cm kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Anna kakun levähtää hetki ja kumoa sen jälkeen. Anna kakun jäähtyä.

2 dl kermaa
170 g mascarponejuustoa
170 g rahkaa
0.67 dl sokeria
vaniljajauhetta
0.67 dl limecurdia
1.5 tl raastettua limenkuorta
1 päärynä

Valmista täytteet kakun jäähtyessä. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mascarponejuusto, rahka, sokeri ja vaniljajauhe (voit käyttää myös vajaa 2 tl vaniljasokeria) keskenään. Jaa juusto-rahkaseos kahtia. Toiseen puolikkaaseen lisää limecurd ja kuoriraaste, toiseen päärynä raastettuna. Sekoita 2/3 kermavaahdosta limeseokseen, ja 1/3 kermavaahdosta päärynäseokseen.

½ dl vettä
½ dl limemehua

Leikkaa kakku neljään osaan. Kostuta alin levy kevyesti vaikka pullasudin avulla. Levitä päälle puolet limetäytteestä. Nosta seuraava kakkulevy, kostuta, ja lisää päärynätäyte. Nosta kolmas kakkulevy, kostuta ja lisää loput limetäytteestä. Nosta neljäs kakkulevy, mutta älä kostuta enää. Minulla ei mennyt kostutukseen ihan kaikki tuosta nestemäärästä. Muotoile kakkua vähän pyöreämmäksi, eli painele varovasti reunoilta. Jätä kakku vettymään jääkaappiin yön yli. Olin paistanut kakun irtopohjavuuassa, ja laitoin vuuan reunukset kakun ympärille, jotta se pysyi hyvin muodossaan.

2 dl kermaa
ripaus sokeria (ei ollut ohjeessa)

Vatkaa kerma hyväksi vaahdoksi. Levitä se kakun pääälle kasaksi ja ohuesti reunoille.

250 g marsipaania
tomusokeria

Kauli marsipaani ohueksi levyksi tomusokeroidulla pöydällä. Nosta marsipaani kakun päälle, ja muotoile nätiksi (tai sinne päin). Leikkää ylimääräiset reunat pois. Anna kakun maustua jääkaapissa ilman kupua siiheksi kunnes se tulee syötyä. Kakku oli kaikkien syöjien mielestä todella hyvää! Epäilisin kuitenkin, ettei tuosta kakusta kuuden munan kakkuna tulisi 30 annosta kuten lehdessä luvataan, sen verran hyvää se oli.




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin alan ystävystyä viimeisten karttamieni ainesten, varsisellerin ja sillin kanssa. Molemmissa osasyy siihen, etten ole niistä pitänyt, on ollut ei-ihantäydellinen laatu ja tuoreus. Tai sitten olen tulossa vanhaksi.
Ruotsista saa muuten valmiiksi kaulittuja prinsessakakun päällisiä!

Jonna kirjoitti...

Hahaa, meillä on ollut ihan sama polku. Varsiselleri on alkanut upota vasta aikuisena - ja edelleenkin vain kypsänä. Korianterin kanssa ystävystyin oikeastaan vasta tänä talvena. Ilmeisesti listalla seuraavaksi sitten marsipaani. Vielä ei olla siellä asti ;-)

Olisin kysynyt sinulta myös ihan asian vierestä, kun olet viljelijäesikuvani ;-) Oletko törmännyt missään shison siemeniin - punaiset ja vihreät olisivat kokeilulistalla, mutta en ole vielä löytänyt siemeniä.

sauvajyvänen kirjoitti...

luimupupu, silli on minulla kuulunut aika nuoresta pitäen herkkuihin, etenkin juhannuksena uusien perunoiden kanssa :)

Jonna, luulisin että osaksi minun salaisuus on se, että kaulin marsipaanin ohuemmaksi kuin mitä yleensä näkee. Kannattaa kokeilla :)

Exotic gardenilla on sitä punaista, muusta en tiedä. Ankerias saattaisi tietää vihreästäkin.