Mysi Lahtisen mademuhennos

Kävin hakemassa Hakaniemen hallista mateen, tämän talven ensimmäisen. Pyysin mateen nahkoineen, sekä mädin ja maksan mukaan. Huomasin että kalatiskillä nousi pari peukkua pystyyn, hih, salaa kuulin että sen merkiksi että kuulemma oikeat mateen ystävät valmistavat mateen aina nahkoineen :) Minä teen kuten isä on aikoinaan opettanut, eli niin että made keitetään nahkoineen päivineen soppaa varten.

Olin ajatellut etukäteen, että voisin katsoa mitä sanottavaa Mysi Lahtisella on mateesta. Olin nimittäin juuri aamulla ajatellut, että kuinka minun Mysi Lahtis-kirjasto (kirjoja joista Tammi ei tunnu ottavan uusintapainoksia kerjuukirjeistä huolimatta) on kasvanut aivan huimasti kaikkien niiden ihanien ihmisten ansiosta, jotka ovat minulle Mysin kirjoja antaneet lahjaksi tai kahveja vastaan (joita en vielä ole päässyt tarjoamaan), eli suuret kiitokset ex-naapurille, Campasimpukalle ja luimupupulle! 

Ja löytyihän siitä iki-ihanasta Intohimot hellallani - suomalaisen keittiön ylistys -kirjasta mademuhennoksen ohje. Ja millainen! Ohje nimittäin alkaa sanoilla: "Pane puhdistettu, nylkemätön made kattilaan." Niin sitä pitää, kyllähän se olisi pitänyt arvata että Mysi taitaa nämä ikiaikaiset totuudet.

Tein melkein ohjeen mukaan. Made oli minulla vähän pienempi, Mysillä oli ollut 2-kiloinen kala, minulla 1.5 kg, ja siitä vielä mäti vei osansa (on muuten pakastimessa tällä hetkellä, täytyyhän sitä bottargaa eli suolakuivattua mätiä tehdä tänäkin vuonna). Valkoviiniä minulla ei ollut, käytin Mysin vinkistä sitruunamehua. Minä tein mademuhennoksen siis näin:

1 made (1.5 kg, ohjeessa n. 2 kg) ja maksa
riittävästi vettä (n. 2 l)

1 sipuli
1 laakerinlehti
5 maustepippurimarjaa (ohjeessa 10)
2 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua (ohjeessa 1 dl valkoviiniä)

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl kermaa
aavistus raastettua muskottia
lientä sopivasti

Pane puhdistettu, nylkemätön made kattilaan (voiko ohje hienommin alkaa?). Kaada kylmää vettä niin, että kala peittyy kokonaan. Keitä kalaa hiljalleen viitisen minuuttia ja kuori vaahto tarkkaan pois. Sen jälkeen lisää silputtu sipuli ja mausteet joukkoon. Keitä toiset (vajaa) viisi minuuttia, lisää maksa kattilaan ja lisää sitruunamehu (tai viini). Keitä vielä 10 minuuttia.

Nosta kala ja maksa reikäkauhan avulla vadille. Irrota lihat ja viipaloi maksa ja asettele ne voideltuun uunivuokaan. Peitä vuoka jotta kala pysyy lämpimänä. Laita ruodot ja pää takaisin kattilaan, ja keitä lientä reippaasti ilman kantta niin, että nesteen määrä suunnilleen puolittuu. Maista, ja jos kaipaat lisää makua, jatka keittämistä. Siivilöi liemi talteen.

Sulata voi puhtaassa kattilassa, sekoita vispilällä jauhot joukkoon. Lisää kerma ja raasta muskottipähkinää joukkoon ja vispaa muutaman minuutin ajan. Lisää kalalientä vähä kerrallaan ja anna kastikkeen vähän kiehahtaa. Minulla taisi mennä vähän liikaa lientä, mutta ei se kamalasti haitannut että kastiketta tuli aika reilusti. Lopun liemen pakastin. Kaada kastike kalojen päälle ja paista vuokaa 200 asteessa noin 15 minuuttia kunnes pinta on kauniin värinen.

Syötiin keitettyjen perunoiden kanssa kuten Mysi ehdotti, tai tarjoa vaikka perunamuusin jos haluat. Taisi tulla parasta madetta mitä olen eläessäni valmistanut, tai oikeammin:edes syönyt missään. Suosittelen!

 

Savustettu made

Made ja maksa höyryävän kuumana juuri savustusuunista tulleena

Kuten blogia seuranneet ovat saattaneet huomata, en aina toteuta kovinkaan ripeästi asioita joita haluan tehdä. Melkoisen tarkkaan vuosi sitten Talven iloja -postaukseen Iskä kokkaa -blogin Iskä suositteli savustettua madetta sen "ainaisen keiton" sijaan. Jokainen voi tulkita ihan miten haluaa, että olinko nyt ripeä vai en, kun tein tänään savustettua madetta (ja huom, alle vuosihan tässä meni ;) ).

Made menossa savustusuuniin

1 made

suolaa

Perkaa made, älä nylje sitä. Ota mäti ja maksa talteen. Kummatkin voi savustaa, tai käyttää jollain muulla tavalla: nyt pakastin mädin blinien kaveriksi, maksan savustin.

Meillä oli muutama aste pakkasta, joten lämmitin savu-uunia viitisen minuuttia etukäteen. Sillä välin suolasin mateen ja laitoin ritilälle. Laitoin purut savustimen pohjalle, kalan uuniin ja ja savustin 1 kg kokoista madetta tässä pikkupakkasessa 40 minuuttia. Maksaa savustin reilun 10 minuuttia, eli öljysin aavistuksen pintaa (ettei jää kiinni ritilään) ja laitoin sen uuniin n. puolen tunnin kohdalla.

Kala oli todella hyvää ja maukasta, ja maksa suorastaan suli suuhun, maistuen vienosti savulle. Hyvä ruoka, kiitos Iskälle hyvästä ideasta!  Tämä on bloggauksen suolaa: ilman sitä yhtä kommenttia tuskin olisi tullut tehtyä savustettua madetta.

Madekeitto - sesonkiruokaa puhtaimmillaan

Minulla on tässä blogissa jo useampi madekeiton ohje, sekä omia versioita että lainattuja, mutta siitä huolimatta kirjoitan tämän ylös, oikeastaan kahdestakin syystä (perustelen siis miksi laitan melkein identtisen ohjeen vanhan ohjeeni lisäksi):

Ensinnäkin, haluan muistuttaa ihmisiä, että mateen sesonki on juuri alkanut, ja se kestää vain reilun kuukauden ajan. Kuten Ulla Puutarhan ja Hellan välistä totesi, niin made taitaa olla oikeasti ainoa oikea sesonkiraaka-aine. Sitä ei saa mihinkään muuhun aikaan vuodesta, ei edes pakastettuna eikä muutenkaan. Vai keksittekö muuta? Ostakaa/kalastakaa madetta ja käyttäkää sitä, siitä huolimatta että se on ruma kala. Mateessa on ruotoja, joo, mutta kun sitä valmistaa, niin äkkiä oppii missä ne ruodot ovat. Made on niin  niin herkullinen kala omalla vaatimattomalla tavallaan, että sen mausta kannattaa nauttia silloin kun se on mahdollista. Vinkkejä mitä muuta mateesta voi tehdä, löytyy tuolta.

Toiseksi, lapset tykkäsivät tästä keitosta todella paljon, siitä huolimatta että liemessä maistui fenkoli. Fenkoli on ollut yksi niistä harvoista kasviksista mistä lapset eivät meillä tykkää, mutta olen pikkuhiljaa totuttanut heitä sen makuun. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että  maku sellaisenaan kelpaa hyvin. Voittajafiilis, sillai pienesti. Eli minulla oli nyt kalan keittämisvaiheessa fenkolia liemessä, mutta siivilöin ne pois valmiista keitosta. Mutta jos fenkolista tykkää, se kannattaa ilman muuta jättää keittoon.

vettä

n. 1 kg made perattuna mutta nahkoineen

1 pienehkö sipuli

muutama siivu fenkolia

muutama valkopippuri
1-2 tl  merisuolaa
 

4 perunaa

1 porkkana
1 pieni sipuli

mateen maksa

1 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko sipuli ja vähän fenkolia joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään, siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan (tämän voi jättää tekemättä jos haluaa syödä fenkolit). Lisää pilkotut perunat, porkkana ja sipuli liemeen, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Perkaa sillä välin kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat). Lisää mateen liha, maksa ja kerma ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää lautaselle myös fenkolin vihreää osaa jos haluat. Tässä keitossa ei siis maistu tilli vaan fenkoli. Hyvä tavallinen madekeitto, arkiruokaa parhaimmillaan. Lisäksi ruisleipää, muuta ei tarvita.

Madekeitto

Tämä on aavistuksen monimutkaisempi versio kuin viime vuoden helppo madekeitto. Mutta vain aavistuksen. Vajaan kilon made oli vaan vähän pieni meidän perheelle, sillä mätiä oli niin paljon. Tokaluokkalainen halusi omana toivekeittopäivänään madekeittoa, ja keitin sen nyt näin:

vettä

1 made perattuna mutta nahkoineen

1 pienehkö sipuli

1-2 tl yrttisuolaa kalalle (tai merisuolaa)

1 laakerinlehti

muutama valkopippuri

4 perunaa

1 porkkana

mateen mätipussi kokonaisena

mateen maksa

1-2 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko sipuli joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään ja perkaa kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat) vähän jäähtyneenä samalla kun jatkat liemen keittämistä. Lisää pilkotut perunat ja porkkana liemeen, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää mateen mätipussit (rommi), anna kiehua muutama minuutti. Lisää maksa ja kerma, anna edelleen kiehua muutama minuutti, lisää lopuksi kala joukkoon. Syötiin ruisleivän kanssa.

Meillä muut ei tykkää maksasta eikä rommista, lapsuudessa sen sijaan tuli aina vähän "riitaa" että millaiset palat niitä onnistuu saamaan. Minä tosin tykkäsin enemmän maksasta ja sisko rommista, eli siinä mielessä jako oli helpompaa. Nyt meni maksa kokonaan, mutta rommia jäi, mateella on tähän aikaa vuodesta todella isot mätipussit.

Helppo madekeitto

Madesesonki ei ole ihan vielä alkanut, mutta ainakin pieniä mateita alkaa olla saatavilla. Ovat aika ruotoisia syötäviä vielä, tosin paljon on etua siitä, että on lapsesta asti saanut erilaisia kalalajeja kokonaisena eteensä (asia mikä tuli esille sattumalta joskus kahvipöytäkeskustelussa). Minä tein tänään töiden jälkeen nopean ja simppelin madekeiton, hyvää ja yksinkertaista ruokaa. Isäni tekee maailman parhaan madekeiton, hän keittää kalan aina nahkoineen, muita vinkkejä en muista, pitää vähän jutella hänen kanssaan. Minä laitoin tällä kertaa keiton näin:

vettä

merisuolaa

4 perunaa lohkoina

1 porkkana siivuina

vajaa kourallinen purjosuikaleita

1 made maksoineen (taisi olla 1.2 kg)

3 dl kermaa

tilliä

Keitä perunoita ja porkkanoita suolatussa vedessä kymmenisen minuuttia. Lisää purjosuikaleet, made ja kerma. Keitä reilu 10 minuuttia tai kunnes kala on kypsä. Syötiin ruisleivän, kurkun ja maidon kanssa.

Madekeitto lipstikalla

Nyt on hyvä aika tehdä madekeittoa. Kävin tänään hakemassa tuoreen mateen Hakaniemen hallista, sellaisen reilun kilon painoisen tyttömateen Tammisaaresta. Mädin pakastin seuraavaa bliniateriaa varten, ja kalan keitin keitoksi samalla tapaa kuin olen tehnyt monesti aiemminkin. Tällä kertaa keiton juju oli liemessä johon lisäsin lipstikkaa. Tämä on yksi niitä "tuliaisia" River Cottagen kurssilta, siellä käytettiin lipstikkaa kalan mausteena. Se oli hieno oivallus, sillä aiemmin olen mieltänyt lipstikan vain lihan mausteeksi. Lipstikka toi hienon lisän tähän keittoon, upea yksikertainen ruoka kerrassaan.

vettä

reilu 1 kg made perattuna mutta nahkoineen

1 sipuli

1 porkkana

pieni palsternakka

muutama valkopippuri

pari lehteä lipstikkaa

tillin varsia

1-2 tl  merisuolaa 

4 dl lientä tai enemmän

4 perunaa

1 porkkana

1 pieni sipuli

mateen maksa

1 dl kermaa

Laita perattu made nahkoineen veteen, muista poistaa kidukset. Pilko kuoritut sipuli, porkkana ja palsternakka joukkoon ja lisää mausteet. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, vähän kalan koosta riippuen. Nosta kala reikäkauhalla lautaselle jäähtymään. Kauho lientä puhtaaseen kattilaan. Lisää tähän liemeen pilkotut perunat, porkkana ja sipuli, anna kiehua kymmenisen minuuttia. Perkaa sillä välin kala puhtaaksi ruodoista (muista ottaa myös poskilihat). Lisää mateen liha, maksa ja kerma ja anna kiehua muutama minuutti. Hyvä tavallinen madekeitto, arkiruokaa parhaimmillaan. Lisäksi (Asikkalan ratas) ruisleipää, sitä Suomen kansallisruokaa, ja hyvä arkiateria on siinä.

Lopusta liemestä saa hyvän liemen seuraavaa kala-ateriaa varten: lisää ruodot ja pää takaisin alkuperäiseen liemeen ja jatka keittämistä vartin verran. Siivilöi liemi ja pakasta.

Nannan madekeitto

 
Tarvitsin mateen mätiä. Niinpä ostin sitten samaan hintaan kokonaisen mateen, alkaa olla viime hetket käsillä ainakin mädin suhteen. Mutta sain kuin sainkin taas reilun kiloisen kalan ja 300 g painavat mätipussit. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna oli tehnyt madekeiton vähän eri tavalla mitä minun on tullut tehtyä, enkä nyt tarkoita sitä nylkemistä ja poskilihojen haaskaamista. Koska viiniäkin oli jäljellä viikonlopun ruuanlaitosta, päätin kokeilla Nannan madekeittoa, edelleenkin ilman sitä nylkemistä ja poskilihojen haaskaamista. Mutta sentään niin uskollinen olin reseptille, että jätin kerman pois.

1 kg made, perattuna, mutta nahkoineen päivineen

vettä

merisuolaa

laakerinlehti

valkopippureita

2 salottisipulia (omat sipulit ovat nyt loppu!)

4 perunaa

1 porkkana

½ fenkoli

2 dl valkoviiniä

voita

tilliä

Laita perattu made nahkoineen päineen päivineen suolalla maustettuun veteen. Lisää laakerinlehti ja kokonaisia valkopippureita. Keitä kalaa kymmenisen minuuttia, nosta se reikäkauhalla lautaselle jäähtymään ja siivilöi liemi puhtaaseen kattilaan. Lisää liemeen pilkot sipulit, perunat, porkkana ja fenkoli. Lisää viini. Keitä niin että perunat ovat melkein kypsiä. Perkaa kala sillä välin, muista ottaa ne hyvät poskilihat talteen myös. Lisää maksa keittoon, anna kiehua muutama minuutti ja lisää kala, voi ja tilli ja kiehauta. Syötiin oman ruisleivän kanssa.

Keitto oli hyvää, niin hyvää minun ja miehen mielestä; ja lapset eivät tykänneet yhtään! Muistaisivatpa sitten vielä teini-ikäisinä (tai nuorina aikuisina tietty) että viini on pahaa.

Vuosi 2014 pulkassa

Vuosikatsauksia näkee blogeissa siellä täällä. Niitä on kamalan kiva lukea, ja uskoin Jonnaa kun hän sanoi että myös kiva tehdä. Ja niin olikin: kun selasin tämän vuoden alkuun, tuli mieleen paljon mukavia muistoja, sekä tapahtumista että ihmisistä mitkä liittyivät eri ruokiin ja juttuihin. Sellainenhan ei näy kauhean selvästi ulospäin blogissa, etenkin kun olen pitänyt tämän sellaisena semianonyyminä (luimupupun termi) blogina, jossa nimiä eikä liikoja yksityiskohtiä näy, paitsi tietysti tutut tietävät mistä on kyse.

Olen sellainen tavallinen ruuanlaittaja, joka ei keksi itse juurikaan uusia reseptejä, vaan sen sijaan joko teen niin kuin aina ennen on tehty, tai sitten etsin inspiraation muualta, useimmiten samoilta tutuilta ja minun tyyliin sopivilta kokeilta ja bloggaajilta. Toki olen niin paljon vuosikymmenten varrella ruokaa valmistanut ja oppinut kaikenlaista että minun on helppo muuttaa ohjeita ja tehdä sinne päin sen mukaan mitä sattuu olemaan ja mitä sattuu tulemaan. Mutta kyllä ne ideat ja inspiraatiot ovat aina jostain peräisin. Se on minusta ihan ok etenkin tälläiselle tavalliselle kotikokkaajalle, jonka työ on jotain ihan muuta kuin ruokaan liittyvää.

Tammikuu

Tammikuu-helmikuu on minulla aina kiireistä aikaa töissä, jopa siinä määrin että olen pyytänyt isäni tänne useammaksi viikoksi alkuvuoden arkea helpottamaan. Ruoka on silloin usein simppeliä ja sellaista, jota tehdään isoja määriä kerralla ja sitten vaan lämmitetään, kuka milloinkin. Paljon keittoja, patoja ja kastikkeita. Tämän vuoden tammikuun iloisin löytö oli nämä hunajapullat, vanha resepti jonka löysin uudestaan lukioaiakaisesta itsetehdystä keittokirjasta. Äiti teki näitä aina silloin tällöin, minä vähän parantelin reseptiä ja uusi lempipullaresepti oli löytynyt. Koko perheen herkku. Ja hunajahan on sitä parasta makeutta!

Helmikuu

Helmikuu oli yksi niitä kuukausia, josta oli ihan mahdotonta valita suosikkia. Nyt joulun aikaan tietysti mielessä on joulukinkun loppusijoitusruoka, eli hernekeitto haudutuspadassa, tämä on se täydellinen versio, ja tänäkin jouluna sinne sujahti reilu 11-kiloisen kinkun jämät. Ja tunnelataus sisältyy tuohon vaarin paistamaan haukifileeseen, se vaan on niin hyvää. Ja nimenomaan vaarin paistamana. Postaukseni talven salaateista sai paljon huomiota. Luulisin että vastaavia salaatteja alkaa yhä usempi tehdä, ei vähiten Satokausikalenterin tekemän hienon työn vuoksi. Mutta kaikesta tästä huolimatta helmikuun valintani on madepitsa. Muistan vieläkin sen fiiliksen onnistuneesta pohjasta ja täytteestä. Tämä oli tavallaan ihan uusi ruoka, vaikka kyseessä olikin kahden luottobloggaajan ja -kokin ohjeen yhdistämisestä (kiitokset Jonnalle ja Mysille). Saanko esitellä hemikuun helmen, eli Made in pitsa.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietimme mukavia pastailtamia, ja minulle on edelleenkin pastakone lainassa. Olimme kaikki kolme pääkokkia ihan megaväsyneitä, mutta niin vaan saimme aikaiseksi hyvää ruokaa illaksi ja lisäksi vielä perheillemme kokonaiset ateriat seuraavalle päivälle. Meitä on sellainen kolmen (välillä neljän) naisen porukka, että kun jotain tehdään, niin silloin syntyy paljon, sen mukavan yhdessäolon lisäksi. Nyt jouluisen kalapastan myötä aloin jo ajatella että ehkä se omakin pastakone pitää hankkia, mutta katsotaan vielä. Esikoisen suurta herkkua oli simpukkapasta, sitä pitää varmaan tehdä pian uudestaan. Maaliskuu oli muutenkin pastan aikaa, bottargapasta  itsetehdystä bottargasta nousi uudeksi suosikiksi.

Huhtikuu

Huhtikuu jäi mieleen silakkakuukautena. Mies kävi hakemassa lasten kanssa ämpärikaupalla silakkaa, Lauttaaaren sillalta silakkaa nousi litkalla kun vaan viitsi nostaa. Pääsivät vielä uutisiinkin, kivakiva. Silakkaa tuli tehtyä monella tapaa. Opettelin myös fileoinnin Jaakko Kolmosen neuvoilla, ja mädistä tein mm.silakanmäti-kvinoa-pihvejä. Onnistunutta omaa soveltamista keittiössä.

Toukokuu

Toukokuu on minun lempikuukauteni. Siihen mahtuu mukavia juhlia, puutarhatyöt ovat parhaimmillaan, vihreys on kauneimmillaan, kynnenaluset ovat taas mustina ja kaikki on vielä mahdollista. Pettymykset tulevat vasta sitten myöhemmin. Toukokuussa tulee tehtyä parhaat ja raikkaimmat kakut, kuten tämä mangopavlova. Tästä ei kakku parane, ja jopa minä sain siitä kauniin.

Kesäkuu

Kesäkuussa alkaa saada jo ensimmäistä satoa kasvimaalta. Tämän vuoden kesäkuussa löytyi myös yksi uusi ruoka arkirutiineihin, eli Nyhtökana Katuruokaa-kirjasta. Hyvää ruokaa joka maistuu koko perheelle, arjen pelastaja jota on helppo tehdä iso määrä kerralla ja jakaa sopiviin annoksiin pakastimeen. Pelastanut monta arkipäivää ja yllättävää tilannetta. Ja maistui juhannuksenakin isolle porukalle.

Heinäkuu

Heinäkuussa alkaa saada lehtikaalia jo reilusti omalta kasvimaalta. Lehtikaalista on tullut todella suosittua viimeisen parin vuoden aikana. Ja vaikka aina sanon että olen jämähtäjä enkä mitenkään trendien harjalla, niin silti joskus olen, hihih. Ensimmäinen lehtikaaliresepti tässä blogissa on julkaistu kesäkuussa 2011, ja se on tainnut olla aika ensimmäisiä mitä blogeissa on näkynyt. Sen jälkeen olen julkaissut kymmenittäin erilaisia lehtikaalireseptejä, osa omia, osa luottokokeilta opittuja, eniten River Cattage -kirjoista. Enää ei juurikaan tarvitse niitä kirjoittaa ylös, kun kaikki muutkin paikat ovat täynnä lehtikaalia, minun "työni" on tehty. Kesäkuun karkkikanan kaveriksi sopii  lehtikaali aasialaisittain kuin nätti nenä päähän, sitä on tehty myöhemminkin vaikka minkä ruuan lisukkseeksi. Suosittelen!

Elokuu

Elokuussa löysin vihdoinkin aikaa Juuren keittokirjalle. Pakko oli tietysti aloittaa kaikkien aikojen sapas-suosikista, eli  Juuren punajuurimurekkeesta. Olin niin supertyytyväinen, että resepti toimi käsissäni, sain pieniä nättejä sieniäkin, vaikka mökillä ei sieniä ollutkaan. Minulle harvinaisesti kuvakin oli kiva ;) Onnistumisen riemua keittiössä suurimmillaan. Tämä elokuu oli muuten kummallinen, kun aikaa ei mennyt marjametsässä yhtään. Ensimmäinen vuosi elämässäni, ettei mökiltä tullut mustikoita, vadelmia, puolukoita eikä sieniä. Ei mitään. Ahdistava kesä, kuten oli talvikin, kaikki äärimmäistä, ja sen huomasi sadossa, tai siis siinä että se oli kehnoin ikinä.

Syyskuu

Jatkoa onnistumisille löytyi leipomisesta tällä kertaa. Mies oli haaveillut vuosikymmeniä  Murupullamustikkapiirakasta. Tässä näkyy oikeasti parhaimmillaan se, että kun on kokannut ja leiponut paljon, kaiken soveltaminenkin onnistuu. Tämän piirakan teossa taikinoiden ajoitus on ehdotottaman tärkeää, ja se onnistui ihan nappiin, kun vain mietin asian etukäteen päässäni. Riemu syntyi onnistuneesta lopputuloksesta, ja ennen kaikkea siitä, että toinen oli niin tosi tyytyväinen kun hänen vuosikymmenien takaiset haaveet toteutuivat ja jopa ylittyivät.

Lokakuu

Lokakuu on edelleen yksi parhaista ruokakuukausista. Kasvimaa ja metsä ovat vielä satoisia, jos ovat, ja hirvestyskausi on päällä. Tänä vuonna hirven valmistukseen tuli jotain uutta pitkästä aikaa, nimittäin  hirvenposket. Helppoa, joskin aikaavievää, valmistaa, ja lopputuloksena mitä maukkain ja monipuolisin ruoka. Lokakuulle halusin ottaa toisenkin ruuan, joka on minusta hyvä esimerkki, miten samanlaiset ruuat nousevat usein monilla yhtä aikaa esiin, ja suurimmalla osalla vielä ihan eri lähteistä. Minä hankin Ree Drummondin juhlakirjan, ja bongasin sieltä ruusukaalit karpaloilla. Ohje suorastaan huusi kokeilemaan sitä, ja en ole ollut ainoa. Joulukuussa näitä vastaavia reseptejä oli vaikka kuinka paljon, sekä blogeissa että ruokalehdissä. Hyvä Ruusukaali!

Marraskuu

Joskus hyvät ideat syntyvät lennosta. Synttärijuhlista jäi vähän brushettaa yli, ja keksin laittaa ne lammaslihapulliin. Todella loistavat lihapullat, ja hyvä mieli siitä että taas sai pelastettua jotain sellaisenaan hävikkiä herkuksi. Mutta siitä huolimatta marraskuun kohokohta oli reseptilöytö isän luota remontin keskeltä. Siinä oli pino minun ja äidin kirjoittamia reseptejä, tärkeimpänä minun lapsuus/nuoruusvuosien bravuuri eli mokkapalat. Tästä paperinpalasta tulvi paljon muistoja mieleen. Ja pakkohan niitä oli heti kokeilla alkuperäisellä reseptillä.

Joulukuu

Joulukuussa seurasin aika vähän blogeja. Minua toisaalta ahdistaa se jo marraskuussa alkava hypetys joulusta, ja toisaalta se jo ennakoimani viimeistään tapanina alkava valitus kuinka jouluruuat kyllästyttävät ja ihan kamalaa joulu ja voih. Minä haluan tehdä jouluamme rauhassa niin, ettei se ala heti kyllästyttämään. Aloitan pienesti ja myöhempään, mutta jatkan pidempään, kyllä tapanikin on vielä joulua, ja haluan nauttia silloin joulusta ilman että kaikki ympärillä toitottaa että onneksi on ohi. Mutta tämä on minusta tyypillistä nykyään, kaikkia juhlia hehkutetaan etukäteen, ja sitten kun kyseinen juhla on päällä, hehkutetaan jo seuraavaa. Ja hassua minusta tässä on se, että kun kaupat tekevät samaa, se onkin paheksuttavaa. Minusta ihan samasta ilmiöstä on kyse, omien "tuotteiden" mainostamisesta, oli kysessä sitten omat blogikirjoitukset tai myytävät tavarat.

Mutta takaisin siihen joulukuun ylivoimaiseen huippukohtaan, eli sehän oli tietysti porkkanalaatikko Juuren ohjeella. Että voi porkkanalaatikkokin olla hyvää, ja että se kelpaa melkein koko perheelle (joo ei tarvitse miettiä, kuopus on se poikkeava).

Melkoinen ruokavuosi tämäkin, meillä on syöty hyvin, tavallisesti, arkisesti, juhlavasti, yksinkertaisesti ja välillä vaivoja säästelemättä. Kiva vuosi ainakin näin kohokohdat poimittuna. Minä en keittiössä piperrä, enkä kaipaa sitä oikeastaan muuallakaan. Parasta on hyvin tehty ruoka hyvistä raaka-aineista niin, että raaka-aineet ovat pääosassa, ei kikkailu eikä trendit. Ei ihme että esim. Henri Alenin ruokafilosofia kolahtaa minuun, hänen jouluista jutustelua on kiva lukea. Osuva lainaus tekstistä: "Paras ravintolakokemus on mielestäni se, kun ihmiset eivät edes muista mitä ovat syöneet. Heillä on silloin ollut hauskaa." Saan siis synninpäästön sillä en läheskään aina muista ajan päästä mitä olen missäkin syönyt, mutta fiiliksen (niin hyvän kuin huonokin) muistan aina. Ja miten sympaattinen toteamus suurista odotuksista ja todellisuudesta, lainaus jälleen tuosta samasta tekstistä: "Jengi tuli tänne illalliselle ja vaati meitä antamaan heille sen muruefektin. Olin aivan ihmeissäni, että ei minulla tässä mitään efektiä nyt ole, kun on tätä ruokaa."

Ensi vuosi jatketaan kuten ennenkin, eli yritän selvitä töistä, arjenpyörityksestä ja yleensäkin elämästä sillä tavalla, ettei ihan koko vuosi olisi pelkkää selviämistä ja selviytymistä, niin että mukaan mahtuisi vähän jotain muutakin. Ja tasapainoilla ruuanlaitossa sen kanssa, että kuinka paljon rasittavasti ruokaan suhtautuva (anteeksi vaan kuopus) 6-vuotias kestää ja mitä puolestani minä haluan tehdä niin, että arkikokkaus pysyisi mielekkäänä. Mielekästähän se arki on, jos ruoka ei ole pelkästään sitä mitä se 6-vuotias haluaa. Tasapainoilu ei ole ihan helppoa, yritän välttää sitä, että sen 6-vuotiaan ei tarvitsisi olla kovin usein omassa huoneessa miettimässä miten pöydässä käyttäydytään, ja jupista siellä (kovaan ääneen!) että kuinka juuri hänellä on ihan kamala lapsuus ja että miten juuri hänelle sattui se kamala äiti joka pilaa hänen elämänsä kamalalla ruualla eikä tee hänelle aina pastaa ja spagettia ja osta grillikanaa. 

Riittävän hyvää uutta vuotta 2015 kaikille!

Talven touhuja

Olen joinain vuosina kirjoittanut jotain tyhjää tekstiä hiihtolomalta, niihin on kiva palata silloin tällöin ja muistella että millainen talvi oli minäkin vuonna. Tänä vuonna loma alkoi lähes lumettomana vesisateessa, mutta uutta lunta tuli loman aikana ihan mukavasti. Parhaat ilmat olisi nyt, kun loma loppuu, kun on taas vähän pakkasta ja lunta.

Päätimme tulla mökille vain viimeiseksi viikonlopuksi (teimme päätöksen aiemmin vesisateessa), mikä tietty tässä vaiheessa harmittaa kun mökillä on niin mukavaa. Mies on ollut aamupäivät jänismetsällä ja sen jälkeen hoitanut kaikenlaisia riistanhoidollisia juttuja. Tähän loppuu tämä metsästyskausi, uutta odotellessa. Minä kävin lasten kanssa verkoilla isän, enon ja muiden kanssa. Lapsilta jäi reissu vähän kesken, he pääsivät parin verkon jälkeen isoenon kyydissä moottorikelkalla sisätiloihin juomaan kuumaa mehua ja pelaamaan muistipeliä. Olimme liikenteessä talvikengillä, ja jään päälle olikin noussut reilusti vettä, joten alat kastuivat. Minä en ole ollut näin raskaassa kelissä verkoilla, mutta on kuulemma pahempiakin ollut. 

Kalaa nousi tällä kertaa ihan mukavasti, vaikka tämä ei ole ollut kovin hyvä kalavuosi. On sentään joku taimen, kuha ja made tullut tavallisten haukien lisäksi. Nyt nousi iso, melkein kilon painoinen ahven ja neljä haukea, joista suurin oli 4,5 kiloa. Miehillä on neljä verkkoa, jotka kaikki lasketaan samasta avannosta eri suuntiin uittolaudan avulla. Kuten alakuvasta näkee, jäätilanne ei ole tänäkään vuonna kovin hääppöinen. Takana taitaa olla vuodet, jolloin verkkoja ketjutettiin pitkälle matkalle, nyt hääritään yhden avannon ympärillä.

Minä sain ahvenen ja yhden hauen. Isä perkasi ne minulle ja opetti taas monta uutta asiaa, tai ainakin muistutti vanhoista neuvoista. Ensi viikolla syödään monta kala-ateriaa monessa perheessä. Minä aion paistaa ahvenen fileinä ja valmistaa mädistä ja maksasta herkullisen lisukkeen. Ja hauesta saan tehtyä kalapullia ja -makkaraa, vihdoinkin on hyvät välineet kalan jauhamiseen.

Talvinen verkkokalastus on kyllä sellainen helmi, että harrastuksen soisi säilyvän senkin jälkeen kun nämä miehet eivät enää jaksa käydä verkoilla. Kuopus tosin sanoi, että mukavinta hiihtolomassa oli savusaunassa saunominen. Hyvät löylyt meillä olikin, ihan älyttömän hyvät, ja lunta oli riittävästi vilvoitteluun eli lumessa kierimiseen. Esikoinen kävi aiemmin pari kertaa avannossa uimassa vaarin kanssa, piti käydä uimapukukin ostamassa kun se oli unohtunut kotiin. Linnut laulavat aamuisin ja valo on ihan erilaista kuin joululomalla. Kevättä kohti mennään. 

Tervasorbetti

Tervajäätelö oli todella hyvää, mutta nyt halusin kokeilla tervasorbettia vaihteeksi. Mielestäni Kalevalan päivään sopii hyvin savustettu made perunan kanssa (joo, sitä olisi ollut joka tapauksessa tänään, eli pistettiin sopimaan) ja jälkiruuaksi tervasorbetti. Tämä sorbetti kävisi tälläisenään hyvin myös useamman ruuan aterialle johonkin väliin, etenkin jos sorbetista ei tee kovinkaan makeaa.

Tervasiirappi on Asellus Oy:lta, ostin sen viime syksynä Helsingissä pidetystä Herkkujen Suomesta, ja pullo on odottanut käyttöä tähän saakka. Päiväystä riittää vielä pitkälle kesään, eli käyttö ei edes mennyt täpärälle.

2 dl tervasiirappia

4 dl vettä

2 munanvalkuaista

Sekoita tervasiirappi ja vesi ja laita jäätelökoneeseen ja anna jähmettyä kunnolla. Veden määrällä voit säädellä makeutta ja tervan vahvuutta, tästä ei tullut kauhean makeaa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja vatkaa ne jähmeän siirappiveden joukkoon. Jäädytä edelleen, joko koneessa tai pakastimessa. Minä jouduin sekoittamaan pariin otteeseen vielä pakastettaessa, koska jäätelökoneeni on aika onneton. Lorautin annoksen päälle vähän Villiaromin tervasiirappikastiketta.

Oli muuten kiva yllätys aamulla kun huomasin että Metrossa oli monta sivua Kalevalasta, sitä kelpasi lukea aamutuimaan työmatkalla. Ja lapsille piti lukea iltasaduksi Koirien Kalevalaa ja Suomen lasten Kalevalaa, joka on oikein onnistunut kirja.

Made in pitsa

Nyt on voittajafillis, monestakin syystä. Sain nimittäin tehtyä elämäni parhaan pitsapohjan, ja tämä oli vasta nopea kokeilu. Tämä on osaksi suolaa & hunajaa -blogin Jonnan postauksen ansiota, ja varmaan suurimmaksi osaksi sen ansiota että ostin pitsaan tarkoitettuja erikoisjauhoja Hella & Herkku -kaupasta. Lisäksi sain upotettua lopun loistavasta mademuhennoksesta pitsan päälle ja lopputuloksena oli ihan mielettömän onnistunut makumaailma. Tämä oivallus puolestaan oli Henri Alenin #somepitsa :n ansiota. Siis sen tajuaminen että pitsaan ei ole pakko tunkea tomaattikastiketta vaan sen voi tehdä vaaleana. Henri käytti juustoa "kastikkeena", minä en, vaan käytin mademuhennoksen sellaisenaan, siinä oli kalat ja soosit valmiina. Lisäksi vaan vähän hyviä simpukoita ja loistavia öljyyn säilöttyjä kapriksia, nekin Hellasta & Herkusta. Päällimmäiseksi hyvää cheddaria Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä ja se on siinä.

Pitsataikinan ohje kannattaa lukea Suolaa & hunajaa -blogista, jos haluaa perehtyä asiaan kunnolla. Minä tein vain vähän sinne päin ja selvästi oikoen, työpäivän päälle ei liikoja ehtinyt kohotella, eikä minulla ole pitsakiveä jne. Mutta hyvin onnistui näinkin tehden, ilman pitsakiveä tai muutakaan tuikitarpeellista. Ei varmistakaan ole täydellistä näin tehden, mutta siitä huolimatta paras pohja mitä olen koskaan tehnyt. Pakko kirjata ohje tähän tulevaisuutta varten:

3 dl haaleaa vettä (ehkä vähän yli)

½ pkt hiivaa (25 g)

1 tl suolaa

n. 350 g jauhoa (00 + gluten) (ehkä vähän yli)

½ dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja suola haaleaan veteen. Vispaa n. puolet jauhoista nesteeseen reippaasti. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa hyvin. Taikina saa olla aika löysää, noustuaan se kuitenkin on hyvin kaulittavaa. Anna taikinan kohota puolisen tuntia, minulla se oli varmaan lähes kolminkertainen siinä vaiheessa. Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli ne jauhetetun pöydän päällä tai suoraan leivinpaperille. Anna kohota hetki, ja täytä pitsa haluamallasi tavalla. Lämmitä uuni 250 asteeseen, käännä uunin lämmitys pohjalämmölle ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes se on sopivan näköistä. Hyvää, ihan mielettömän hyvää. Ja ennen kaikkea hyvä mieli uusista oivalluksista!