Sushi eristysaikaan

Minulla on tämä sushi-postaus odottanut ikuisuuden luonnoksena. Tänään tein pitkästä aikaa sushia, olin tilannut ison kassillisen kalaa Maxin kalasta. Lohen kohdalla olin maininnut, että se tulee sushiin, ja kyllä sieltä löytyikin ihan täydellinen lohenpala. En muista milloin viimeksi olisin tehnyt sushia, mutta seuraavaan kertaan ei todellakaan mene kauaa.

Lapset eivät syö sushia, niinpä aina paistan osan lohesta uunissa, ja jätän osan riisistä kattilaan, ja vain osaan laitan etikkaa. Toimii hyvin meidän perheessä, kaikki ovat tyytyväisiä. Kuopus söi tällä kertaa kaksi nigiri-sushia, se taitaa olla uusi ennätys. Maki-sushi ei vielä uppoa, koska merilevä ei maistu. Minä sen sijaan pidän merilevästä paljonkin, se maistuu minun mielestä klorofyllille kuten lehtikaali tai koivunlehdet. Mutta näin siis olen kirjoittanut aikoja sitten:

Minä en ole mikään sushi-taitaja, enkä sellaiseksi varmaan koskaan tulekaan. Mutta sushia on kiva tehdä ja vielä kivempi sitä on syödä. En ole vuosiin tehnyt sitä mitä tein sushin takia: ostin astioita tietty ruoka mielessä. Iittalan Tiimi oli jossain vaiheessa mukavassa tarjouksessa, ja miellytti (Teemaan tottunutta) silmääni, joten ostin sitä perheelle riittävän kattauksen, valkoista ja turkoosia. Kannellista keittokulhoa on tullut käytettyä muutenkin paljon, se on juuri hyvän kokoinen meidän perheelle vaikka riisikulhona, salaattikulhona ja sen sellaisena. Myös iso vati on kovassa käytössä, lisäosillekin olisi käyttöä, jos astiakaapit antaisivat myöten.

Näen muutenkin vaivaa sushin takia. Sen valmistuksessa kaiken perusta on tuore ja hyvä kala. Minulla se tarkoittaa ostosretkeä Maxin kalaan. Olen viimeisen parin (kolmen) vuoden aikana tehnyt sushia vain Maxin kalasta ostetusta kalasta, ja joka kerta kala on ollut priimaa. 

Laitan tähän simppelin ohjeen, jonka mukaan teen yleensä sushia. Viime aikoina olen valmistanut sushia vain kalasta, ja tarjoillut kasvikset tikkuina erikseen, vaikka myös esikeitetty porkkana, kurkku ja avokado ovat suosikkejani sushissa. Riisin keitto-ohjeen olen ottanut Tokyanin sivuilta, vähän enemmän käytän vettä (eli ohje ei ole ihan identtinen). Sen verran muutan ohjetta, että otan riisistä aina osan ennen viinietikan lisäämistä lapsille, he syövät sushi-päivänä aina keitettyä riisiä ja uunilohta. Kuopus syö/maistaa yleensä aina yhden nigirin. 

4 dl riisiä

4,9 dl vettä

Huuhtele sushiriisiä niin kauan, kunnes saat kirkasta huuhteluvettä. Lisää sen jälkeen kannelliseen kattilaan kylmä vesi riisin päälle, ja anna seistä 15 minuuttia. Laita lämpö täysille ja nosta mahdollisimman nopeasti vesi kiehuvaksi. Sen jälkeen pienennä lämpö ihan pienelle ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Sammuta lämpö ja anna hautua vielä 10 minuuttia. Siirrä keitetty riisi laajaan kulhoon, minä otan reilut puolet, ja loput jätän kattilaan lapsia varten ihan sellaisenaan.

½-1 dl valmista sushi-su-kastiketta (tai riisietikkaa, suolaa ja sokeria)

Kaada etikkaliemi riisin päälle, ja sekoita se leikkaavin liikkein riisin sekaan. Jäähdytä samalla riisi mahdollisimman nopeasti huoneenlämpöön. Minä teen tämän aina ulkona (paitsi kesähelteillä), myös viuhka on hyvä apu jäähdyttämisessä. Käytä riisi heti sushiin, tai säilytä sitä hetki kostean pyyhkeen alla.

Minä teen aina maki-sushia, nigiria ja usein vielä gunkanmakeja. Mikään ei ole kovin kaunista,  gunkanmakit kaipaisivat erityisesti harjoitusta mutta maku tietysti on kaikissa hyvä. Tästä valikoimasta koostuu meidän arki-sushi. Vielä minä joskus menen oikealle sushi-kurssille ja petraan visuaalisuudessa ja monipuolisuudessa.