sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Sadonkorjuun tattipaistos


Nyt on ihan paras aika valmistaa ruokaa. Omasta maasta alkaa saada aterian ainekset, metsästä saa sieniä ja marjoja, ainakin tänä vuonna. Mökilläkin sai hakea kantarellit 20 m ovesta ja tatit 20 m toiseen suuntaan. Toin mökiltä sieniä myös muutamalle aterialle, söimme esikoisen kanssa juuri nostettuja perunoita ja kantarellikastiketta, ja sen lisukkeeksi tein paistoksen, jonka sain syödä ihan yksin (riitti kahdelle päivälle). Minulle tässä paistoksessa on upeita makuja ja rakenteita, miehen makuun tähän mahtuu hänen pahimmat inhokkinsa.

voita/öljyä
tatteja
sipuli
pieni kesäkurpitsa
pieniä härkäpapuja
sokerihernettä
lehtikaalia
suolaa ja pippuria myllystä

Laita pannulle voita ja/tai öljyä. Paista viipaloidut tatit kuumalla pannulla, siirrä syrjään. Lisää öljyä ja kuullota pilkottu sipuli puolella pannulla, toisella puolella paista pilkottu kesäkurpitsa niin, että saat vähän väriä kummallekin puolelle. Lisää härpäpavut ja sokeriherneet pannulle, sekoita kaikki ja lisää pilkottu lehtikaali. Kääntele kaikki sekaisin, anna lehtikaalin kypsyä vähän. Lisää tatit takaisin ja kääntele vielä kaikki kertaalleen sekaisin, mausta suolalla ja pippurilla. Nauti sellaisenaan tai lisukkeena.

Meillä oli ruokana ensimmäiset omat uudet potut, kantarellikastiketta (ja ei-sienensyöjille peurakastiketta) ja minulle tätä paistosta. Ihanaa sadonkorjuuta!

Härkäpapuja olisi voinut olla enemmänkin jos olisi ollut. Kesän ensimmäistä paistosta en maustanut oikein mitenkään, seuraavilla kerroilla voin kikkailla makujen kanssa, ainakin Aasiaan päin.

ps. Iso kesäkurpitsa meni taas suklaakakkuun.

Ei kommentteja: