Sauvajyvänen 6 v

Tasan kuusi vuotta sitten aloitin blogin pitämisen, kuvitellen silloin että katsotaan vuosi, ehkä jopa pari, että miltä bloggaaminen tuntuu. En olisi osannut kuvitella silloin, että sitä vietetään synttäreitä vielä kuuden vuoden päästä. Toisaalta en osannut ajatella muutenkaan, että millaista elämä on kuuden vuoden päästä, että mitä kaikkea tässä ajassa on tapahtunut töissä, elämässä, ja kuinka erilaisen hienoa on olla isompien lasten äiti. Edelleenhän olen sitä mieltä että minä en ole vanhentunut yhtään tässä ajassa, korkeintaan taantunut vähän lapsellisemmaksi (näitä keski-ikäisyyden tuomia iloja).

Blogimaailma on totisesti muuttunut tässä kuuden vuoden aikana, mutta viime vuoden angstin jälkeen en ole antanut asian häiritä, ainakaan paljoa. Seuraan yhä pienempää määrää blogeja, mutta ne muutamat ovat sitten sitäkin arvokkaampia. Toisaalta harmittelen, että massan seasta on vaikea löytää uusia helmiä, sellaisia jotka bloggaavat sanomisen ilosta eikä siksi että kaipaavat uutta ammattia.

Tänä vuonna minulla ei siis ole mitään blogi-kriisiä, toisin kuin viime vuonna, jolloin mietin tosissani lopettamista, tai ainakin blogin muuttamista yksityiseksi. Postaustahti on vähän hidastunut, ja postaukset tulevat ehkä aavistuksen ryppäissä (lomaa odotellessa), mutta kirjoitan edelleen pääasiassa silloin kun se on kivaa, tai silloin kun on asiaa; ihan aina en silloinkaan, kun ei vaan ehdi/jaksa. Blogi on pysynyt edelleen tällaisena keskinkertaisena sisällöltään ja ennen kaikkea kuviltaan, eikä kehittymistä ole näköpiirissä. Aina välillä kipuilen sen kanssa, että teen kaiken niin hutiloiden ja huolimattomasti enkä mitään kunnolla, mutta se tunne menee aina ohi ennen kuin alkaisin oikeasti tehdä asioita toisin. Riittävän hyvällä mennään kuten tähänkin saakka. Asiaa tylsästi, ei hehkutusta, vähän (huonoja) kuvia, paljon mielipiteitä, ja otsikot edelleen sen Keltavalkonallen tasoa. Siitä on sauvajyvänen tehty, edelleenkin, luotettavasti jo kuuden vuoden ajan.