Kuten totesin Maaseudun tulevaisuuden jouluruokajutussa, minä olen kiisselifani. Kiisselit ovat kesällä parasta janojuomaa ja evästä, talvella ne ovat konkreettinen pala kesää. Kiisselit sopivat hyvin arkeen, mutta erityisen hyvin ne sopivat juhla-aterian jälkiruuaksi.
Meillä kuluu joulun aikaan rusinasoppaa litrakaupalla, mutta myös muut kiisselit sopivat tähän aikaan, etenkin jos haluaa pysyä kotimaisissa raaka-aineissa. Minä valmistin nyt jouluaterian jälkiruuaksi puolukkakiisseliä, se on ehkä paras jälkiruoka joulupöytään mitä voi olla. Tämä annos on sopiva neljälle hengelle jälkiruuaksi, mutta ei siitä iltapalaksij enää jää.
½ l vettä
½ l jäisiä puolukoita
½-1 dl sokeria
2-2½ rkl perunajauhoa
tilkka vettä
kermavaahtoa
Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.
ps. Liina on mummoni kutoma.
kermavaahtoa
Keitä vesi kattilassa, lisää jäiset puolukat kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan, painele puolukoita siivilää vasten (mitä enemmän painelet marjoja, sen enemmän makua tulee; mitä vähemmän, sen kirkkaamman kiisselin saat), lisää sokeri ja anna kiehahtaa. Sekoita perunajauho vesitilkassa ja suurusta kiisseli, älä enää keitä. Ripottele sokeria kiisselin päälle ja laita kansi kattilan päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöön vaikka yön yli. Tarjoile kermavaahdon kanssa.
ps. Liina on mummoni kutoma.
4 kommenttia:
Mä olen ihan onneton perunajauhojen ja liivatteiden kanssa ja niinpä kiisseliä ei meidän keittiössä nähdä - niitä perunajauhoklimppejä kun ei kukaan tykkää syödä :-D
Olipa mukava "tavata" sinut. Ja vau, mikä huikea ura!
Ihana kommentti, kiitos paljon (siis tuosta lopusta). Sen valossa on varmaan ihan ymmärrettävää että tämä bloggaus on tosiaan harrastus, eikä ole mitään ajatusta tehdä tästä bloggaamisesta "työtä"
Meillä äiti inhosi klimppejä niin, että opetti minut ja siskon lapsesta asti tekemään kiisselit niin, ettei klimppejä varmasti tule. Yhden ainoan kerran elämässäni olen tehnyt kiisselin jossa niitä oli, eli hyvin opetti ;) Salaisuus on siinä, että lasissa sekoittaa jauhot hyvin veteen, ja vielä juuri ennen kuin sekoittaa ne kiehuvaan nesteeseen, eli että ne ovat täysin sekoittuneet veteen. Kattilan pitää olla riittävän iso, ja sellainen tavallinen vispilä on paras (ei pallovispilä!). Kun neste kiehuu oikein kunnolla, siirrä kattila syrjään, ja sekoita perunajauho-vesiseos kunnolla sekaisin, niin että käyt vispilällä reippaasti läpi koko kattilallisen nestettä, mutta älä vispaa/vatkaa. Ja sitten ne sokerit ja kansi päälle ettei tule kalvoakaan.
Kiitos hyvästä neuvosta :-) Voisikin uskaltaa kokeilla, kun isältä sain ison pussillisen puolukkaa.
Uskalsitko? ;)
Lähetä kommentti