Viisi vaatetta vuodessa - miten venyttää villaneuleen poolokaulusta?

Olen ostanut upean lämpimän neulemekon joskus vuosia vuosia sitten (Alpan Cozy-mekko, vanhaa mallia). Käytin sitä ensimmäisen kerran talven lakkiaisissa silloin vuosia sitten ja sen jälkeen kylmässä mökissä. Toisen kerran käytin silloin oliko pari vuotta sitten kun sähkö maksoi 2,5€/kWh ja meillä oli pikkuisen kylmää. Mutta mekon poolokaulus on ollut minulle liian tiukka, en siis kestä korkeita kauluksia muutenkaan ja siksi muuten upean mekon käyttö on jäänyt noin vähäiseksi. 

Kävin viime vuoden puolella Alpan myymälässä ja juttelin myyjän kanssa mm. tästä kauluksesta ja siitä etten ihmettele uuden mallin muutoksia, kuten että kaulusta on laajennettu. Hän neuvoi, että kuuman veden ja venyttämisen avulla kaulusta voi suurentaa. Ihan mahtavaa! Niinpä tein näin:

Kastelin kauluksen ja ompeleen sen alla kuumalla vedellä (en siis koko hametta). Kaadoin sen jälkeen päälle vielä vedenkeittimestä 80-asteista vettä ja venytin kaulusta varovasti mutta ihan reilusti pikku hiljaa. Tein sen jälkeen kahdesta pyyhkeestä leveän renkaan kauluksen sisään ja jätin sen kuivumaan levitettynä. Muutaman tunnin päästä otin pyyhkeet pois ja annoin mekon kuivua kokonaan. Ja tämähän toimi täydellisesti!

Nyt minulla on upea villamekko, jossa on sopivan väljä kaulus. Näillä pakkasilla mekolla on ollut paljon käyttöä, eikä tarvitse miettiä, että olisiko pitänyt ostaa uudempi malli.

Melkein sacherkakku vadelmalla

Tämän reseptin olen saanut muistaakseni joskus vuosituhannen vaihteessa vanhalta työkaverilta. Sain reseptin sacherkakun nimellä vaikka eihän tämä tietenkään ole oikea sacherkakku, eikä etenkään nyt kun aprikoosihillon sijaan käytin vadelmamarmeladia esikoisen toiveesta. Ihana kakku silti, varmasti tehdään toistekin. Ja sanomattakin selvää, että syntymäpäiväsankari itse koristeli kakun. 

Juhlimme viime vuonna lasten syntymäpäiviä talvimökillä Kuopuksella oli toiveena taas hedelmäsalaattikakku, mietittiin että oliko jo kymmenes kerta tai jotain sinne päin. Lisäksi oli pullaa, upeita brownieta (esikoisen tekemiä), keksiä, karkkia ja sipsiä. Ja limsat olivat jouluomenaa ja dr.pepperiä tänä(kin) vuonna. Numerot kasvavat kakuissa mutta tarjottavat pysyvät aika samanlaisina.

Kakku kannatta leipoa vähintään 1-2 päivää ennen juhlia ja täyttää edellisenä päivänä. Näin kakku ehtii vetäytyä ja tasaantua riittävästi. 

Kakku

240 g voita

270 g tummaa suklaata

2,4 dl sokeria

8 munankeltuaista

2,4 dl vehnäjauhoa

0,8 dl perunajauhoa

3 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

8 munanvalkuaista

Sulata voi ja suklaa varovasti kattilassa (tai vesihauteessa). Vatkaa sokeri ja munankeltuaiset kulhossa. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne keltuaisvaahtoon, sekoita varovasti. Lisää seokseen voi-suklaaseos. Kääntele valkuaisvaahtoon vähän kerrallaan taikinaan. Kaada kakkutaikina n. 24-27 cm kokoiseen kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa vajaa tunti. Anna jäähtyä ja leikkaa kolmeen osaan.

Täyte

150 g voita

1½ dl tomusokeria

1 keltuainen

75 g tummaa suklaata sulatettuna

Vatkaa voi ja tomusokeri vaahdoksi, Lisää keltuainen, vatkaa sekaisin. Vatkaa sulatettu ja vähän jäähtynyt sula suklaa joukkoon. 

Täytä kakku: levitä ohut kerros hyvää vadelmahilloa/marmeladia ja sen päälle puolet täytteestä. Lisää toinen kakkulevy, täytä samoin. Levitä päällimmäisen kakkulevyn päälle ohut kerros vadelmahilloa. Kuorruta kermatilkkaan sulatetulla suklaalla. Koristele vadelmilla ja karhunvadelmilla.

Amerikkalainen juustokakku

 

Viime kuussa vietimme synttäreitä talvimökillä. Sankari toivoi ihan tavallista amerikkalaista juustokakkua ja kylläpä oli mukava leipoa se. Leivoin sen perjantaina ja kakku nautittiin sunnuntaina. Melkein unohdin ottaa kuvan, enkä todellakaan muistanut kuvata kokonaista kakkua. Tämä resepti on peräisin vuosituhannen alusta, sen ajan amerikkalaiselta kollegalta. Tämä on se tavallisin ja yksinkertaisin juustokakku, vai pitäisikö sanoa perus (ehkä aavistuksen usein kuultu sana mitä tahansa kysyttäessä). Tämä on siis todella autenttinen amerikkalainen juustokakku, kuten ohjeesta voi huomata. Vähän olen pienentänyt alkuperäistä ohjetta, tästä söi viisi oikein hyvin, ja sen lisäksi jäi vielä kolmelle pienet palat myöhemmäksi. Söimme kakun sankarin toiveesta hillahillon kanssa. 

Pohja

200 g Digestive-keksejä

80 g voita

Hienonna keksit tasaiseksi hienoksi jauhoksi. Sekoita sula voi joukkoon. Painele 20 cm kokoiseen irtopohjavuokaan ja sen reunoille. 

Juustoseos

600 g maustamatonta tuorejuustoa (Viola)

300 g creme fraichea

3 kananmunaa

1½ dl sokeria

2 tl vaniljauutetta

Vatkaa kaikki aineet sekaisin. Kaada seos pohjan päälle. Paista 180 asteessa n. 50 minuuttia. Sammuta uuni ja anna uunin kakkuineen jäähtyä suunnilleen huoneenlämpöön. Nosta kakku pois uunista ja anna jäähtyä lisää pöydällä. Siirrä kakku jääkaappiin ja anna jäähtyä vähintään seuraavaan päivään.

Nosta kakku lämpiämään vähän ennen tarjoilua ja nauti kakku hillon tai marjojen kanssa. Aika täydellinen vaikkakin yksinkertainen juustokakku.

Puuro pönttöuunissa

Tässä on uusi lempipuuroni: Kinnarin tilan kokonaisista kaurajyvistä tehty puuro pönttöuunissa. Tästä ei puuro paremmaksi voi tulla. Olen tehnyt puuroa monta kertaa, sitä on syöty iltapalalla ja aamiaisella ja lounaalla. Tämä toimii meidän pönttöuunilla, mutta ohje on siitä hyvä, ettei aika eikä lämpötilakaan ole niin tarkkaa. Olen usein tehnyt kuumemmassa uunissa jonkun ruuan, ja sen jälkeen vielä laittanut puuron hautumaan. Viime aikoina olen tehnyt puuron kaksinkertaisena, ja syömme sitä iltapalaksi ja seuraavana päivänä lounaalla kiisselin kanssa. 

2 dl Kinnarin tilan kaurasuurimoita

1 tl suolaa

0,8-1 l kiehuvaa vettä

2 dl täysmaitoa

Laita kannelliseen uunivuokaan kaikki aineet, sekoita vähän. Laita kansi päälle ja siirrä vuoka uuniin siinä vaiheessa kun uuni ei ole enää kovin kuuma, minulla se on ollut n. 100 astetta tai alle. Hauduta puuroa kolmisen tuntia. Sekoita puuro ja anna vähän tasaantua. Jos puuron tekee kaksinkertaisena, aikaa kuluu ainakin tunti enemmän. 

Viisi vaatetta vuodessa

Sen se maapallo kestää (tai 7), tämän hetken tiedon perusteella. Luin viime vuonna Sissi Penttilän ja Aku Varamäen hyvän tietokirjan Planetaarinen vaatekaappi. Suosittelen kirjaa kaikille, siitä riippumatta miten vaatteita kuluttaa tai haluaa kuluttaa. Kirja sisältää paljon tietoa, mutta ahdistavasta aiheesta huolimatta se on hyvin ja hauskastikin kirjoitettu. Ehdottomuus loistaa poissaolollaan, ja kirja tarjoaa paljon vaihtoehtoisia tapoja toimia jos joku tuntuu mahdottomalta. Kuten kirjoitin Goodreadsin arvioon, tämän kirjan luettuaan tuskin kukaan ärsyyntyy niin, että päätyy ajattelemaan "alanpa ostaa enemmän vaatteita". 

Vuoden viiteen vaatteeseen ei lasketa sukkia eikä alusvaatteita, ainakaan kohtuullisella kulutuksella, ei myöskään käytettyjä vaatteita. Mutta esim. kengät ja ulkovaatteet, myös ne vaatteet mitä oikeasti tarvitsee, lasketaan. Minä en ole tähänkään asti ihan joka vuosi ostanut viittä vaatetta, eli minulle haasteen ei pitäisi olla vaikea, mutta on silti mielenkiintoista pohtia ja seurata omia hankintoja ja tarpeita. Sen verran poikkean "säännöistä", että jos ompelen jostain kaapissani olevasta kankaasta (kaikki yli 20 v sitten hankittuja) vaatteen, en laske sitä mukaan, vaikka uusi vaate siitä syntyisikin. Just syksyllä ompelin hameen kankaasta, jonka vastikään ysärillä ostin Skotlannista. 

Tiedän jo, että tänä vuonna menee kaksi vaatetta kansallispukuun, joten vielä jää kolme vaatetta. Muuten en vielä tiedä, mitä pitää ostaa, todennäköisesti ainakin joku ulkoiluvaate. Kun vaihdan talvigoretakkiin vetoketjun, en tarvitse uutta takkiakaan. Olen jo loppuvuonna korjannut useampia vaatteita taas käyttökuntoon, ja muutamia vielä odottaa korjausta. Luulisin siis, että viisi vaatetta riittää, siitä huolimatta että kansallispuku vie niistä jo osan. 

Kuvassa on lempivaatteeni, eli Alpan villaneule, joka varmaankin on käytetyin vaatteeni. Neule on lähemmäs 10 v vanha, ja muuten se on mielestäni edelleen kuin uusi, mutta hihansuu rispaantui rikki viime syksynä. Kysyin Alpalta, että olisiko heillä saatavilla vähän samaa lankaa jolla korjata hihansuu. Sieltä tuli kaunis kortti ja lankaa, ihan parasta palvelua. Poimin silmukat ja vahvistin hihansuun pykäpistoin, ja neule on taas kuin uusi. 

ps. Satuin juuri tänään törmäämään somessa viestiketjuun, jossa useampi (mies)henkilö päivitteli haastetta, että ihanko pitää ostaa viisi vaatetta joka vuosi, kun ei ole kymmenessä vuodessa ostanut kuin yhden vaatteen jos sitäkään. Ehkä yhdet sukat ja kahdet kalsarit viiden vuoden välein. Hyvät heille, mutta tilastojen mukaan suomalaiset ostavat keskimäärin 40 vaatetta vuodessa, eli kyllä ainakin minä toivoisin haasteen leviävän laajemmalle. Ja he jotka kulkevat samoissa kengissä ja vaatteissa kesät talvet ja joiden vaatteet eivät kulu puhki, niin ehkä he voisivat antaa hyviä vinkkejä sen sijaan että päivittelevät tai ilkeilevät meille muille, jotka yrittävät muuttaa kulutustapojaan. 

Iso vegaaninen minestronekeitto

Minä sain vihdoinkin tehtyä minestronekeittoa viime kesän protuleirillä. Keitto oli tavallaan menestys, siitä tykättiin, ja sitä kului, mutta nimi kyllä herätti keskustelua, ruoka tuntui olevan monelle vieras ja sitä kautta epäilyttävä (tiedättehän, jos kouluruualla on outo nimi, niin sillä halutaan peittää jotain...). Leirillä leivoin keiton lisukkeeksi vaaleita sämpylöitä, lämpimät sämpylät ovat aina menestys. Tämän keiton vegaaninen versio on saanut inspiraationsa Chocochilin minestronekeitosta, toki ohje on vähän muokkautunut aikojen saatossa.

Minestronekeitto on yksi arkisista lempikeitoistani, upeaa kesällä kaikesta tuoreesta, mutta erityisen ihanan lämmittävää talvella. Teen aika usein minestronekeittoa, joko kerralla syötävän määrän, mutta vielä useammin teen ison keiton kasvisversiona, jonka sitten pakastan sopivissa erissä arkea helpottamaan. Leirillä tästä keitosta on helppo muokata monta versiota, sillä keitto on vegaaninen, ja ennen pastan lisäystä keittoa voi ottaa osan erikseen gluteenittomalle pastalle, samoin siihen voi lisätä jotain muuta, jos jos edellisiltä ruuilta on jotain sopivaa jäänyt (esim. nakkeja). Kotona lisään usein vähän savupeuraa tai -makkaraa.

Kirjoitan tähän ohjeen nyt sellaisena kuin tein protuleirillä 2025, tämä annos riitti hyvin 25:lle. Keittoa jäi vähän yli, ja se tarjoiltiin "italianpatana" jämälounaalla. Nyt tein reilun puolikkaan annoksen. Käytin vähemmän nestettä (käytin tiukkaa lientä) enkä lisännyt pastaa. Pakastin keiton sopivissa erissä, ja sitten tarvittaessa esim. työpäivän jälkeen lisään keittoon vettä, sopivasti pastaa ja mahdollisesti jotain muuta, ja maistuva arkiruoka on valmis siinä ajassa kuin pasta kypsyy. 

3 sipulia

5 valkosipulinkynttä

2 sellerinvartta

pätkä purjoa

5 porkkanaa

5 rkl rypsiöljyä

5 tl balsamicoviinietikkaa

8-9 tlk tomaattimurskaa

n. 3,5 l vettä tai tarpeen mukaan

10 kasvisliemikuutiota

3-5 laakerinlehteä

mustapippuria n. 1-2 tl tai enemmän

5 tl sokeria

lehtikaalia jos on

4 tlk GoGreen papumixia (tai mitä papuja onkaan)

2-4 tlk kikherneitä

5-6 dl pientä simpukkapastaa

suolaa

tuoretta basilikaa tarjoiluun (jos on)

Kuori ja pilko kasvikset. Raasta porkkanat raastimen karkealla terällä. Laita öljy kattilaan ja kuullota kasviksia kattilassa hetki, lisää balsamico (tai viinietikka) joukkoon. Lisää tomaattimurska ja vähän vettä ja liemikuutiot (tai muu liemi) sekä mausteet. Keitä kymmenisen minuuttia, lisää sen jälkeen pilkottu lehtikaali, pavut/kikherneet ja pasta. Tarkista suola, ja lisää tarvittaessa (riippuu aina liemen suolaisuudesta). Keitä vielä kymmenisen minuuttia tai niin, että pasta on kypsää. 

Ajat ovat ohjeellisia, leirioloissa kaikki kestää kauemmin. Tähän voi käyttää mitä kasviksia sattuu olemaan ja niiden määriä voi muuttaa, ja keitto on aina hyvää. 

Valmistauduin nyt alkavaan työvuoteen käyttämällä yhden lomapäivän ruuanlaittoon (ja jälkien siivoamiseen). Tein ison makaronilaatikon ja ison kaalilaatikon pönttöuunissa, tämän keiton, ison sosekeiton ja vielä ison annoksen chili sin carnea säilykepavuista. Siinä sivussa valmistin myös ison kattilallisen ihanaa kasvislientä kasvisten kuorista ja hukkapaloista, tällä kertaa maustoin liemen lipstikalla ja valkopippureilla. Tein myös maukkaan puuron pönttöuunissa, kun kerran lämpöä riitti ja sähkö oli kallista, puuro oli hyvää iltapalalla ja seuravana aamuna. Nyt minulla on pakastimessa valmiita tai lähes valmiita ruokia helpottamassa arjen ruuanlaittoa (pitkien) työpäivien jälkeen tai reissujeni ajaksi muille lämmitettäväksi. 

Joulu 2025

Jouluaaton kattaus

Rakas joulupäiväkirja,

vuoden 2025 joulu oli ja meni. Kirjoitan kuitenkin tähän ylös, että mitä jouluna tapahtui, tai ei ehkä tapahtunut. Aloitin jouluun laskeutumisen jo hyvissä ajoin marraskuussa (tai ehkä lokakuussa, jota en tietystikään myönnä) kuuntelemalla joululauluja ja joulukirjoja sekä katsomalla muutaman jouluelokuvan. Spotifyssa on hyviä joululistoja ja olen minäkin tehnyt ihan oman perinteisen joululaululistan. Joulukirjoja taisi mennä ennätysmäärä tänä vuonna, lähemmäs 10 kpl. Tänä vuonna annostus oli sopiva, koska joulunpyhien jälkeen ei ollut yhtään olo, että olisi halunnut jatkaa kuuntelua, toisin kuin monena muuna vuotena on ollut. 

Kävin myös Weisteellä ostamassa joulukoristeita, niistä tuli hyvä mieli monella tapaa. Ostin mm. uuden tontun kotiin ja toisen talvimökille. Sinne ostimme myös lisää kuusenkoristeita, kaikki kotimaista työtä. Tilasin myös teejoulukalenterin Wehmaan teehuoneelta, sen nauttiminen kyllä valitettavasti jäi vähän joulukuun työkiireiden alle. 

Kudoin kahdet sukat pukinkonttiin. Ylempänä on sukat isälleni. Tuosta sukasta äitini oli kutonut puoleenväliin, rajan huomaa jos osaa katsoa: silmukat olivat olleet puikoilla yli 20 v. Löysin nyt loput langat noihin sukkiin, ja kudoin sukan loppuun ja sille parin. Isä laittoi sukat jalkaan heti paketin avattuaan. Alempana on esikoiselle lyhytvartiset sisäsukat, lankoina on samoja lankoja joista olen kutonut hänelle sukkia hänen ollessa ihan pieni. Minulla on projektina käyttää kaikkia kaapeissa olevia lankoja pois eli raitasukkia on tulossa paljon, ehdin jo lomalla kutoa itselleni hyvät saapassukat ja lisää on tulossa.

Esikoisen lahjasukat

Joulukuu oli töissä eeppisen hektinen, mutta onneksi pystyin laskeutumaan joululomaan tekemällä useamman todella lyhyen päivän, siis todella lyhyen. Se tulikin tarpeen, sillä talvimökille meno vaati vähän enemmän suunnittelua ja etukäteisvalmistelua. Tein ihan kaikki ruuat etukäteen kotona, ja tein ennen aattoa ainakin seuraavat asiat:

• lanttulaatikko
• tuuvinki
• maksalaatikko
• porkkanalaatikko
• rosolli
• italiansalaatti
• sinappi
• rusinasoppa (joka taas nousi listalleni viiden joukkoon 💚)
• taatelikakku x2
• suklaapähkinäkakku x2
• pulla 3/4 l taikina
• kinkun paisto pönttöuunissa
• Maxin kalan kalatilaus kotiin
• ruokatilaus kotiinkuljetuksella (onneksi, hyvä minä)

Vietimme joululoman talvimökillä ilman televisiota ja tietokonetta. Päivät kuluivat puuhastellen monenlaista, puunkantamisesta sukankutomiseen, käsin tiskaamisesta pelailuun. Joulurauhan julistus kuunneltiin radiosta ennen saunaan menoa.  Loman aikana meillä oli vaihtelevasti 2-6 ihmistä paikalla, suurimman osan lomasta vähintään neljä.

Aatonaaton kalapöytä

Mies oli mennyt mökille jo aiemmin, minä lähdin lasten kanssa aatonaattona. Perinteiseen tapaan söimme kala-aterian aatonaattona (kuva yllä), ja sitten aattona varsinaisen jouluaterian kinkkuineen ja laatikoineen (ylin kuva). Tänä vuonna luin jostain, että yhtenä joulun trendinä olisi kohtuullistaminen. Ainakin meidän joulupöydät näyttävät hyvin trendikkäiltä eli kohtuullisilta, sillä edelleen olen jakanut kalat toiselle aterialle ja kinkun ja laatikot toiselle. Meille tuli kuitenkin yksi vanha uutuus joulupöytään: lapset toivoivat italiansalaattia, ja sen he saivat. 

Pääsin lomalla myös uimaan useammin kuin uskalsin toivoakaan. Saimaa ja Lappeenrannan Myllysaaren sauna oli suunniteltuna etukäteen (suosittelen, todella mainio ja aivan ihana sauna ja tunnelma!), mutta sen lisäksi kävin uimassa Lahdessa ja mökillä samalla kun katsastimme Hannes-myrskyn tuhoja. Ihan parasta!

Joulukuusi löytyi pihalta. Koristeina on hieno kokoelma koristeita Amerikan vuosilta lisättynä nyt ostetuilla kotimaisilla koristeilla. Ja oltiin oltu kilttejä tänä vuonna, kaikki saivat mieleisiä ja tarpeellisia lahjoja. 

Hyvää ja omanlaista vuotta 2026 kaikille!