tiistai 12. lokakuuta 2021

Suppisrisotto ja keitetty kieli

 
Taas on nautittu metsän antimista isän kanssa. Minä olen kokkaillut tämän viikon mökkiolosuhteissa, päivät teen töitä ja illat nautin syksystä. Tämän päivän ruokana oli suppisrisottoa tänään poimituista sienistä ja lisäksi paistoin eilen keitettyä hirvenkieltä isän kaatamasta hirvestä. Ja ruuan jälkeen saunoimme ja uimme pimeässä illassa, tämä on työviikkoa minun mieleen. Kymi on 10℃.

Hirvenkielen valmistin kuten aiemminkin, nyt liotin kieltä vuorokauden 7 % suolaliuoksessa. Keitin kieltä eilen 2 h, kuorin sen heti kuumana ja jätin jäähtymään liemeen, jossa se sai olla tähän päivään. Siinä vaiheessa kun risotto alkoi olla valmista, paistoin ohuita viipaleita sopivasti kahdelle. Lopun kielen isä syönee leivän päällä leikkeenä.


Kävin tänään töiden jälkeen metsässä ja vielä löytyi sieniä parille ruualle, ehkä tämän vuoden sienet oli tässä. Teen harvoin risottoa suppiksista ja vielä harvemmin risottoa mökillä.  Täytyy tunnustaa, että tämä ruoka oli mielessä jo viime viikolla, sillä kävin hakemassa Hakaniemen hallista hyvää parmesania, risottoriisiä ja shampanjaviinietikkaa mökille tuotavaksi.
 
Kaikki äitini reseptit Nanna kertoi aiemmin tekevänsä tattirisoton niin, että laittaa sienet sellaisenaan riisin joukkoon, ei siis mitään esipaistamista; ja niin minäkin tein nyt suppisten kanssa ja se todellakin kannatti. Ehkä paras suppisrisotto mitä olen syönyt. Tämä annos oli sopiva kahdelle, sieniä oli kyllä reilusti mutta hyvä niin. Nyt täytyy sanoa, etten mitannut liemen määrää eli tuo määrä ei ole ollenkaan tarkka. Käytin liemenä puolet kielen keittämisestä jäänyttä lientä, puolet peurapadasta jäänyttä lientä. Tämä on vaikeasti toistettavissa, eikä tarvitsekaan, hyvää tulee varmasti mitä lientä onkaan käytettävissä.

vähän voita
1 iso sipuli
2 dl hyvää risottoriisiä
½ l suppiksia (tai sinne päin)
2 rkl shampanjaviinietikkaa
n. ½ l hyvää lientä (voi olla enemmänkin)
n. 1 dl raastettua parmesania
n. 1 rkl voita

Sulata voi kattilassa, kuullota hienoksi pilkottua sipulia hetki. Lisää riisi joukkoon, jatka kuullottamista toinen hetki. Pilko tuoreet sienet pieneksi ja lisää nekin kattilaan. Lisää viinietikka ja sekoita se tasaisesti joukkoon. Tämän jälkeen ala lisäillä kiehuvaa lientä suunnilleen desi kerrallaan. Kun edellinen satsi lientä on imeytynyt riisiin, lisää uusi. Maistele riisiä ja lopeta nesteen lisääminen siinä vaiheessa kun riisi alkaa olla sopivan kypsää, pieni purutuntuma saa jäädä. Sekoita lopuksi parmesan ja vähän voita ja anna niiden sulaa risottoon. Minä en lisännyt mausteita enkä suolaa ollenkaan, sillä liemet olivat sopivan mausteisia ja suolaisia, mutta lisää toki pippuria ja suolaa jos risotto niitä kaipaa.

Me söimme risoton paistettujen kieliviipaleiden kanssa, mutta hyvää risotto olisi sellaisenanakin. Maistui molemmille, isä santsasi viimeiseen riisinjyvään saakka. Ihana ruoka, ihana ilta.

3 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta risotolta. Jos liottaisi kuivatut suppikset, josko siten saisi samaa makua?

Nanna kirjoitti...


Tiedätkö Sauvajyväseni, on jotenkin niin voimaannuttavaa ja kivaa kun saa vaihtaa samanmielisten ihmisten kanssa ruokareseptejä, ruokaideoita ja ruuanlaittovinkkejä.

Tuo sienten lisääminen risottoon oli kyllä itsellekin tämän syksyn varsinainen oivallus ja olen kyllä vakuuttunut, että sillä oli extraherkullisuus pointti taattu.

Oikein piti googlailla, että kuinka paljon ihmiset tekee näin päin ja kyllä totuus on, että useimmissa resepteissä ne sienet käristellään valmiiksi. Minä teen nykyään toisin. Hyvä tietää, että toimii myös suppiksilla.

sauvajyvänen kirjoitti...

Nanna, niin samaa mieltä kanssasi <3 Ihana kommentti muutenkin!