Se on kuulkaas lehtikaali sesongissa nyt, ainakin minun palstalla. Minä pidän tuosta Red Russian -lajikkeesta todella paljon. Se on ensimmäisiä lehtikaaleja mitä olen omasta maasta maistanut, sillä se kasvaa nopeammin kuin kähärälehtiset lajikkeet. Se on tuollaisena pienenä tuoreena lehtenä pehmeää ja miedon makuista, mutta silti siinä maistuu selvästi kesä ja klorofylli. Käytän sitä alkukesästä salaateissa tuollaisenaan, mutta myöhemmin valmistan sitä kuten mitä tahansa muutakin lehtikaalia. Kun ottaa alimmaisia lehtiä, kasvin kasvu ei tunnu kärsivän ja satoa riittää koko kesän ja syksyn. Jos noita ensimmäisiä, alimmaisia lehtiä ei kerää, ne muuttuuvat kesän aikana keltaisiksi, eli kannattaa hyödyntää ne tässä vaiheessa. Muut lehtikaalini, joita on muistaakseni jotain 7-8 lajiketta kasvamassa, ovat edelleen aivan pieniä, eikä niitä kannata vielä kerätä. Samaan aikaan kylvetty kaikki, eli Red Russian on tosiaan nopeakasvuisempi.
Minä tein nyt helpon salaatin etäpäivän lounaaksi. Raaka-aineilla ei oikeasti ole mitään väliä, kunhan ne ovat hyviä ja että niitä on kaapissa. Huuhdoin ja pilkoin kaalia reilun kourallisen, lisäsin pilkottua tomaattia, hyviä oliiveja ja vuolin päälle vähän hyvää parmesania. Kastikkeeseen laitoin teelusikallisen hyvää balsamicoviinietikkaa ja kaksi teelusikallista hyvää oliiviöljyä sekä maustoin sen aavistuksella suolaa ja kahdella aavistuksella sokeria. Lisäksi söin savukalaa hyvän saaristolaislimpun päällä, ja taas jaksoi jatkaa töitä. Oikeasti ihan parhaita lounaita aikoihin, ja tämän vuoden paras salaatti tähän mennessä, tuli oikein hyvä mieli niin hyvästä ruuasta.
Salaattia syödessä sitä muisti taas että miltä se kesä maistuu. Ja muistaa että miksi sen savimaan kanssa jaksaa puuhastella, tälläiset hetket ovat kertakaikkiaan kaiken sen työn arvoisia. Ja kuvathan on taas napattu vauhdissa kännykällä.
Salaattia syödessä sitä muisti taas että miltä se kesä maistuu. Ja muistaa että miksi sen savimaan kanssa jaksaa puuhastella, tälläiset hetket ovat kertakaikkiaan kaiken sen työn arvoisia. Ja kuvathan on taas napattu vauhdissa kännykällä.
4 kommenttia:
Mä en ole vieläkään päässyt lehtikaalin ytimeen. Kolmea lajia olen kasvattanut ja kaikki sitkeitä ja mauttomia, kun kumia pureksisi. Pitäisiköhän vielä kerran kokeilla, tuolla Red Russianilla.
Minusta lehtikaalia ei kuulukaan syödä raakana, paitsi tätä Red Russiania voi syödä ihan pienenä. Vai tarkoitatko että ne maistuvat sinusta hyvin valmistettuinakin sitkeiltä ja mauttomilta? Minusta se on hyvä ja maukas kaali hyvin valmistettuna, pidän sen miedosta rautaisesta mausta, ja ennen kaikkea kesän mausta tässä vaiheessa.
Juu, valmistettunakin sitkeitä ja mauttomia. Mutta ehkä vika on enemmänkin valmistajassa kuin raaka-aineessa. Eilen wokattiin cavolo neroa, ja sen ruodit olivat hyviä, mutta itse lehti hiukan karvaan makuinen.
Onhan niissä lajikkeissakin paljon eroa. Ja satovuosissa, sen muutaman vuoden takaisen kaalikoi-invaasion jäljiltä kaalit olivat kitkerämpiä. Ja tuo cavalo nero on minusta kaikkein "pahin" lehtikaali, jos niin voi sanoa, siis tykkään siitä kaikkein vähiten. Juurikin sen karvauden takia.
Lähetä kommentti