keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kurpitsakeitto tryffelivoilla

Minä jo melkein mietin että voiko tätä ohjetta postata. Ohje on nimittäin otettu sellaisenaan Soul Kitchen -blogista. Tässä parisen viikkoa sitten Liemessä-blogissa oli kommentti, joka herätti aktiivista keskustelua; mm. Kivistössä Mari teki kommentoinnista hienon postauksen. Kommentissa moitittiin myös sitä, että nykyisin monet bloggaajat vain ottavat ohjeita toistensa blogeista, eivätkä itse keksi oikeastaan mitään uutta, kun "mielikuvitus ei riitä kokkaamiseen". Se pisti vähän miettimään omaakin kirjoittamista, sillä minä en oikeastaan koskaan ole keksinyt mitään uutta. Melkein kaikki tämänkin blogin reseptit ovat vanhoja sukureseptejä, peräisin erilaisista kirjoista/lehdistä, netistä, kavereilta kuultuja tai muuten vaan sellaisia "ainahan näin on tehty"-ohjeita. Ja nekin mitkä olen "keksinyt" ihan itse, pohjaavat varmasti johonkin jo osaamaani, johonkin ideaan joka on tullut jostain mitä en enää edes muista tai tajua nähneeni.

Toisaalta, en koskaan ole muuta yrittänytkään tai sanonutkaan. Minusta on kiva kokeilla uusia ideoita sekä myös jämähtää vanhoihin hyviksi havaittuihin resepteihin. Ne on kuitenkin kiva kirjata itselle muistiin, ja ehkä joku muukin saa niistä hyviä ideoita. Niin kauan kun lähteet on mainittu en pidä sitä ongelmana että käyttää muiden reseptejä, joko uusia tai vanhoja. Minä en ole ammattilainen, tai siis olen, mutta ihan muissa hommissa, eli minun tarkoituksena on yksinkertaisesti ruokkia perheeni ja välillä vähän muitakin.

Tämä blogi toimii myös omana keittokirjana, ja toivottavasti säilyy esim. omille lapsille jotta he voivat palata lapsuuden makuihin niin halutessa. Tosin kategoriaan "lapsuuden ihanat makumuistot" juuri tämä keitto ei todellakaan tule kuulumaan, kuopus 5 v totesi jo kurpitsoja tarkastellessani että toivottavasti siellä on vain niin pieni kurpitsa hyvänä että siitä riittää vain sinulle (=minulle).

n. 700 g butternut-kurpitsaa (minulla oli kolme pientä, palstan viimeiset)
voita
öljyä
1 sipuli (edelleen omia)
1 valkosipulinkynsi (edelleen omia)
½ Aji Cristal-chiliä (edelleen omia)
5 dl hyvää lientä (minulla oli kyyhky-)
1 dl kermaa
2 tl tryffelivoita (Hellasta&Herkusta)
suolaa

Halkaise kurpitsa(t) ja kaavi siemenet pois. Ne voisi käyttää kuten Anna oli tehnyt, mutta minulla siemenet olivat jo aika kuivahtaneita + alun alkaen ne olivat pieniä sillä jouduin keräämään osan kurpitsoista liian aikaisin kylmien alta pois, joten jätin käyttämättä ne. Laita vähän voita kurpitsojen päälle ja laita uunivuokaan ja 200 asteeseen reiluksi puoleksi tunniksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia ja chiliä öljyssä. Kaavi kurpitsojen liha kattilaan, lisää liemi ja keitä kymmenisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma ja tryffelivoi ja maun mukaan suolaa. Nauti hyvän leivän kanssa. Hyvää, ihan mielettömän hyvää. Lapset söivät makkarakeittoa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ha, haa, taas kerran iso osa tekstistäsi voisi olla minun näppikseltäni peräisin. Reseptien kirjaamisen yksi tärkeä tarkoitus on varastoida niitä itselle, iso ilo on, jos niistä on hyötyä ja hupia muillekin.

Kurpitsoita on ollut tänä vuonna hyvin saatavilla, meilläkin on yksi voipähkinä odottamassa pöydällä keittoutumista.

sauvajyvänen kirjoitti...

Pitää tänä vuonna laittaa kurpitsat vähän aikaisemmin kasvatukseen, jos ehtisi saada satoa ajoissa. ja ehkä laittaa parikin näitä kurpitsoja, sillä säilyivät näin hyvin ihan tuossa hyllyssä.

Mari - Kivistössä kirjoitti...

2 kommenttia täältä
a) nyt vinkkejä kehiin, miten butternutin saa kasvamaan! Meillä on nyt ollut useampaan kertaan kasvatuksessa ja tuloksena on ollut yksi peukalonkokoinen mädäntynyt hedelmä. Muut kurpitsat (talvi ja kesä) ovat kyllä kasvaneet nätisti.

b) taas mä sorrun tähän metabloggaamiseen, mutta kun aihe on kiinnostava. Me teemme tahoillamme kotona ja Kivistössä muiden bloggaajien reseptejä - tottakai! Harvoin kuitenkaan postailemme suomalaisten kollegojen reseptejä, kun on sellainen tunne, että sama porukka lukee blogeja ja sitten näkee samat reseptit useasti. Ulkomaisista blogeista tuodaan useammin reseptejä Kivistöön, koska on todennäköisempää silloin, että kerrotaan lukijallekin jotain uutta. Teemme siis blogia aika paljon lukijoille, toissijaisesti omaksi reseptiarkistoksi. Me tehdään niin harvoin samoja ruokia uudelleen.

Mutta tämä on vain meidän oma valintamme. Tässäkin aiheessa on musta vähän sellaisia piirteitä että ruokablogin tulee olla jonkin tietynlainen.

Että ruokabloggaaja ei saa käyttää puolivalmisteita, ei saa käyttää muiden reseptejä, pitää tehdä vain lukijoille, kun kerran on julkisesti kirjoittaa, on pakko olla reseptien kehittelijä, ei saa olla kaupallinen, pitää olla kaupallinen. Pitää ottaa kauniita kuvia, ei saa ottaa kauniita kuvia, kun se on teeskentelyä. Baaaaah.

Ollaan vaan ja blogataan just kuten halutaan ja luetaan niitä blogeja, joiden sisältö kiinnostaa. Joo!

ps. Mua ei häiritse lukijana yhtään reseptien kiertäminen, sehän vain todistaa, että ressu on ollut toimiva.

Ulla kirjoitti...

Raaka-aineet on ainakin parhaita ikinä! Ihan huikeaa, että vielä maaliskuussa saa nauttia itse kasvattamiaan kasviksia :-)

sauvajyvänen kirjoitti...

Mari: a) taisi viime vuonna olla pitkälti sen ansiota että syksy oli pitkä ja lämmin. Siinä vaiheessa kun joinain vuosina kasvu loppuu oli viime vuonna vielä monta viikkoa lämmintä ja aurinkoista. Toinen asia mikä auttaa, niin minä yleensä joko pätkäisen kasvin siinä vaiheessa kun on muutama kurpitsan alku tulossa, eli sen jälkeen kasvi ei enää tee uusia ja uutta vartta, vaan kaikki kasvu menee niihin muutamiin kurpitsoihin. Tai sitten otan vaan kaikki uudet kukat pois, mutta annan kasvin versoa ja yhteyttää isolla pinta-alalla. Hulluna kastelua lämpimällä jokivedella sai aikaan sen, että mökin kurpitsasta sain puolet enemmän ja myös isompia kurpitsoja, muistaakseni 10, kun palstalta sain 5. Osa jäi kyllä pieniksi, kuten nämä kolme viimeisintä olivat.

b) Joo se on jännä, miten moni tuntuu ajattelevan että kaikki blogit olisivat samanlaisia tai niillä olisi samanlaiset motiivit taustalla. Minähän en tavallaan edes ole mieltänyt itseäni oikeaksi ruokabloggaajaksi (asia mikä jaksaa huvittaa ainakin Nannaa) juuri siksi, että blogi on ollut pitkälle itselle ja läheisille jonkin sortin päiväkirja, seassa on pieniä vihjeitä tapahtumista niin, että itsekin muistaa ne myöhemmin, vaikka muille ne eivät kerro mitään/ovat merkityksettömiä. Asia ehkä korostui vielä silloin kun postausvauhti oli tiheämpi. Lisäksi on kiva palata puutarhajutuissa edellisiin vuosiin, että milloin on kylvetty ja miten on kasvanut mikäkin.

Minulle muuten se, että näen samat reseptit moneen kertaan on sen merkki, että resepti on jotenkin erityisen hyvä. Tai jos julkaisujen välillä on pitkä aika, voi aina joku uusi löytää uuden jutun.

Ulla, juuri näin. Kyllä siitä aarista tiukkaa savimaata on paljon iloa, ja tässä vaiheessa vuotta ei mitenkään voi muistaa sitä työn määrää.

Merja kirjoitti...

Tätä pitää tehdä! Sattuu olemaan tuota tryffelivoita omasta takaa pakkasessa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Blogityyli -keskusteluun haluan täysin ulkopuolisena kommentoida. Olen vuodesta 2006 saakka seurannut päivittäin aktiivisesti ruokabloggaamista sekä Suomessa että ulkomaisissa blogeissa. Siis minä NAUTIN siitä, mitä te kaikki AKTIIVISESTI bloggaavat OSAAJAT teette. Blogit ovat kokemusten ja osaamisen jakamisen ympäristöjä ja niissä reseptit ja tekemiset jalostuvat eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Sosiaalisen median idea parhaimmillaan mielestäni toteutuu ruokablogeissa. Pliis, jatkakaa sitä mitä kaikkea eri tyyleillänne teette - kaikki vie ultimate goal:ia eteenpäin. Meitä ilolla tekemisiänne seuraavia on paljon!

sauvajyvänen kirjoitti...

Merja, teillä onkin ihana pakkanen :)

Anonyymi, kiitos tuhannesti ihanasta kommentista!!! Tuo pitäisi oikeasti kehystää seinälle, kaikkien ruokabloggaajien seinälle :) Ja pliis, jatkakaa kommentointia, se on oikeasti bloggaamisen suola, tai pitäisikö sanoa että se voi leivän päällä ;D