 |
| Hirvipulkka |
Sitä on suomalainen ruoka. Lainaus on mainiosta Finnjävel-kirjasta, josta kirjoitin jo vähän aikaisemmassa postauksessa. Suomalainen ruoka on myös lähellä kasvanutta ja lähellä kasvatettua. Liha on mahdollista saada tuoreena ja eläimet saavat kasvaa ilman antibiootteja ja hormoneja. Broilereissa ei ole salmonellaa, suomalaista possua syödään raakana vaikka Japanissa. Eipä syödä tanskalaista, eipä syödä brasilialaista.
Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina.
Syökää ruokaa jonka alkuperän tiedätte. Syökää niin sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Jos ette tiedä ettekä saa vastausta, vaihtakaa paikkaa tai ainakin vaihtakaa liha silloin kasvisvaihtoehtoon. Äänestäkää jaloilla, äänestäkää kukkarolla. Ja kuten Henri Alen totesi, halpaa ei ole mikään. Joku maksaa aina.
3 kommenttia:
Lapsuuden kodissani syötiin verilettuja tai -palttua kerran viikossa, kun minulla oli taipumusta hieman alhaiseen hemoglobiiniin. Kauppaan tuli kerran viikossa tuoretta verta. Itse en ole ikinä verilettuja paistanut. Syödäänkö teillä verilettuja tai muuta veriruokaa?
Piimäkin on vaihtunut vuosien saatossa maustamattomaksi jugurtiksi. Puolukoita sentään syödään, jos niitä vaan metsä antaa. Täälläpäin se on harvinaista. Mutta nyt on ollut kaksi ihmeellistä puolukkakesää peräkkäin.
Aamen.
Minä pidän veriletuista, samoin mies, mutta lapset eivät niinkään. Teen niitä silti aina silloin tällöin. Eivät meinaa uskoa kun kerroin että äitini lapsuudessa niitä syötiin välillä jälkiruuaksi sokerin kanssa.
Nanna, jep. Aikä vähän asiasta on ollut ruokablogeissa juttua, mietin jo että onko kaikki kyllästyneet näihin ruokaskandaaleihin, vai onko ruokablogit muuttuneet niin paljon tässä vuosien aikana.
Lähetä kommentti