Kun olin nuori meillä oli koira, jonka suurta herkkua oli mokkapalat. Tai tarkemmin sanottuna ne reunat, joihin kuorrutetta ei ollut riittänyt ja jotka aina syötettiin koiralle. Koira tykkäsi mokkapaloista niin paljon, että Van Houtenin kaakaopurkin ottaminen kaapista sai kuolan valumaan (voi niitä kertoja kun kaakaota käytettiin johonkin muuhun). Ja koko sen ajan kun mokkapalat olivat uunissa, koira istui uunin edessä tuijottaen levyn paistumista; ja vähän ennen kuin mokkapalat olivat valmiita jonkun meistä piti pyyhkiä lattialla oleva kuolalammikko pyyhkeellä pois. Sama koira oli muuten mitä parhain kalakaveri. Mokkapalojen lisäksi se tykkäsi tuoreesta kalasta todella paljon, ja jaksoi istua onkikaverina tuntitolkulla. Ja jos ei itse ollut tarkkana, koira kyllä haukahti heti kun koho painui pinnan alla, sillä se tiesi että sen jälkeen saa yleensä aina kalan itselleen. Tai jos kala pääsi karkuun, koira kyllä kiukutteli ja osoitti mieltään.Nyt koira on maannut vuosia mökin vieressä olevassa pikkumetsässä maan alla, ja mokkapalojen reunoille pitää keksiä muuta käyttöä. Pitkään ne jäivät aina kuivumaan, ja lopulta ne tuli heitettyä bioroskiin. Kunnes älysin vihdoin, että nehän pitää pakastaa heti tuoreeltaan, ja käyttää myöhemmin maailman helpoimpaan jälkkäriin. Tähän voi käyttää mitä hilloja tai marjoja sattuu olemaan, ja muutenkin annoksen voi koota miten parhaaksi tahtoo. Nyt tein yksinkertaisen jälkkärin näin:
2 rkl murustettua mokkapalan reunaa
1 rkl hilloa (aikuisille hillaa, lapsille mansikkaa)
2 rkl vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa
Kokoa annos lasiin ja nauti :)
2 kommenttia:
Mainio koira! Oikea kunnon kulinaristi. Meillä oli kanssa aikoinaan sellainen innokas kalakaverihaukkuja.
Jep, tuollaisia koiria ei osu usein kohdalle. Siitä olisi tarinoita kerrottavana vaikka millä mitalla :D
Lähetä kommentti