Amerikkalaiset pannukakut

Ekaluokkalainen toivoi eilen illalla, että saisiko taas amerikkalaisia pannukakkuja aamulla. Kyllähän se sopi. Teen yleensä aina tällä reseptillä, se on yhdistetty monesta eri lähteestä niin, etten enää osaa alkuperää kertoa. Paistan ne blinipannulla riittävässä voissa, teen niistä aika paksuja, sellaisia joita sai jenkeissä. Meillä syödään pannukakut vaahterasiirapin ja marjojen kanssa. Näin talvella marjat väkisinkin ovat pakastimesta, mutta hyviä (vaikka ei kuvauksellista) ovat kohmeisetkin marjat kuumien pannukakkujen päällä.

1 rkl sokeria

2,5 dl jauhoa

2 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2,5 dl maitoa

2 rkl öljyä

1 muna

Sekoita kaikki aineet ja anna taikinan turvota hieman. Paista pannulla runsaassa voissa. Tarjoile vaahterasiirapin ja/tai marjojen kanssa.

Kasvukipuja ja unisukat

Meillä on pitkä lapsi, jota aina aika ajoin vaivaa kasvukivut jaloissa. Sitähän ei kai oikeasti tiedetä, että mistä kasvukivut johtuvat, ja liiittyvätkö ne oikeasti kasvuun, mutta kyllä ne tuntuvat olevan voimakkaammillaan kasvupyrähdysten aikaan. Kasvukipuja on meillä lääkitty panadolilla, mikä tuntuu auttavan. Sen lisäksi hyvä ystäväni, lastenlääkäri, suositteli venyttelyä, hierontaa ja unisukkia. Kaikki tuo auttaa, jopa siinä määrin, että uni tulee ilman lääkettäkin. 

Kudoin unisukat Novitan ticotico-langasta puikoilla nro 2. Lapsi sai itse valita värin, minä olisin halunnut turkoosi-vihreän, mutta mitä menin lupaamaan, ehkä pitää tehdä pikkuveljelle sukat tuosta turkoosista, tai sitten itselle. Sukat kudoin suunnilleen langan ohjeella, ja varren tein selvästi pidemmäksi, jotta sukat ylettyvät pitkälle sääreen.

Suklaasalami

Liina on kummipojan 10 v ompelema joululahja

Joulun Koti ja Keittiö-lehdessä (12/2011, s 67) oli Suklaasalamin ohje. Ajattelin että sitä on kokeiltava, ja kyllä kannatti. Muutin hieman ohjetta, alkuperäisen voi vilkaista lehdestä, jos haluaa sen mukaan tehdä. Minä tein näin:

1½ dl kuivattuja karpaloita

½ dl rusinoita

3/4 dl Amarettoa

2 rkl fariinisokeria

250 g tummaa suklaata

3 rkl voita

4 kaurakeksiä

½ dl saksanpähkinää rouhittuna

½ dl manteleita rouhittuna

kourallinen pieniä vaahtokarkkeja pilkottuna

tomusokeria

Kiehauta karpalot, rusinat ja fariinisokeri liköörissä. Annä jäähtyä, siivilöi marjat ja hedelmät talteen. Sulata suklaa ja voi varovasti mikrossa (tai vesihauteessa), anna vähän jäähtyä. Murenna keksit, rouhi pähkinät ja mantelit ja halutessa vaahtokarkit (niitä ei ollut alkuperäisessä ohjeessa, mutta pitäähän salamissa rasvaakin olla...). Sekoita kaikki aineet keskenään, muotoile folion avulla pötköksi. Anna jäähtyä viileässä, kääntele tomusokerissa ja leikkaa paloiksi. Nam.

ps. kannattaa käyttää kunnon foliota eikä mitään pilipalifoliota.

Kevättä odotellessa

Myrskyistä toistaiseksi selvitty, tämä lämpö vaan ahdistaa edelleen. Muinaissuomalainen ei todellakaan halua kuvata kukkivia kukkia tapanina omalla pihalla (ja silti kuvasi). Josko kuitenkaan ei olisi niin lämmin talvi tulossa mitä oli 2006/2007, jolloin viimeksi kuvasin kukkivia orvokkeja tapaninpäivänä, ja jolloin  lunta ja pakkasta oli vain pääsiäisenä. Mutta pari aurinkoista päivää ja 8-9 astetta lämmintä on saanut aikaan sen, että siementilaukset on tehty ensi kevääksi ja pari sipulia puskee komeaa vartta ikkunalaudalla. Palstalla käytiin kuopuksen kanssa ihmettelemässä sipulinvarsia, levittämässä tuhkaa ja kitkemässä rikkaruohoja. Tuli ihan epätodellinen olo, että mikä kuukausi se onkaan menoillaan.

Kaakao eli kuuma suklaa

Muistan kun 80-luvulla luin Salaisuus- ja Viisikko-kirjoja, ja niissä juotiin kuumaa suklaata. Jep, se oli ihanaa herkkua mistä Suomessa sai vain haaveilla. Vasta paljon myöhemmin hiffasin, että kääntäjälle oli käynyt kömmähdys, sitä en tiedä onko asia korjattu uudemmissa painoksissa. Mutta hyvää ja harvinaista herkkua (tosin erittäin äkkimakeaa sellaista) meillä on "Amerikan herkkukaakao", eli itsetehty kaakao jossa vaahtokarkkeja, ja näin jouluisin vielä piparminttutikku. Vaahtokarkit sulavat ihanasti kuumaan kaakaoon. Ihanaa kun noita pieniä tavallisia vaahtokarkkeja saa nykyisin täältäkin, ei tarvitse aina ulkomaanmatkoilta niitä raahata mukanaan. Ekaluokkalainen teki meille iltakaakaon tällä kertaa näin:

1 l maitoa (vähän vajaa)

150 g tummaa suklaata

pieniä vaahtokarkkeja

piparminttutikkuja

Kuumenna maito kattilassa ja sulata suklaa joukkoon. Laita lasiin vaahtokarkkeja ja piparminttutikku, kaada kaakao päälle.

Villasukat

Villasukkia on kiva kutoa. Välillä ihan tuntee fyysisesti, kuinka sitä on osana sukupolvien ketjua, omassa maternaalisessa linjassaan. Aina ovat äidit kutoneet sukkia lapsilleen ja/tai isoäidit lapsenlapsilleen (ja jos eivät kutoneet, ovat tunteneet/tietäneet jonkun joka kutoo niitä). Meillä lasten jalat ovat kasvaneet ohi edellisistä sukista, joten kumpainenkin tarvitsi uudet sukat.  Minä olen tähän saakka käyttänyt Novitan 7 veljestä lankaa, jos ei muusta syystä, niin nimen takia. Raitalankoja löytyy sitten monenlaista, on omia langanjämiä, ja äidin ja äidinäidin peruja. Ne eivät lopu ikinä, lisääntyvät vaan (epäilen että niillä on samanlainen lisääntymis-strategia kuin keittokirjoilla).

Minä teen ihan perusohjeella, olen katsonut Novitan sivuilta mallia jos meinaa unohtua, ja teen sen mukaan. Varren teen pidemmäksi, ja kiilakavennukset tiheämpään, mutta muuten aika tarkkaan ohjeen mukaan, teen aina vahvennetut kantapäät ja sädekavennuksen. Ja kun sukkia kutoo vähintään muutaman parin syksyssä, pysyy taito yllä. Odotan sitä aikaa, jolloin olisi vähän vähemmän hektistä ja voisi alkaa kehittelemään jotain omaperäistä, mutta toistaiseksi mennään näillä tutuilla raidoilla. Miten ihana on nähdä muiden kutomia sukkia, jokaisella on oma tyylinsä. Kumpikin mummoni kutoi omanlaiset raitansa, äitini teki omalla (kiireisellä) tavallaan, ja tätini omalla (taiteellisella) tavallaan. Ja kaikkia niitä voi vain ihailla. Kyllä mieltä lämmittää, kun oma tytär ihailee sukankutomistani, kun "sä äiti oot niin taitava ja nopea kutomaan ja teet niin ihanat raidat".

Aattoaamun taikaa

Pullataikina kohoamassa, lapset nukkuu (!) vielä, kynttilät palavat ja lasten koristelema ("amerikan")kuusi kimmeltää. Laatikot tehty, kinkku paistettu, rosolli ja sienisalaatti tehty, kalat valmiina, riisipuuro tulossa. Tästä se alkaa, nimittäin joulunrauha, ja juhliminen jatkuu. Mukavaa ja nautinnollista ja sopivaa joulua kaikille muillekin!

Suomalainen lasten keittokirja

Ekaluokkalainen on pitkään toivonut omaa keittokirjaa. Lupasin sellaisen hänelle sitten kun oppii lukemaan. Lukea hän on osannut jo pitkään, mutta kirjaa ei ole meinannut löytyä. Tiedän että hyviäkin on, mutta kaikki löytämäni ovat olleet jotain kökköjä huonoja käännöksiä ulkolaisista kirjoista. 

Tilasimme muutamia riistakirjoja Jaakko Kolmoselta ja huomasin että hänellä on Suomalainen lasten keittokirja. Niinpä sitten vaan uusi tilaus menemään, samaan pakettiin tuli muutama muukin kirja, hups. Keittokirja on juuri niin hyvä kuin toivoinkin, kivoja suomalaisia perusjuttuja joita lapsi osaa tehdä. Katsotaan mitä mieltä ekaluokkalainen on aattona. Kirjaan sai omistuskirjoituksenkin!

Suosittelen muuten Kolmosen kirjoja kaikille niille (riittävän vanhoille) jotka kaipaavat lapsuuden makuihin ja muistoihin ;) Ja kannattaa katsoa niitä kokkiohjelmia milloin vaan on mahdollista, niissä ei kamera tärise eikä zuumata nenäkarvoihin syödessä ja annokset ja tekovaiheetkin näkee kokonaan, on nimittäin aikaa viipyillä ja jutella niitä näitä. Ihan parasta.

ps. Tänä(kin) vuonna minulla on upeat joulukukat Pirjo Kopilta

Maksalaatikko

Maksalaatikossa maksan ja riisin suhde on tärkeä, ja mielestäni tämä on se ainoa oikea suhde siihen. Ihan absoluuttisena totuutena, asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tämä on sama resepti, jolla äitini aina teki maksalaatikon :D

2 dl puuroriisiä

¾ l vettä

3 tl suolaa

300 g jauhettua naudanmaksaa
1 iso sipuli

½ l maitoa

1 muna

1½ dl rusinoita

½ dl siirappia

½ tl meiramia

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä n. 20 min. Lisää joukkoon maito, muna, pilkottu sipuli, rusinat, siirappi, maksa ja mausteet. Sekoita hyvin, seos on vaaleaa, hieman punertavan ruskeaa tässä vaiheessa. Kaada seos voideltuun suurehkoon uunivuokaan ja kypsennä 170 °C 1-1½ h.

Lanttulaatikko Mysi Lahtisen mukaan

Viime vuoden joulu, kukat Pirjo Koppi

Jos pitäisi valita vain yksi laatikko jouluksi (onneksi ei tarvitse), valintani olisi lanttulaatikko. Se vaan on niin hyvää. Tämä ei ole sama resepti jolla äitini teki lapsuudessani lanttulaatikon, vaan vaihdoin reseptiä Mysi Lahtisen reseptiksi, muistaakseni joku 5-6 vuotta sitten. Näin tehden mielestäni tulee parasta lanttulaatikkoa. Ainoa mitä ihmettelen, on ohjeen pieni määrä, ja teenkin sen aina kaksinkertaisena, ja jos tiedän ruokavieraita tulevan joulunpyhinä, teen sen kolminkertaisena. Minä en pidä sattumista lanttulaatikossa, ja soseutan lantut tarkkaan käyttäen sitä veivattavaa sosemyllyä, mikä sen nimi nyt olikaan. Lanttulaatikko maistuu hyvältä muulloinkin kuin jouluna, joten ei hätää jos sitä jää, hyvältä maistuu talven pakkasilla karjalanpaistin tai possunkyljysten kanssa.

1½ l lanttukuutioita

50 g voita

2 tl suolaa

(1 tl valkopippuria) (tämä siis alkuperäisessä ohjeessa, minä en koskaan laita)

1 dl korppujauhoja (laitan vähän vähemmän)

½ dl siirappia

1½ dl kermaa

1 muna

Tuuvinki ja lanttulaatikko, joulun toinen piparitaikina valmisteilla

Keitä lanttukuutiot vähässä vedessä kypsiksi. Kaada melkein kaikki vesi pois ja hienonna kuutiot soseeksi. Lisää paloiteltu voi, suola, (pippuri,) korppujauhot, siirappi, kerma ja hyvin vatkattu muna. Sekoita ainekset, vatkaa kuohkeaksi ja kaada voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja koristele pinta lusikan kärjellä painelemalla. Lisää reilusti voinokareita laatikon pinnalle. Paista 150 °C nelisen tuntia. Peittele laatikko tunnin kuluttua jottei pinta tummu liikaa.

Tuuvinki eli imelletty perunalaatikko

Kuva otettu jokunen vuosi sitten

Tuuvinki on yksi lempilaatikoistani, etenkin jos se on hyvää. Siskoni tekee leivinuunissa parasta tuuvinkia mitä olen saanut, mutta minun on pärjättävä sähköllä. Imellän perunat yleensä yön yli, joten se on tehtävä aina sen verran hyvissä ajoin, etteivät laatikot vie uunia kinkunpaistolta. Minä seuraan lämpötilaa mittarin avulla, joko uunin tai perunasurvoksen, haluan että viljan amylaasilla (tärkkelystä pilkkova entsyymi) on optimaaliset olosuhteet, eli yli 50 astetta mutta alle 75 astetta. Minä tähtään yleensä n. 60 asteeseen, uuni vaihtelee sen verran lämpötilaa, että koko ajan pysytään sopivassa lämpötilassa. Perunana käytän aina Pito-lajiketta, sillä siinä tärkkelyspitoisuus on suurin.

2 kg perunoita (Pito paras)

4-5 rkl vehnäjauhoja

75 g voita

8 dl maitoa

2 tl suolaa

Peruna imeltynyt n. 15 h. Lanttulaatikkokin valmisteilla.

Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat heti kuumana, survo huolellisesti. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Voit aluksi lisätä puolet jauhoista ja muutaman tunnin päästä loput. Imellä 3-5 h tai yön yli kannen alla 50-75 °C (esim. uunissa). Minusta aamulla perunasurvos ei ollut riittävän imelää, joten lisäsin vielä 1 rkl jauhoja ja annoin imeltyä muutaman tunnin lisää. Kun perunasurvos on löysää ja makeaa, lisää voi, maito ja suola ja sekoita tasaiseksi. Tästä määrästä tulee 2 X 1.5 l vuokaa puolilleen, tai sekalainen määrä pienempiä vuokia. Paista 150 °C n. 3 h. Usein käytän pienempiä astioita, silloin paistan vähän vähemmän aikaa. Jos laatikon haluaa pakastaa, se kannattaa tehdä raakana ja paistaa vasta sulatuksen jälkeen.

Kotikalja

Hiiva tekee duuniaan

Minusta kotikalja on ainoa oikea juoma joulupöytään, tai no, hyvä olutkin menee. Kotikaljan olen tehnyt vuosia helpolla tapaa, eli valmiista uutteesta, hyvää tulee Tuoppi-kotikaljauutteesta. Pitäisi tehdä taas maltaista, ihan jo sen takia, että maltaat ovat niin hyviä sämpylöissä. Jos vaikka seuraavana jouluna... Teen muuten suunnilleen ohjeen mukaan, mutta teen hyvissä ajoin, niin, että kalja saa rauhassa olla jääkaapissa vähintään kolme päivää ennen korkkaamista. Tällä tapaa tehden ei pääse samaan pyhään oluenpanotunnelmaan, mitä Kalevalassa kuvataan, mutta jossain asioissa sitä vaan tulee tehtyä kompromisseja.

2 pss Tuoppi-kotikaljauutetta

1 l kiehuvaa vettä

3 l kylmää vettä

1½ dl sokeria

1 pussi uutteen mukana tulevaa hiivaa

Liuota uute ja sokeri kuumaan veteen. Lisää loput kylmästä vedestä niin, että nesteen lämpötila on n. 37 astetta. Lisää hiiva pinnalle, peitä ämpäri kevyesti. Anna käydä lämpimässä paikassa n. vuorokausi, pullota. Säilytä jääkaapissa vähintään kolme vuorokautta (ohjeen mukaan 1 vrk) jonka jälkeen jalo juoma on valmis nautittavaksi. Koska laitoin kaljan käymään maanantaina iltana ja pullotin tiistaina, niin pääsen nauttimaan sitä perjantaina kalapöydässä. Uuden satsin laitan tulemaan aina parin kolmen päivän jälkeen, näin kotikaljaa riittää joulupyhille ja ylikin.

Rusinasoppa - luumukiisseli

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niin meidän perheen yhdellä lempijälkkäreistäkin on. Milloin puhumme luumukiisselistä, milloin rusinasopasta, milloin sekametelisopasta (vaikka sitä se ei enää vuosiin olekaan ollut). 

Lapsuudessani sain kahdenlaista luumukiisseliä, tai oikeastaan kolmenlaista. Toisessa mummolassa siinä oli hyvin paljon sattumia ja paljon perunajauhoa, niin että se oli ennemminkin kiinteää syötävää, ja se syötiin jouluaterian jälkiruokana kermavaahdon kanssa. Toisessa mummolassa se oli taas hyvin laihaa, lähes juotavan paksuista ja sattumia oli vähemmän, ja se tarjottiin riisipuuron lisänä. Kotona taisi olla siltä väliltä. Jostain syystä olen aina pitänyt kiisselin liemestä eniten, parasta olisi kun ei olisi sattumia ollenkaan - no joo, ymmärrän toki että jostain se maku pitää tulla. Vuosia yritin hakea riittävän laimeaa koostumusta (kauan sen jälkeen kun mummo oli jo kuollut) ja lopulta olen ollut tyytyväinen. Tämä tuotos on siis enemmänkin soppa, ja laimea sellainen, eli joka tykkää enemmistä sattumista, älköön käyttäkö tätä reseptiä, mutta laimean sopan ystäville kutsuisin tätä suorastaan täydelliseksi. Lisäksi tämä ei ole yltiömakeaa, osaksi koska tykätään näin, ja osaksi sen takia, että meillä kuluu tätä, ja paljon. Viime vuonna meni 4-henkisellä perheellä jouluviikkoina 15 litraa, se taitaa tosin olla ennätys. Syödään puuron kanssa, sellaisenaan, ja aattona jälkiruokana kermavaahdon kanssa. 

Oli pakko kaivaa kuvat arkistoista, meillä kumpikin lapsi on ollut melko tarkkaan 1-vuotias joulun aikaan, ja kumpikin syöneet ekana jouluna (siis ekana jouluna jolloin syöneet muutakin kuin äidinmaitoa) sopan samalla tapaa, kastamalla sormet siihen ja nuolemalla ne antaumuksella. Kivat samanlaiset kuvasarjat kumpaisestakin.

1½-2 dl sokeria
3 l vettä
200 g luumuja
100 g rusinoita
2 dl vettä
~7 rkl perunajauhoja

Keitä luumuja ja rusinoita vähän aikaa sokerivedessä. Suurusta perunajauhoilla. Kiisseli kannattaa säilyttää huoneenlämmössä, säilyy päivän pari niin. Syödään joko riisipuuron lisänä tai jälkiruokana kermavaahdon kanssa. Näin tehden kiisselistä ”laiha”, eli sellainen jossa on paljon lientä ja vähän sattumia, ja lähes juotavan paksuista.

Iltapala ja joululahjavalvojaiset osa 2

Tuli käytyä männä viikolla Juuren puodissa taas kerran. Mukaan tarttui vakio-ostosten lisäksi juustoja, joita siellä on aika kiva valikoima. Tällä kertaa lautaselta löytyy Peltolan blue, Kolatun brie, Herkkujuustolan Vilho sekä jotain kotimaista cheddaria, mutten enää muista mitä, olikohan Kolatun lehmänmaitocheddaria. Hyviä olivat, etenkin kotimaisten omenien ja päärynöiden kanssa, joita löytää vieläkin Hakaniemen torilta. Tuo Kolatun Brie on ehkä parasta brietä minkä tiedän, aivan kuten heidän Waldemar on parasta cheddaria mitä on.

Minä olen ostanut yli 20 vuotta joka vuosi itselleni joululahjaksi kirjan. Kirja voi olla mikä vaan, ammattikirjallisuutta, keittokirjoja, dekkareita, romaaneja, sarjakuvia, ihan mitä vaan, mutta joka vuosi aina yhtä mieluinen ja yhtä suuri yllätys! Ihan tosi harvana vuotena lahja on ollut pettymys, olisikohan kaksi sellaista mitä muistan, viime vuosi ainakin. Tykkään muutenkin antaa kirjoja lahjaksi, siis en vaan itselleni. Niitä on kiva paketoida ja joululomalla ihmisillä on aikaa lukea.

Rukiinen puolukkajuustokakku glögillä

Ruis ja puolukka kuuluvat lempimakuihini, ja erityisen hyvin ne toimivat yhdessä. Tein siis ruispohjaisen juustokakun, ja tällä kertaa puolukkamehun sijaan ajattelin kokeilla glögiä. Samalla tulee osallistuttua Chocochilin joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on, yllätysyllätys, glögi. Tämä kakku tuli koottua vähän sen mukaan mitä sattui perjantaisena iltana kiireisen työviikon jälkeen löytymään jääkaapista, ja yllättävän hyvää siitä tuli, tulee varmasti tehtyä toistekin. Kakku ei ole kovin makea, ällömakeaa kaipaavat voivat lisätä sokerin määrää. Glöginä käytin tällä kertaa valmisglögiä, Wanhan Porvoon fabriikin glögiä. Se on minusta parasta valmisglögeistä, eikä ihme, sillä valmistusaineet ovat suunnilleen samat mitä olen tottunut käyttämään, jos teen itse glögiä. Näin tein kakun:

150 g hapankorppuja murskana

50 g voita sulatettuna

1 rkl fariinisokeria

Sekoita pohjan aineet ja laita irtopohjavuokaan.

1 dl kermaa

240 g smetanaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl sokeria

3 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

Vaahdota kerma. Lisää smetana, juusto ja sokeri ja vatkaa hyvin sekaisin. Sulata kylmässä vedessä liuotettu liivatelehti tilkkaan kuumaa sitruunamehua, sekoita joukkoon. Kaada täyte pohjan päälle, anna hyytyä vähintään muutama tunti.

2 dl glögiä

1 dl hyytelösokeria

puolukoita reilusti

Kiehauta glögi kattilassa ja lisää hyytelösokeri pikkuhiljaa hyvin sekoittaen ja anna vielä kiehahtaa. Anna vähän jäähtyä välillä sekoitellen.  Päällystä kakku reilulla määrällä jäisiä puolukoita ja lusikoi glögihyytelö päälle.