Etäpäiväkirja 22 - apatiaa ja pakoa todellisuudesta

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Olen selvästikin pitänyt vähän taukoa normaalista elämästä. Kun ei mikään huvita, niin ei huvita. En ole blogissa käynyt sitten viime postauksen (sekin kirjoitus oli vähän väkisin väännetty) ja anteeksi etten ole käynyt muidenkaan blogeissa. En ole lukenut/katsonut uutisia, en seurannut tautitilastoja. En myöskään ole lukenut kirjoja enkä katsonut televisiota. En ole huolehtinut palstatöistä, en esikasvattanut mitään (paitsi muutaman chilin). En ole jaksanut miettiä ruokia enkä oikein kokkaillakaan. Tein kyllä kerran kanaa, joka oli niin hyvää, että se oli tarkoitus kirjata ylös, mutta kun en tehnyt sitä heti, en enää muista miten sen valmistin. Samoin kävi omenaiselle jäniskastikkeelle.

Ruusukaalia, fenkolia, sipulia ja burrataa

Tänään aamulla törmäsin twiittiin, jossa joku pahoitteli sitä, ettei ollut ehtinyt luettelijoijaa pakoon, tiedättehän sen ihmistyypin, joka aina luettelee kaiken tekemisensä, ahkera ihminen kun on. No minä tuossa yllä luettelin kaikkea mitä en ole tehnyt ja tottahan listaa voisi jatkaa edelleenkin. Josko tämä kompensoisi jonkun ahkeran luetteloijan tekemisiä.

 

Pasta alla norma sinne päin

Tätä kaiken peittävää apatiaa pakenin mökille, ensin perheen kanssa viikonlopuksi ja sen jälkeen jatkoin täällä olemista ihan yksin ja vähän päästä isän kanssa. Viikonloppuna sain tehtyä kevätsiivot, tiedättehän ne hiirenpapanat ruokakaapissa, keittiön pöydällä ja sängyn alla, kaiken peittävän pölyn jne. Kaksi päivää siinä meni, mutta onpahan taas tehty. Ikkunoita en sentään pessyt. Saunoimme puusaunassa mutta peseydyimme ulkona, sillä maa on täällä vielä jäässä eikä vesi liiku sisältä ulos millään. Ja tietysti talviturkki piti heittää, sillä jäätä oli enää vain ihan rannassa.

Burrata-salaatti

Eilen saunoimme savusaunassa, isä lämmitti saunan ja sisko tuli mökille kahden nuorimmaisensa kanssa, toivat tarjottavat tullessaan. Saunomista pitkän kaavan mukaan sekä uimista, sitä sellaista kastautumista joessa tässä vaiheessa vuotta, kun vesi on 4-5 astetta lämmintä. Lämmintähän se vesi on, sillä jos se olisi kylmää, olisi se jäätä, kuten isä aina sanoo.

Kävelykokouksen maisema

Eli olen minä sentään jotain tehnytkin. Olen uinut joka päivä lauantaista lähtien. Olen nukkunut yöt viileässä mökissä, tehnyt aamulla tulet uuniin, jonka lämmössä olen tehnyt etätyöt. Kävellyt metsätiellä kävelykokouksen ajan. Olen valmistanut itselleni salaatteja ja muuta kasvisruokaa. Paistanut hirveä nuotiolla. Olen pelastanut ulos ainakin 7 kimalaista mökistä ja yhden amiraalin saunasta. Kunnellut lintuja, ihaillut tähtitaivasta ja kantanut vettä. Nähnyt sitruunaperhosia, sammakoita, sisiliskoja, västäräkkejä, punarintoja, kurkia ja hanhia. Luonto herää talven jäljiltä, josko minäkin heräisin. Tämä mökin kylmä mikroilmasto ja kevään myöhäisempi herääminen sopii henkiseen tilaani, ehkä ehdin mukaan minäkin.

Iltapäiväuinnin maisema