Vuoden 2021 kirsikkapiirakka

Tänä vuonna ei tule vuoden mustikkapiirakkaa, mutta tuleepahan vuoden kirsikkapiirakka. Mustikat ovat nimittäin tänä vuonna sellaisia katajanmarjoja täällä päin että päätin olla menemättä mustikkametsään, tyhjän saa pyytämättäkin. Pakastimessa on vielä vähän mustikoita viime vuodelta, ehkä niillä pärjää tulevankin vuoden. Taas toukokussa lehdissä hehkutettiin hyvää mustikkavuotta, ja taas ollaan tässä, ärsytti jo toukokuussa ja harmittaa tietysti nyt kunnolla. 

Kyllä on melkein litra

Mutta kirsikoita on, sellaisia pensasmustikan kokoisia. Mökin kahdesta kirsikkapensaasta sain ensimmäistä kertaa oikein kerättyä satoa, vajaan litran verran näitä pieniä mutta maukkaita kirsikoita. Kuusi vuotta tähän meni näissä mökkiolosuhteissa. Nämä arvokkaat kirsikat piti tietysti leipoa piirakaksi, mikään muu ei tullut kyseeseen.

Kirsikat taikinakulhossa tiskin säästämiseksi

Kirsikkapiirakka on minusta kaikista ruokajutuista ehkä eniten sellaista rakkausruokaa, sen verran sen valmistaminen vaatii vaivaa. Ensin keikkuu poimimassa niitä kirsikoita mikä ei ihan hetkessä käy. Kirsikan kivien poistaminen, etenkin näistä pensasmustikan kokoisista kirsikoista, vie oman aikansa. Menköön meditaatiosta, pitkästä sellaisesta. Ja sitten pitää puljata piirakkataikinan kanssa, sellaisen jonka kanssa menee meinaa mennä hermo. Mutta lopputulos on jotain ihan käsittämättömän hyvää. Vaikka ei ole mikään kovin rakastettava tai rakastava olo näissä vaihdevuosi- ja koronavuosihuuruissa niin siitä huolimatta leivoin tämän piirakan, puhukoon se puolestaan. 

Googlailin paljon reseptejä, mutta lopulta päädyin tekemään lähes samnalaisen piirakan kuin tein blogin ensimmäisenä kirsikkapiirakkana kymmenen vuotta sitten. Mökillä on vähän isompi vuoka kuin kotona oli, nyt taikinaa olisi saanut olla vähän enemmän: jäi ristikko tekemättä. Alkuaikoina viittasin resepteihin linkeillä ja ajattelin sen riittävän, eli en kirjoittanut välttämättä itse tarkasti ohjetta ylös. Virhehän tämä oli, nimittäin kun blogi/lähde poistuu netin uumenista, se on kadonnutta tietoa. Onneksi myöhemmin olen aina kirjoittanut ohjeen kokonaisuudessaan viittauksen lisäksi. Näin tein tämän piirakan:

100 g voita

3 dl vehnäjauhoa

1 dl sokeria

1 muna

2 tl sitruunamehua

Pilko jääkylmä voi pieniksi kuutioiksi. Lisää jauhot ja nypi murumaiseksi. Sekoita sokeri joukkoon. Lisää muna ja sitruunamehu ja sekoita taikina palloksi. Litistä taikina voipaperien väliin ja siirrä oikein kylmään jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

1 l hapankirsikoita

1 rkl perunajauhoa

1 dl hillosokeria

2 tl sitruunamehua

n. 20 g voita 

Poista kirsikoista kivet. Sekoita perunajauhot joukkon, samoin sokeri ja sitruunamehu.

Kauli taikina ohueksi levyksi voipaperien välissä ja siirrä se n. 20-23 cm piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräiset reunat pois, pyörittele ylijäämätaikina palloksi ja kaulitse se uudelleen. Leikkaa suikaleiksi tai ota muotilla kuvioita (nyt jäi vähän naftisti taikinaa yli enkä saanut ristikkoa/kuvioita päälle). Kaada kirsikkatäyte pohjalle ja lisää loput taikinasta joko nätisti ristikoksi tai noin kuin minä tein. Pilko vähän voita taikinapalojen päälle.

Paista piirakkaa 200 asteessa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti piirakka joko kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vaniljakastike puuttuu kuvasta