Ajatuksia puutarhasta

 

Kukas sitä omia aikaansaannoksia kehuu jos itse ei kehu? Olen miettinyt näitä puutarha-ajatuksia pitkään, mutta ehkä kirjoittamisen kimmokkeena toimi podcast (terveisiä vaan sinne Kivistöön) jossa lueteltiin ihania puutarha-aiheisia sometilejä. Heitin vitsillä hirveän kuvan vuohenputkien valtaamista karviaisista instagramiin "ihmetellen" että jo on ihme kun oma marjatarha ei päässyt suosikkilistalle. Kukapa sitä haluaisi katsella toisten vuohenputkien peittämiä marjapensaita tai juolavehnäistä savista kasvimaata, kun tarjolla on toinen toistaan upeampia oikeita puutarhoja ja siistejä kasvimaita. Eikä niitä rikkaruohoja kukaan kehtaa julkisesti kenellekään näyttää, ei niitä ainakaan somessa näy. Ja sitten aloinkin miettiä, että onko meidän estetiikan kaipuu niin suurta, että keskeneräinen ja -kertainen ei mahdu someen eikä muihin julkaisuihin.

Paitsi minä kyllä haluaisin nähdä myös muita puutarhoja kuin niitä viimeisen päälle kauniita (vaikka eniten tietysti niitä kauniita kuten Kielometsä). Mutta haluaisin nähdä millaisista epätoivoisista viritelmistä saadaan kuitenkin satoa, marjoja, kukkia ja kaikkea mahdollista. Haluaisin kuulla siitä, että miten ihmiset pärjäävät, kun arki ja työt kaatuvat päälle mutta sen lisäksi on vielä halua hoitaa puutarhaa tai palstaa tai muuta kasvimaata. Joista kuitenkin ehkä saadaan ihan kelpo satoa, joinain vuosina parempi ja joinain  huonompi, mutta saadaan kuitenkin. Kannustusta siihen, että kun aika ei riitä, niin silti kannattaa yrittää. Kannustustamista ja inspiraatiota maan hoitamiseen jaksamisen ja ehtimisen verran.

 

Tarvitsemme armollisuutta mutta ennen kaikkea kaikkea tarvitsemme inspiraatiota ja rohkaisua siihen, että vähempikin voi riittää, ja se on ihan riittävän hyvä. Pienikin omavaraisuuden aste on enemmän kuin ei mitään, että kannattaa viljellä pienestikin ja vähän sinne päin ennemmin kuin ei ollenkaan

Pitää myös muistaa, että maat ovat erilaisia. Tällainen uusmaalainen vanhaa merenpohjaa oleva savimaa on ihan erilaista viljeltävää kuin vaikka Hämeessä oleva viljava maa. Mutta jonkun se on savimaatakin viljeltävä, ja vähän suuremmalla työllä on saava vähän vaatimattomamman sadon. Mutta sekin on riittävän hyvä. Perunoissa on pysytty täälläkin, ja lisänä on ollut vaikka mitä muuta härkäpavuista kukkiin.

Voisiko siis tällainen keskinkertainen pienviljelijä toimia jollekin inspiraationa ja innoittajana, vai haluammeko nähdä ja kuulla pelkästään upeista puutarhoista? Minulla ei ole vastausta, paitsi että minä näkisin mielelläni sitä keskinkertaista ja keskeneräistä puutarhanhoitoa muiltakin. Jossei muuta, niin vertaistueksi ja hyväksi mieleksi.

Ps. Eikö olekin ihanat kukat! Siemenet on tilattu Monosillagardenista. Ihan kaikki ei itänyt, osan saatoin kitkeä rikkaruohojen mukana pois, osalle ei ehkä riittänyt vesi tai ravinto, mutta olen silti saanut kesän aikana monta kaunista kimppua. Ei täydellistä tai kovinkaan runsasta,  mutta silti riittävän hyvää.