sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Mokkapalat - yli 30 v vanha resepti

 

Voi sitä ilon päivää. Löysin kuin löysinkin sen alkuperäisen mokkapalareseptini, jonka olen kirjoittanut kuudesluokkalaisena silloisen opettajani kotona. Hänen tyttärensä oli ollut vaihto-oppilaana jenkeissä, ja oli tullessaan tuonut mokkapalojen reseptin. Opettaja tarjosi meille tyttärensä tekemiä mokkapaloja, ja tykästyin niihin heti, 80-luvun alussa herkkuvalikoima oli vähän toista kuin nykyisin. Kirjoitin siellä ohjeen ylös ruutupaperille, ja samaa reseptiä käytin sen jälkeen, usein. Kun lähdin opiskelemaan, osasin ohjeen ulkoa, ja alkuperäinen resepti jäi lapsuudenkotiin. Jossain vaiheessa mokkapalojen leipominen jäi niin, että reseptikin unohtui, mutta en löytänyt alkuperäistä reseptiäkään. Kunnes nyt sen löysin, mikä liikuttava hetki. Olen tämän välin käyttänyt ohjeita, joita löytyy sieltä täältä, koko ajan tietäen että ne eivät ole samanlaisia kuin se alkuperäinen ohjeeni oli, joten ilmassa oli juhlan tuntua käyttäessäni alkuperäistä reseptiä.

3 munaa
4½ dl sokeria
2½ dl maitoa
6 dl vehnäjauhoa
1½ rkl kaakaota
3 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
225 g sulatettua voita

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Sekoita maito joukkoon ja lisää varovasti sekoittaen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada vielä lopuksi sulatettu voi joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada taikina uunipellille, jossa on reilun kokoinen leivinpaperi. Paista 225 asteessa 15 minuuttia. Nosta uunista jäähtymään, ja ala valmistaa päällistä.

3½ dl pölysokeria (hih, tomusokeria)
1 rkl kaakaoata
1 rkl vaniljasokeria
4 rkl kahvia
4 rkl sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vahva kahvi ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi voi ja sekoita. Kun voin laittaa viimeiseksi, päällisestä tulee paljon kiiltävämpi. Levitä kuorrute ohuesti lämpimän levyn päälle. Anna jäähtyä, mielellään seuraavaan päivään. Tämä on minulle se ihan paras, alkuperäinen ja ainoa oikea mokkapalaresepti.

ps. Mokkapaloista tulee aina mieleen meidän ensimmäinen koira. Mokkapalat olivat sen suurinta herkkua, ja koira oli ehdollistunut van Houtenin kaakaopurkkiin. Kun sen otti kaapista esiin, alkoi kuolaaminen eikä koiraa saanut millään pois keittiöstä. Koko paistamisen ajan, sen varttitunnin ajan koira istui uunin edessä ja kuolasi. Lopulta tiedossa oli aina ne reunat, joille kuorrutetta ei ollut riittänyt, ja koira tiesi sen.


5 kommenttia:

Jonna / suolaa&hunajaa kirjoitti...

Pölysokeria lukee minunkin mokkapalareseptissäni :-)

sauvajyvänen kirjoitti...

Lukikohan se silloin purkissakin, en muista yhtään :D

luimupupu kirjoitti...

Kyllähän tuon ajan resepteissä taisi aina pölysokeri lukea. Tämä onkin mielenkiintoista, pitää hieman kaivella kirjahyllyä!

Katja kirjoitti...

Mokkapalat on jo ihan klassikko eikä suotta.:) Pölysokerista silloin aina puhuttiin ja ohjeisiinkin kirjoitettiin. Missähän vaiheessa se mahtoi muuttua tomuksi...

sauvajyvänen kirjoitti...

luimupupu, kiva kun innostuit asiasta ;)

Katja, nyt harmittaa ettei ole säilyttänyt kaikkia mahdollisia vanhoja mainoksia ja ohjevihkosia, koskaan ei tiedä mihin niitä tulevaisuudessa voisi tarvita...