Sanat merkitsevät erilaisia asioita eri ihmiselle. Ja erityisesti tämä koskee kaikkia arvottavia sanoja, ja tietysti uusia sanoja/sanayhdistelmiä. Minä olen viimeaikoina miettinyt sanaa "ruokahifistely" sen eri muodoissa. Jostain syystä se esitetään usein vähän negatiiviseen sävyyn, tai niin minä olen sen kuulevani (voihan tietysti olla että olen väärässä, enhän minäkään käytä sitä negatiivisessä sävyssä).
Minä en mielestäni ole ruokahifistelijä: en piperrä keittiössä, fine dining ei ole minun juttu enkä ole selvillä trendien huipuista. Nämä em. asiat liittyvät siis minun käsitykseen siitä, mikä on ruokahifistelyä. Mutta joku toinen luokittelee ruokahifistelijäksi esim. sellaisen, joka haluaa ruokansa maistuvan raaka-aineilta, valitsee kotimaista ruokaa ja suosii sesonkeja.
Se että tykkää raaka-aineilta maistuvasta ruuasta, sulkee pois aapeeseet ja ketjuravintolat, ne samat paikat joissa "kaikki" muut käy. Ja myös kaupan arkea helpottavat valmiskastikkeet ja muut sellaiset jäävät pois. En muista missä vaiheessa (ketju)ravintolaruoka meni sellaiseksi, että kaikki tulee valmiina tai puolivalmiina jostain josta lähtee samat valmisteet jokapaikkaan. Olemme hävittäneet paikallisuuden, erilaisuuden ja raaka-aineetkin samassa hässäkässä. En puutu tässä nyt lisäaineiden terveellisyyteen/epäterveellisyyteen, vaan siihen toiseen puoleen, että mitä ne tekevät maulle. Ja vaikka lisäaineita ei maistaisikaan sellaisenaan, niin kyllähän niillä pidennetään säilytysaikoja, muutetaan koostumusta ja sen sellaista, eli kyllä ei maistu prosessoitu ruoka samalle kuin se ruoka, jota yritetään matkia. Vähän aikaa sitten meidän perheeltä jäi syömättä kala, johon oli käytetty "arkea helpottavaa, lisäaineetonta kastiketta". Ilmeisesti keinotekoiset aromit saivat kastikkeen maistumaan niin pahalta lasten ja aikuisten mielestä, että hyvä kala meni pilalle. Hifistelyä?
Minä näen vaivaa, että tarjoamani ruoka on mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki mikä kasvaa edes kohtuudella Suomessa, syödään kotimaisena, mutta muuten en ole ehdoton. Eli juodaan kyllä teetä/kahvia, käytetään mausteita, syödään banaania ja sitrushedelmiä jne. Ja saatampa sortua tässä vaiheessa vuotta myös eurooppalaiseen parsakaaliin, ihan terveellisyyssyistä. Mutta toisaalta, liha- kala- ja maitotuotteet ovat aina kotimaisia, samoin jauhot/leipä, juurekset, tomaatit, kurkut ja sen sellaiset. Välillä ollaan ilman, jos kotimaista ei ole saatavilla riittävän hyvänä mutta ei sekään haittaa, maistuupa sitten paremmalle kun taas on uutta satoa saatavilla. Hifistelyä?
Minä näen vaivaa, että tarjoamani ruoka on mahdollisuuksien mukaan kotimaista. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki mikä kasvaa edes kohtuudella Suomessa, syödään kotimaisena, mutta muuten en ole ehdoton. Eli juodaan kyllä teetä/kahvia, käytetään mausteita, syödään banaania ja sitrushedelmiä jne. Ja saatampa sortua tässä vaiheessa vuotta myös eurooppalaiseen parsakaaliin, ihan terveellisyyssyistä. Mutta toisaalta, liha- kala- ja maitotuotteet ovat aina kotimaisia, samoin jauhot/leipä, juurekset, tomaatit, kurkut ja sen sellaiset. Välillä ollaan ilman, jos kotimaista ei ole saatavilla riittävän hyvänä mutta ei sekään haittaa, maistuupa sitten paremmalle kun taas on uutta satoa saatavilla. Hifistelyä?
Se että tykkää kotimaisesta sesonkiruuasta, tarkoittaa sitä, että syö kaiken vähän "myöhässä". Se tuntuu nykyään olevan ainakin (mainos- ja)blogi- maailmassa kauhistus, kun kaikkea pitää hehkutta etukäteen, ja sitten kun sen sesongin/juhlan aika on, ollaan jo hehkuttamassa seuraavaa juttua. Eli minä tulen väkisinkin myöhässä, ja on myönnettävä että joskus se vähän harmittaa. Suomessa pelloilla on lunta vielä siinä vaiheessa kun etelässä saadaan jo satoa. Ulkomaalaiset sesongit ovat ok silloin, kun kotimaista vastinetta ei ole, kuten vaikka juuri ne sitrushedelmät, mutta minua ei kiinnosta Perun parsasesonki tai Marokon perunasesonki. Maltan kyllä odottaa sitä meidän sesonkia. Hifistelyä?
Minulle nämä ovat ihan tavallisia asioita, samanlaista ruokaa kuin mitä suomalaiset ovat aina ennenkin syöneet. Ei mitään keinotekoista, ei mitään hienostelua vaan tavallista hyvää ruokaa jonka hienous on raaka-aineissa, tuoreissa tai talven varalle säilötyissä. Uusia raaka-aineita kyllä tulee (esim kurpitsa, lehtikaali ja härkäpapu pitkän tauon jälkeen) ja menee (mitähän tähän keksisi?), mutta silti se perinteinen ruoka ilman teollisuuden kikkailua on sitä oikeaa ruokaa minulle. Ilman hifistelyä.
Yritän tässä sanoa, että pointti on se, että me olemme kaikki erilaisia. Jos joku hifistelee mielestäsi, se ei välttämättä ole hifistelyä sille toiselle; ja vaikka olisikin, niin 10v:n sanoin: "Mitä välii?". Hifistellään ja ollaan hifistelemättä ihan rauhassa, ilman arvottamista.
ps. Ehkä tämäkin pohdinta menee siihen kategoriaan jota on joissain blogeissa kovastikin paheksuttu, eli itsensä luokitteluun/määrittämiseen/arvottamiseen ruuan kautta. Etta kuulemma sitä ei saisi tehdä; tosin edelleen odotan selventävää vastausta että miksi. Ja että minkä mukaan sitten saisi "luokitella" itseään, sukupuolen, ammatin, siviilisäädyn, hiustenvärin, harrastusten, vai minkä vai ei minkään? (Sainpahan tämänkin ihmetyksen sanottua ääneen.)
7 kommenttia:
Tuo on totta, että hifistelyn raja kulkee jokaiselle vähän eri kohdassa. Niin kauan kai se ihan sama, niin kauan kuin omilla valinnoillaan ei syyllistä muita. Sellainen turha tärkeily on ehkä ainoa, mikä minua välillä ylenmääräisessä hifistelyssä ärsyttää.
Mutta aika samalla lailla meilläkin eletään kuin teillä. Tosin vähemmän kasvatan itse kuin sinä ja sen lisäksi ostan kyllä säännöllisesti mm. italialaisia jauhoja pizzaan jne.
Minä ja meidän perhe "hifistellään" sillä, että syödään just sitä mitä tykätään. Eikä syyllistetä ketään muitakaan heidän valinnoistaan.
Mutta hyvä on sun kirjoitus, pistää miettimään. Mikä on toisen mielestä hifistelyä, ei ole toisen mielestä yhtään mitään.
Joo, olen huomannut, että osalla se "hifistely" ilmenee juuri tärkeilemällä, liekö siitä johtuu että toiset suhtautuvat sitten niin kielteisesti "hifistelijöitä" kohtaan...
Kyllä minäkin olen ostanut italialaista pizza- ja pastajauhoa, enää tosin ei ole pakko kun Vääksyn Myllyltä on saanut hyvää 00-jauhoa (Kaartin kotikaupasta Helsingistä). Kuten sanoin, en ole ehdoton, enkä koskaan kysele/arvostele muiden tekemien ja tarjoamien ruokien alkuperää tai muutakaan, jokainen tekee/tarjoaa sellaista kuin haluaa/jaksaa jne.
marketta, juuri niin, meilläkin tykätään tälläisestä ruuasta, mitä nyt lapsilla on ollut omat nirsoilukautensa, onneksi ohimeneviä sellaisia. Eli meillä näi, muilla heidän tavallaan.
...samaa mieltä, että hifistelyn jokainen ymmärtää tavallaan.
Ja sanoipa niin tai näin, aina joku ymmärtää eri lailla kuin oli tarkoitus, ihan riippumatta kuinka monta hymiötä on tekstiin lisännyt. :)
Tiedän, tai ainakin luulen tietäväni, koska olen juttujasi kauan seurannut ja meillä on monessa niin samanlaiset ruoka-ajatukset vaikka minä saatankin sortua johonkin valmiskastikkeeseen ( ja koska molemmat asumme ainakin yhden "mitä välii" - tyypin kanssa), että tarkoituksesi ei ole missään nimessä nostaa omia valintojasi toisten omia arvokkaimmiksi tai ylipäätään pistää pystyyn mitään vertailua, mutta helposti, hyvin helposti ruokafilosofiaasi ja sen hienoa toteuttamista käytänössä lukiessa maijameitsi eli minä esimerkiksi saan hirvittävän alemmuuskompleksin. Ihailen tapojasi, mutta en pysty niitä itse noudattamaan.
Tämä ei tietenkään ole sinun ongelmasi vaan Maijameitsin, äläkä missään nimessä lopeta tämän tyyppisiä pohdintakirjoituksia,sillä hyvänä päivänä ne toimivat myös suurena inspiraation lähteenä.
Sanoinkohan mä nyt mitä halusin? Laitetaan varmuuden vuoksi hymiö. :)
Olen niin samaa mieltä kanssasi, olkoon hifistelyä tai ei. Eniten minua harmittaa tuo mainitsemasi makuaistin surkastuminen tässä aromivahventeiden paratiisissa. Kun itse pääsin eroon liemitiivisteistä yms, palautui ruokaan puhdas, raikas maku ja vatsavaivatkin hävisivät. Ymmärrän toki kiirekokkailijoita, mutta "vanhanliiton" suunnittelutalous voisi olla vaihtoehto vartissa valmistuville aterioille...
Nanna, ei missään nimessä mitään alemmuuskomplekseja, se ei missään nimessä ole tarkoitus. Kuten sanoin, ja olen sanonut miljoona kertaa, että jokainen tekee ja tarjoaa sellaista ruokaa kuin haluaa/jaksaa/viitsii/osaa jne. Oikeasti, tämä sinun kommentti auttoi minua oivaltamaan, että ehkä joku, joka käyttää sanaa hifistely halventavassa merkityksessä, kokee jollain tavalla että hänenkin pitäisi tehdä jotenkin toisella tavalla? En tiedä. Ja kuten senkin olen sanonut monen monta kertaa, etten ole ehdoton missään. Tyyliin "tänään italialaisia ja ranskalaisia juustoja ostaneena, lapset ruokittu pikaruokakejussa" jne. Ja tähän kanssa niitä hymiöitä ;) :) jne.
Rouva Raadelmasta, samaa suunnitelmallisuutta minäkin peräänkuulutan, moni asia on oikeasti helppo ja vaivaton, kunhan vaan vähän ennakoi tulevaa.
Lähetä kommentti