Palstakausi aloitettu, tomaatit kylvetty ja chilit hyvässä kasvussa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa palstalla tänä vuonna. Märkää, todellakin, siellä vielä on, eikä minulla ole minkäänlaista kasvua havaittavissa vielä, ei raparperin alkuja eikä valkosipulia, vaikka some pursuaa niiden kuvia. Minun (siis kaupungin) kylmä savimaa antaa odottaa, mutta sehän jo tiedetään. Levitin kuitenkin palstalle säkillisen tuhkaa, ja odottelen vähintään muutaman viikon, ennen kuin alan haaveilla maan kääntämisestä. Ja jos hyvin menee, niin ehkä jo kuukauden päästä pääsen penkkien tekoon.

Chilit sen sijaan voivat vahvasti, taimet ovat oikein terhakoita ja paksuvartisia. Kannatti kyllä myöhentää kylvöä muutamasta viime vuodesta. Tomaattipurkeista en ottanut kuvaa, sillä ne vasta on kylvetty viime viikolla multaan, eikä (vieläkään) mitään näy. Ja juuri muistin että kirsikkatomaatit ovat vielä pussissa, ei kai niillä vielä ole ihan kamala kiire.

Täällä ei siis kasvu ole vielä mitenkään mahtavasti vauhdissa, mutta aurinko ainakin paistaa. Kevättä kohti mennään, huomasi kyllä kuinka kevyt ja iloinen askel oli kun käveli palstalle.

Vihreä kalacurry

Minä tein usein vihreää kalacurrya 1990-luvulla. Koko ruoka unohtui jotenkin 2000-luvulla, muistan tehneeni sitä vielä jenkeissä vuosituhannen alussa jonkin kerran mutta en enää sen jälkeen. Enää en muista miten tein sen, käytin muistaakseni ohjenuorana purkissa ollutta ohjetta. En edes muista miksi tämä ruoka jäi, niin on käynyt muutamalle muullekin. Onneksi juttelimme curryista työkaverin kanssa, ja muistin tämän ruokalajin olemassaolon.

Minun on helppo käydä ostoksilla ViiVoanissa, joten ostin sieltä hyvää Aroy-D:n vihreää curry-tahnaa, sekä työkaverin kehumaa kookoskermaa. Käytin vain puolet currytahnasta, joten ruuasta ei tullut kovin vihreää, eikä tulista. Ensi kerralla käytän sen kokonaan. Tein ruuan yksinkertaisena ja nopeana, söimme curryn riisin kanssa. Lapsille paistoin kalaa pannulla sellaisenaan, vähän yrttisuolaa päälle. Söivät kalan riisin kanssa, oli hyvää kuulemma sekin. Olen aina tehnyt vihreän curryn vaaleasta kalasta, hauesta varmaan useimmiten, mutta nyt oli tarjolla hyvää siikaa ja se sopi tähän oikein hyvin. 

1 rkl öljyä

25 g (tai 50 g) Aroy-D vihreää curry-tahnaa (tai mitä on saatavilla)

2 vartta sitruunaruohoa

4 kaffir-limen lehteä

400 g siikaa tai muuta kalaa

4-6 pieniä pyöreitä vaaleita munakoisoja

1 rkl kalakastiketta

2 tl kookossokeria

400 ml hyvää kookosmaitoa/kermaa

Laita pannulle öljyä ja lisää vihreä curry-tahna. Pätki sitruunaruohot muutamaan osaan, hakkaa niitä vähän esim. veitsen kahvalla ja lisää ne ja limen lehdet joukkoon. Pilko kala ja pikkumunakoisot ja laita nekin pannulle. Lisää myös kalakastike ja sokeri joukkoon, paista vähän aikaa. Kaada kookosmaito päälle, sekoita ja anna curryn kiehua 5-10 minuuttia. Syötiin riisin kanssa. Lisää halutessa esim. basilikaa tai korianteria päälle ja nauti. Oli hyvää aikuisten mielestä, lapset eivät edes maistaneet.

Pääsiäisbrunssi 2016

Tämän vuoden pääsiäinen ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, oikeastaan ei ollenkaan. Mutta sentään tänään päästiin nauttimaan perinteisestä pääsiäissunnuntain brunssista. Ehkä vähän yksinkertaistettuna, mutta silti sopivana. Herättyäni alustin hiivaleipätaikinan nousemaan lihapiirakkaa ja sämpylöitä varten. Samalla vähän raivasin keittiötä ja esikoinen kattoi pöydän omilla astioillaan (siksi tarrat). Minä leivoin sämpylät ja piirakan, keitin kananmunat, leikkasin lopun kinkun ja viipaloin kasvikset. Koska tälläinen kattaus syödään vain kerran vuodessa, ei meinaa muistaa kaikkea muistamisen arvoista. Jos vaikka ensi vuonna muistaisi:

1) Älä kaulitse lihapiirakan pohjaa liian ohueksi. Kaikki pitävät piirakasta niin paljon, että yksi pellillinen on nykyisin sopiva määrä.

2) Vähempi määrä munia riittää, muista hankkia valkoisia munia värjäystä varten.

3) Kun keität ison määrän munia, kiehumisesta laskien ajaksi riittää n. 5 minuuttia.

4) Mallaskinkku-voileipä on hyvää voimaruokaa silloin kun ei jaksa tehdä ruokaa kokonaan valvotun yön jälkeen.

Näitä kuvia katsellessa tulee aina tunne, että kylläpä meillä on aina yksinkertaiset juhla-ateriat. Mutta syömistä oli silti enemmän kuin riittävästi, ja vaikka ei jaksettu pullaa ja rahkapiirakkaa samalla kattauksella, kukaan ei kaipaa tälle päivälle mitään ruokaa. Illemmalla syödään uusi satsi piirakkaa ja munia, siinä tämä pääsiäinen sitten oli.

ps. Minulle jäi litsauksen voittajamuna!

Perinteet - rikkaus vai rasite

Minä mietin jo joulun aikaan suhtautumistani perinteisiin, ja pohdinta jatkuu näin pääsiäisenä. Jouluun liittyy ainakin minulla paljonkin perinteitä, pääsiäiseen ei niinkään. Tai kyllä pääsiäiseeni kuuluu jonkin verran perinteitä, aina ennen tuntuikin että enemmän kuin keskimäärin muilla. Netin myötä olen huomannut että niitä pääsiäisperinteitä on ihmisillä vaikka kuinka, ja ainakin ruokablogeissa on ollut jo viikkotolkulla samanlainen kuhina kuin ennen joulua, some kuhisee kymmentä parasta sitä ja tätä reseptiä pääsiäiseen, pitää olla parsaa ja pitää olla lammasta jne. Meillä on perinteenä aina ne samat muutamat piirakat ja pasha, ollut jo lapsuudesta asti, ja somekuhina jää omalta osalta vähän vähiin. 

Jouluna mietin, että kuinka tärkeitä ne perinteet ovat, etenkin silloin kun on tunne ettei jaksa kaikkea esim. työkiireiden lisäksi. Entisaikaan tehtiin vaikka ei oltaisi jaksettu, mutta mites nyt? Erityisesti tämä oli mielessä pari vuotta sitten pääsiäisenä jolloin mikään ei onnistunut. Perinteitä voi karsia, mutta entä jos katkaisen "väärän" perinteen, jonkun tärkeän ja ylläpidän jotain yhdentekevää, onko sillä väliä? Kuinka paljon huonoa omaatuntoa tulee potea katkaistuista perinteistä? Että äiti vielä jaksoi mutta minä en.

Toisaalta kyllähän sitä itsekin luo uusia perinteitä, ja myös ne ovat tärkeitä. Ehkä pitää olla armollinen itselle, pitää huolen että sen mitä tekee, tekee hyvällä mielellä. Siitä ne muistot tulevat, lapsuuden fiiliksestä mihin palata uudestaan ja uudestaan. Aivan kuten on tärkeintä syödä yhdessä, hyvällä mielellä, se on sivuseikka mitä syö. Paitsi että pääsiäisenä pitää saada lihapiirakkaa ja pashaa, sitä omanlaista, itselle perinteistä. Niitä vaativat jo lapset ja mieskin.

ps. Ja sitten jos koko loma menee lasten sairastaessa, niin pitää vaan jaksaa ajatella että kyllä niitä perinteitä voi jatkaa seuraavana vuotena vaikka joku vuosi jääkin välistä. 

Pääsiäiskinkku 2016

Meillä syödään pääsiäisateria yleensä aina lauantaina, ihan siitä syystä että sunnuntaina on perinteinen piirakkapäivä, eikä nälkä pääse isoksi missään vaiheessa. Olemme syöneet jo vuosia villisian kinkun pääsiäsikinkkuna, mutta tänä vuonna se perinne katkesi. Saattaa alkaa jossain vaiheessa uudestaan, mutta toistaiseksi näin. 

Mietin pitkään, että mikä on riittävän hyvää korvaamaan villisian, mutta ongelma ratkesi kuin itsestään tilattuani Mallaspossulta tosiharrastajan lihapaketin. Siinä tuli mukana kahden kilon kokoinen pala kinkkua. Mikäs sen parempi pääsiäiskinkuksi, ehkä tämä aloittaa uuden perinteen. Mietin ja mietin miten valmistaisin kinkun, mutta päädyin lopulta perinteiseen pääsiäsikinkkuun, eli valmistin sen samaan tapaan kuin villisian kinkut aikaisempina vuosina. Aloitin aikaisin aamulla hieromalla mausteseoksen kinkkuun:

1 tl viherpippuria

½ tl katajanmarjaa

½ tl mustapippuria

1 tl kuivattua timjamia

1 tl savupaprikaa

1 tl savustettua Aji Cristal -rouhetta

½ tl savustettua Aji Cristal -jauhetta

valkopippuria

2 tl fariinisokeria

1 tl hienoa merisuolaa

1 rkl hyvää punaista balsamicoetikkaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl rypsiöljyä

2 kg pala Mallaspossukinkkua

Murskaa pippurit ja katajanmarjat morttelissa, sekoita kaikki mausteet pienessä kupissa. Määrät ovat suuntaa antavia, en mitannut niitä. Toki voi käyttää sellaista mausteseosta kuin haluaa. Lisää mausteiden sekaan sokeri ja suola sekä etikka, soijakastike ja öljy. Sekoita kaikki hyvin, hiero kinkun pintaan ja anna maustua huoneenlämmössä vähintään pari kolme tuntia.

3 porkkanaa

2 sipulia

pala lanttua

pala juuriselleriä

tuoretta rosmariinia

tuoretta timjamia

½ dl makeaa omenaviiniä

1 dl vettä

Kuori ja pilko kasvikset, laita ne uunivuokaan. Lisää yrtit ja nesteet pohjalle ja nosta kinkku vihannespedin päälle.

Paista kinkkua 250 asteessa 10 minuuttia, sen jälkeen laske lämpötila 100-120 asteeseen, ja paista siinä lämpötilassa kunnes paistimittari näyttää 75 astetta. Minulla meni aikaa 2 tuntia 15 minuuttia.

Kääri kinkku folioon ja peittele pyyhkeellä, ja anna lämmön tasaantua puolisen tuntia. Leikkaa sen jälkeen kinkku ohuiksi siivuiksi ja nauti lämpimänä. Tai anna jäähtyä kokonaan ja syö kylmänä (=huomenna loput).

Lihan levätessä valmista kastike. Siivilöi liemi, keitä sitä hetki kokoon, suurusta vehnäjauholla ja lisää pikkuloraus kermaa ja lusikallinen kirsikkahyytelöä. Anna kiehua hiljalleen kunnes kastike on suurustunut, liha levännyt ja perunat valmistuneet.

Syötiin yksinkertainen mutta hyvä ruoka. Kinkkua siivuina, kastiketta, lohkoperunoita, tomaatti-basilikasalaattia ja pinaatti-kurkkusalaattia. Tänä vuonna kukka-asetelma on minun tekemäni, rairuoho on kovasti vaiheessa vielä.

Rahkakakku Martat-lehden ohjeella

Minä liityin Martta-liiton jäseneksi jokunen vuosi sitten, samaan aikaan kuin sain kaksiteholasit, aika hupaisa yhteensattuma vai mitä. En ole kamalasti ehtinyt käydä yhdistykseni kokouksissa tai muussa toiminnassa (toivottavasti tilanne muuttuu piakkoin), mutta Martat-lehden luen joka kerta kannesta kanteen. Siinä on aina mielenkiintoisia juttuja, hyviä vinkkejä ja toimivia reseptejä. Tämän lehden myötä minulta hävisi tarve tilata muita lehtiä, etenkin kun muut lehdet tuntuvat niin köykäisesti toimitetuilta nykyään. 

Uusimmasta Martat-lehdestä (2/2016) löysin houkuttelevan oloisen rahkakakun ohjeen muiden ihanien pääsiäisreseptien lisäksi. Tein kakun puolikkaana, sillä vietämme tänäkin vuonna pääsiäistä vain oman perheen kesken. Tässä on siis lehden kakku puolikkaana:

50 g voita

0,35 dl sokeria (reilu 2 rkl)

½ muna

½ tl leivinjauhetta

1½ dl vehnäjauhoa

2½ munaa

500 g maitorahkaa

1 dl kermaa

1 dl sokeria

½ tl (vajaa) vaniljajauhetta

1½ rkl perunajauhoa

1 sitruunan kuori (ohjeessa sama, eli tuplasin tämän määrän)

Vaahdota voita ja sokeria hetki. Riko muna lasiin, sekoita rakenne rikki ja käytä siitä puolet pohjaan eli vatkaa puolikas muna joukkoon. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan ja sekoita ne taikinaan. Laita taikina kylmään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Vatkaa munia vähän vaahdoksi (käytä tähän myös pohjasta yli jäänyt puolikas muna). Lisää rahka ja kerma joukkoon sekä sokeri jonka joukkoon on sekoitettu vaniljajauhe (tai vaniljasokeri) ja perunajauho. Lisää myös raastettu sitruunankuori. Vatkaa kaikki sekaisin.

Levitä taikina n. 15(-18) cm irtopohjakakkuvuokaan, sekä pohjalle että korkealle reunoille. Kaada täyte päälle. Paista 175 asteessa n. 45-60 minuuttia (täysikokoista 60-85 min). Syö kakku hedelmäsalaatin tai hillon kanssa. Meillä oli nyt kesäistä kirsikkahilloa, mikä ihana herkku.

Hyvä kakku ja toimiva resepti. Kakku oli juuri niin hyvää kuin miltä näyttääkin. 

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Vääksyn Myllyn ohrapuuro haudutuspadassa

Minulla on blogissa jo aiemmin julkaistu ohje ohrapuurolle. Se annos on kuitenkin liian iso meidän perheelle, varsinkin kun kuopus ei ole mikään puuronsyöjä. Mies osti meille toisenkin haudutuspadan, tällä kertaa sellaisen pienen ja korkean. Tämä on ihan täydellinen puuronkeittoon ja siihen sitä on käytetty jo monta kertaa. Mikä ihanuus on herätä aamuun kun puuro on valmiina odottamassa. Ohrapuuroon liittyy minulla paljon tunteita, se oli se lapsuuden ihanien lauantai-iltojen ateria, se joka kypsyi uunissa sillä aikaa kun saunottiin savusaunassa. 

2 dl ohrasuurimoita

8 dl vettä

2 dl kermaa tai maitoa

1 tl suolaa

Laita pieneen haudutuspataan 2 dl Vääksyn Myllyn ohrasuurimoita (tai muita hyviä suurimoita). Lisää vesi ja hauduta puuroa 8 h asetuksella low. Vähempikin aika riittää, mutta aamupuurolle tuo aika on hyvä. Lisää kerma tai maito ja suola, sekoita hyvin, ja anna hautua vielä pieni hetki.

Nauti puuro mieluisella tavalla, minä pidän ohrapuurosta eniten jauhetun inkiväärin ja sokeriripauksen kanssa. Kaneli sopii myös hyvin, joku taitaa syödä mieluiten puuronsa voin kanssa. 

Karitsan sisäfile paistettuna

Minä olin tilannut Reinin lihasta kotimaisia karitsan sisäfileitä tätä sunnuntaita varten. Olen tehnyt niitä aiemminkin, mutta en yhtään muista miten, enkä löytänyt oikein hyviä ohjeitakaan mistään. Paitsi sitten eilen, mikä täydellinen ajoitus, Ripaus tryffeliä -blogissa oli tehty yrttisiä karitsan sisäfileitä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun löydän sieltä täydellisellä ajoituksella itselle sopivan upeasti toimivan reseptin. Tein nämä fileet vähän sinne päin, tärkeintä oli paistamiseen kaipaamani neuvot. Hienot kuvat ja tarkempi resepti kannattaa katsoa sieltä, minä nappasin vain häthätää yhden kuvan ennen kuin käytiin pöytään.

n. 500 g karitsan sisäfileitä

n. 1-2 rkl rypsiöljyä

2 valkosipulin kynttä

tuoretta timjamia ja rosmariinia

suolaa

Laita kulhoon fileet, öljy ja pilkotut valkosipulit ja yrtit. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa ja sen jälkeen tunnin verran huoneenlämmössä. Lämmitä valurautapannu kunnolla kuumaksi. Poista valkosipulin palat lihoista jotteivat valkosipulit pala kitkeräksi. Lihoissa on riittävästi öljyä pinnalla, joten paista ne sellaisenaan kuumalla pannulla, kaksi minuuttia kummaltakin puolelta. Ripottele päälle suolaa ja anna vetäytyä foliossa kymmenisen minuuttia.

Näistä tuli ihan täydellisiä. Pienemmät fileet olivat riittävän kypsiä kypsemmän lihan ystävälle, ja isommat olivat riittävät mediumeja muille. Söimme fileet Hawksmooren perunoiden ja pinaatti-paprika-kurkku-pinjansiemensalaatin kanssa, ihana sunnuntaiateria. Jos olisi malttanut kuvata, olisi saanut kauniin kattauskuvankin. Jälkiruokana oli mango-appelsiinirahkaa, hyvää ja kaunista sekin. 

Kalapuikot hauesta

Minulla oli toisenkin hauen fileet pakastimessa. Etsin kaikki kalakeittokirjat läpi, googlailin ja yritin löytää hyvää kalamureke tai -pullaohjetta. Oikein mikään ei iskenut, samanlaisia ohjeita kiersi netissä mitä oli 80-luvun keittokirjassakin (ei sillä että siinä mitään vikaa olisi, yllätyin vain ohjeiden samanlaisuudesta). Sitten päätin tsekata Juuren keittokirjan kalaohjeet sen loistavan kalamakkaraohjeen jälkeen, ja sieltähän se löytyi! Oikeastaan muut kalakeittokirjat tuntuvat turhilta, tuoltahan ne kaikki inspiroivat kalaohjeet löytyvät, mieleen jäi monta muutakin mitä pitää kokeilla. 

Minä kyllä oikaisin ohjeessa todella reilusti, ei sitä työpäivän jälkeen "ehtinyt" ihan kaikkia vaiheita tehdä, eli tämä ohje on vähän sinne päin. Eli kannattaa vilkaista sieltä kirjasta se oikea ohje, siinä käytettiin mm. leipää korppujauhojen sijaan, ja kaprikset kuivattiin itse, minä käytin valmiiksi kuivattuja. Minulla oli vähemmän kalaa, ja muutin suhteita aavistuksen (ei ehkä olisi kannattanut), ihan sen mukaan mitä oli mielekästä käyttää.

500 g haukifileitä

cayennepippuria 

valkopippuria

1 tl suolaa

2 dl kermaa

100 g ranskankermaa
tuoretta tilliä
ruohosipulia

vehnäjauhoa, suolaa, pippuria
1 muna

korppujauhoa (tämä tehtiin kirjassa leivästä, sitruunasta ja tillistä)

Jauha haukifileet pariin kertaan lihamyllyssä, sekoita mausteet ja suola joukkoon. Lisää kerma ja ranskankerma joukkoon vähitellen koko ajan sekoittaen. Levitä massa tasaisesti leivinpaperin päälle uunivuokaan. Kirjan kuvassa kalapuikot oli melko ohuita, minulla jäi aika paksuksi, ja se oli huono, puikkoja oli vaikea käsitellä. Paista 120 asteessa 45 minuuttia tai kunnes massa on kypsä (kirjan ohjeen mukaan 25 minuuttia riittäisi, ja varmaan näin onkin jos levy on riittävän ohut). 

Leikkaa mureke puikoiksi, pyöräytä ne ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Paista puikkoihin hyvä pinta pannulla öljyssä tai kirkastetussa voissa. 

Tartarkastike 

(oma versio kirjan ohjetta mukaellen)

100 g ranskankermaa (mitä jäi murekkeesta)

1 dl majoneesia

kuivattua kaprista (minulla Hellasta ja Herkusta, ohjeessa tehtiin seos itse)

tilliä

sitruunaa

Sekoita kastikkeen aineet keskenään, kaprikset voi murskata morttelissa, mausta maun mukaan.

Kalapuikot syötiin itsetehtyjen lohkoperunoiden, kastikkeen ja porkkanaraasteen kanssa. Aikuiset tykkäsivät, mutta lasten makuun koostumus ei ollut ihan suun mukainen. Kalamassa oli hyvää pelkästään paistettunakin. 

Hirvi-tartar

Olen tullut paljastaneeksi joissain kommenteissa muiden blogeissa millaisista tartar-pihveistä pidän eniten, joten tulkoon se nyt vihdoin selväksi tässäkin. Tiedänhän minä kyllä senkin, millainen tartar-pihvin kuuluu olla. Tavallisimmin se valmistetaan hyvästä naudanlihasta, tosin minä olen syönyt hirvenlihasta tehtyä tartaria enemmän kuin mitään muuta tartaria. Etenkin tuollaisena minun pelkistettynä versiona.

hyvää hirvenfilettä tai jauhelihaa

munankeltuainen

silputtua sipulia

worcestershire-kastiketta

kuivattua kaprista (tai tavallista)

suolaa, pippuria myllystä

Revi hyvää filettä haarukalla tai raaputa veitsellä pieneksi silpuksi, tai käytä jauhelihaa. Muotoile lihasta pihvi lautaselle. Laita munankeltuainen joko erikseen tai pihvin päälle. Silppua sipulia, laita se lautaselle ja lisää muutama tippa worcershire-kastiketta päälle. Ripottele lihan päälle kuivattua kaprista, rouhaise vähän mustapippuria ja lisää muutama kide hyvää suolaa. Näin tehden jokainen voi tehdä sellaisen sekoituksen lautasellaan kuin haluaa. Kuivatun kapriksen sijaan voi laittaa tavallisia kapriksia lautaselle.

tai

hyvää hirvenfilettä (tai mitä muuta hirvenlihaa onkaan)

suolaa (ei välttämätön)

Leikkaa liha sopiviksi paloiksi ja ripottele päälle vähän suolaa. Nauti pelkistetystä "tartar-pihvistä" ihan sellaisenaan.

Ja ettei kenellekään jää epäselväksi, minä pidän eniten tästä pelkistetystä versioista. Mutta ei kerrota kenellekään.

Traktoreita ja possua

 

Tämä on ollut suorastaan liikuttava päivä. On se vaan hienon näköistä kun senaatintori on täynnä traktoreita ja niitä tulee vastaan muuallakin liikkuessa. Kaunis näky Helsingissä. Mies kertoi näyttäneensä peukkua jokaiselle traktorille joka tuli Vihdintiellä vastaan hänen polkiessa töihin. Ja ne traktorikuskit jotka kartanluvultaan ehtivät huomata pyöräilijän, tööttäsivät ja vilkuttivat takaisin. Hinnatonta. 

Ja on tämä liikuttava päivä siinäkin mielessä, että olen saanut pakastimen täyteen lihaa, muinaissuomalainen hyrisee tyytyväisyyttään jälleen. Tällä kertaa mies ei tullut metsältä, vaan Postin kylmäkuljetus toi Kaartilan mallaspossua. Minulle tuli kiire tilauksen kanssa, sillä Posti lopettaa täysin yllättäen kylmäkuljetuksensa. Juuri kun olivat saanet kuljetukset hyvin käyntiin, tuottajat saaneet lisättyä asiakaskuntaa ja helsinginhipsterit ja espoolaisrouvat löytäneet mieluisat tilalliset keneltä ostaa, tulee tälläinen pommi. 

Minä olen perheellinen tosiharrastaja (hih), joten päädyin tilaamaan kaksi pakettia, perhepaketin ja tosiharrastajan paketin. Kuva on jälkimmäisestä, katsokaa tuota kylkipalaa, siinä on juuri sellaista porsaankylkeä kuin sen pitääkin olla. Meillä katkeaa tänä vuonna monivuotinen pääsiäisperinne villisian kinkun suhteen, joten Mallaspossun kinkku saa siis pelastaa tämän pääsiäisen. 

Ja koska ostin kaksi lihapakettia, sain kaksi essuakin. Kuvassa esikoinen 11v essu päällä. Minä pidän toisen essun, ja esikoinen saa toisen. Possusta pitänyt aina, nyt totesi tilausta tehdessäni että ihanaa, saa kunnon possua eikä aina tarvitse syödä tylsää hirveä. 

Haukihodari ja hauenmätiä

Jos haukimakkara on loistavan makuista, siitä tehdyt hodarit ovat vielä ihan uusilla leveleillä (kuten ekaluokkalainen sanoi). Tein hodarisämpylät hamparilaissämpylöiden luottoreseptillä. Käytin haukimakkaraa sekä tein lisukkeiksi nopeita etikkakurkkuja ja hauenmätilisuketta. Lapset tosin vaihtoivat mätilisukkeen ketsuppiin kuten arvata saattoi. 

Haukimakkaraa

Hodarisämpylöitä

Hauenmätiä kermaviilin ja sipulin kanssa

2 rkl hauenmätiä pakastettuna, kalvot poistettuna ja suolattuna

1 rkl kermaviiliä (olisin käyttänyt smetanaa jos olisi ollut)

1 pieni punasipuli, tai puolikas isommasta, hienoksi pilkottuna

mustapippuria myllystä

Tuore hauenmäti pitää pakastaa vähintään vuorokaudeksi vähintään -18 asteeseen ennen käyttöä. Sen jälkeen sulata mäti hitaasti, poista siitä kalvot joko "lypsämällä" mäti ulos pussista, tai sitten vatkaamalla runsaassa kylmässä vedessä. Suolaa mäti miedosti, lisää kermaviili (tai smetana tai hapankerma) ja hienoksi pilkottu sipuli. Sekoita kaikki sekaisin. Tarkista suola, lisää pippuria myllystä (jos muistat). Anna makujen tasaantua hetki jääkaapissa.

Kurkkua etikkaliemessä

Siivuta kurkkua ihan ohueksi esim. juustohöyllä tai mandoliinilla. Leikkaa viipaleet vielä suikaleiksi. Laita kulhon pohjalle vähän etikkaa, vähän enemmän vettä, pieni ripaus suolaa ja vähän isompi ripaus sokeria. Sekoita kurkkusuikaleet etikkaliemeen ja anna maustua hetki jääkaapissa.

Haukihodari

Kokoa hodari. Leikkaa sämpylä auki toiselta puolelta, laita kurkkua reilusti, haukinakki (tai kaksi) ja lopuksi vielä mätiseosta. Nauti, nauti oikein kunnolla. Toistaiseksi elämäni paras hodari (en ole kyllä vieläkään käynyt esim. Hodarissa&Hummerissa).

Haukimakkara

Makkarat paistettu uunissa, pannulla tulisi tummempi pinta

Vihdoinkin minulla on sekä yleiskone jossa lihamylly (ollut jo pidemmän aikaa) sekä haukifileitä viikonlopulta. Nyt oli siis mahdollista kokeilla haukimakkaraa, se tulikin nopeasti, sillä annos ei ollut suuren suuri, enkä tehnyt kuin tämän yhden makkarasatsin. Eipä ole pakko pitää aina isoja talkoita, onnistuu se makkaranteko pienestikin.  Olen haaveillut tekeväni haukimakkaraa siitä saakka kun ostin Juuri Nyt -keittokirjan vajaa kaksi vuotta sitten. Ja kyllä kannatti haaveilla, haukimakkara on niitä hyvän mielen tuojia eli onnistumisia keittiössä, onnistumisia isosti!

Fileet jauhettu kahteen kertaan

Tein nyt oman version Juuri Nyt -kirjan haukimakkarasta, muutin ohjeen koon sen mukaiseksi minkä verran minulla oli haukifileitä. Jauhoin haukifileet suomustettuine nahkoineen kahteen kertaan pienireikäisimmällä lihamyllyn levyllä. Monissa ohjeissa fileet tehdään tehosekoittimessa massaksi, minusta jauhaminen on helpointa. Käytin fileet nahkoineen isän neuvosta, sillä siitä tulee vielä makua lisää. Ja ottaen huomioon kuinka hyviä makkaroista tuli, täytyy kyllä todeta että kalaviisaus asuu vanhoissa (anteeksi) miehissä.

Massa menossa jääkaappiin tekeytymään

750 g haukifileitä

½ ruukkua tilliä tai enemmän

½ ruukkua ruohosipulia

5 dl kermaa

1½ tl suolaa

vähän valkopippuria

vähän enemmän chilijauhetta (Aji Cristalia ja cayennepippuria)

lampaansuolia

Jauha haukifileet pariin kertaan lihamyllyssä. Hienonna yrtit, lisää ne, mausteet ja kerma jauhettun hauen joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi. Anna tekeytyä muutama tunti kylmässä. Pursota massa lampaansuoleen. Käytin nyt pienintä suutinta, sillä lampaansuolet ovat pienempiä kuin porsaansuolet. Paista 200 asteessa uunissa n. 20 minuuttia. Makkarat jäävät vielä vaaleaksi, mutta olivat kypsiä sisältä. Jos haluat tummempaa pintaa, kannattaa paistaa pannulla.

Makkarat valmiina uuniin

Näistä tuli aivan upeita makkaroita. Ei varmastikaan jää viimeiseksi kerraksi. Makkarat olivat miedon mutta erittäin maukkaan makuisia. Aavistus chiliä toi mieleen, että haukimakkarasta kannattaa tehdä myös tulisempaa versiota, pakko kokeilla esim. aasialaistyyppistä makumaailmaa. Tämä oli kyllä ihan mieletön resepti, kiitos Ravintola Juuren.

Mietin jo, että hauki taitaa olla kalamaailmassa vähän sama kuin jänis on metsämaailmassa; moni väittää ettei siitä saa hyvää ruokaa, mutta se taitaa oikeasti olla vaan taidoista (=reseptiikasta) kiinni. Tästä ei kalaruoka parane.

Ahvenen mäti ja maksa paistettuna

Sain viikonlopun verkoilta ison ahvenen ja keskikokoisen hauen, loput kaloista menivät muille. Isä huolehti että sain ahvenen sekä fileoi kalat minulle, suuret kiitokset taas. Sain myös mätipussit ja maksat näistä kaloista. Hauen mädin pakastin, siitä lisää myöhemmin. Maksat ja ahvenen mädin paistoin isän ohjeiden mukaan. Mätipussi eli rommi oli tällä kertaa isosta ahvenesta, ja sen paistamiseen meni paljon aikaa. Parhaiten tämä ohje toimii minusta pienien ahvenien mätipusseista, silloin selviää nopeammin. Pimeä ehti juuri tulla valmistuksen aikana, joten kuva jäi taas surkeaksi. 

vehnäjauhoa, suolaa, pippuria myllystä

1 muna

korppujauhoa

kalan maksaa ja mätipusseja (ahven ja hauki)

voita

sitruunaa

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoa ja mausta se suolalla ja pippurilla. Riko toiselle lautaselle kananmuna ja sekoita munan rakenne tasaiseksi haarukalla. Laita kolmannelle lautaselle korppujauhoja tai ruisjauhoja. Pyöritä kalan maksat ja rommi/t ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista voissa pannulla miedolla lämmöllä niin, että maksa ja rommi kypsyvät sisältäkin. Tällä kertaa rommin paistamiseen meni n. 20 minuuttia, pienemmät mätipussit kypsyvät nopeammin. Maksoissa ei kauaa mennyt, ovat sen verran littania. Nauti sitruunan kanssa joko ihan sellaisenaan tai kala-aterian (tällä kertaa paistetut ahvenfileet ja perunamuusi) lisukkeena. 

Näin tehden kalan maksa on todellista herkkua, ja myös mäti maistuu hienolta. Lapsuuden herkkuja, jonka päälle omat lapset eivät meinaa ymmärtää. Mietin että laitanko tähän hävikistä herkuksi tägin, sillä olen kuullut että jotkut heittävät kalojen maksat ja mädit pois, mutta luotan että tämän blogin lukijat eivät moista tekisi. Eikö niin ;)

Talven touhuja

Olen joinain vuosina kirjoittanut jotain tyhjää tekstiä hiihtolomalta, niihin on kiva palata silloin tällöin ja muistella että millainen talvi oli minäkin vuonna. Tänä vuonna loma alkoi lähes lumettomana vesisateessa, mutta uutta lunta tuli loman aikana ihan mukavasti. Parhaat ilmat olisi nyt, kun loma loppuu, kun on taas vähän pakkasta ja lunta.

Päätimme tulla mökille vain viimeiseksi viikonlopuksi (teimme päätöksen aiemmin vesisateessa), mikä tietty tässä vaiheessa harmittaa kun mökillä on niin mukavaa. Mies on ollut aamupäivät jänismetsällä ja sen jälkeen hoitanut kaikenlaisia riistanhoidollisia juttuja. Tähän loppuu tämä metsästyskausi, uutta odotellessa. Minä kävin lasten kanssa verkoilla isän, enon ja muiden kanssa. Lapsilta jäi reissu vähän kesken, he pääsivät parin verkon jälkeen isoenon kyydissä moottorikelkalla sisätiloihin juomaan kuumaa mehua ja pelaamaan muistipeliä. Olimme liikenteessä talvikengillä, ja jään päälle olikin noussut reilusti vettä, joten alat kastuivat. Minä en ole ollut näin raskaassa kelissä verkoilla, mutta on kuulemma pahempiakin ollut. 

Kalaa nousi tällä kertaa ihan mukavasti, vaikka tämä ei ole ollut kovin hyvä kalavuosi. On sentään joku taimen, kuha ja made tullut tavallisten haukien lisäksi. Nyt nousi iso, melkein kilon painoinen ahven ja neljä haukea, joista suurin oli 4,5 kiloa. Miehillä on neljä verkkoa, jotka kaikki lasketaan samasta avannosta eri suuntiin uittolaudan avulla. Kuten alakuvasta näkee, jäätilanne ei ole tänäkään vuonna kovin hääppöinen. Takana taitaa olla vuodet, jolloin verkkoja ketjutettiin pitkälle matkalle, nyt hääritään yhden avannon ympärillä.

Minä sain ahvenen ja yhden hauen. Isä perkasi ne minulle ja opetti taas monta uutta asiaa, tai ainakin muistutti vanhoista neuvoista. Ensi viikolla syödään monta kala-ateriaa monessa perheessä. Minä aion paistaa ahvenen fileinä ja valmistaa mädistä ja maksasta herkullisen lisukkeen. Ja hauesta saan tehtyä kalapullia ja -makkaraa, vihdoinkin on hyvät välineet kalan jauhamiseen.

Talvinen verkkokalastus on kyllä sellainen helmi, että harrastuksen soisi säilyvän senkin jälkeen kun nämä miehet eivät enää jaksa käydä verkoilla. Kuopus tosin sanoi, että mukavinta hiihtolomassa oli savusaunassa saunominen. Hyvät löylyt meillä olikin, ihan älyttömän hyvät, ja lunta oli riittävästi vilvoitteluun eli lumessa kierimiseen. Esikoinen kävi aiemmin pari kertaa avannossa uimassa vaarin kanssa, piti käydä uimapukukin ostamassa kun se oli unohtunut kotiin. Linnut laulavat aamuisin ja valo on ihan erilaista kuin joululomalla. Kevättä kohti mennään.