Etäpäiväkirja 20 - vuosi etäilyä

Tasan vuosi sitten (torstaina) olin viimeistä päivää työpaikalla, kävimme vielä työpäivän jälkeen kauden päättävillä oluilla. Siellä juttelimme jo vessapaperista ja mietimme, että alkaako etätyöt isomminkin. Minä olin suunnitellut jo paljon aiemmin pitäväni perjantaina etäpäivän, mutta normaalista poiketen otin mukaani myös allekirjoituskoodit ja vähän muutakin ylimääräistä, mitä ei normalille etäpäivälle olisi ottanut mukaan. 

Muistan vielä miten kävin oluiden jälkeen "pikaisesti" kaupassa, oli ihan pienet ostokset, mutta megalomaaniset jonot. Vähän siis kesti, ja myöhemmin harmitti ne vain pienet ostokset. Vessapaperia en tarvinnut.

Samaan aikaan meille annettiin etätyösuositus, joka sitten heti perään muuttui -määräykseksi, ja sillä tiellä ollaan edelleen. (Valtorin Kauko muuten kaatui vuosi sitten perjantaina puoli kympiltä aamulla 😅) Olen kyllä käynyt toimistolla tämän etävuoden aikana, viime syksynä muutamana päivänä ja nyt tammi- ja helmikuussa kumpanikin kolme päivää. Seuraavaa kertaa en tiedä, siihen kuluu taas aikaa enemmän, toivottavasti kuitenkin pääsisin jonkun kerran käymään ennen kesälomaa.

Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut monenlaisia ajatuksia ylös, osin aika pinnallisestikin, koska isoimmat asiat ovat tietysti muualla elämässä. Olen pärjännyt ihan hyvin, vaikka kyllähän tämä välillä ottaa aika koville. Ja onhan se herkkää sanoa yhtään mitään, kun monilla muilla on oikeasti paljon kurjempaa, jokaisella vähän omalla tavalla. Ei ole hyvä yksineläjillä, mutta ei aina perheellisilläkään. Ei ole hyvä lomautetuilla/työttömillä, mutta ei aina töissäkävijöilläkään. Ei ole hyvä niillä jotka eivät voi tehdä etätöitä, mutta ei aina etäilijöilläkään. Jne. jne. Mutta ollaan silti yhdessä, ja ymmärrätetään toinen toisiamme. 

Nyt kun vuosi on kulunut, voi synttäreiden kunniaksi listata taas vaihteeksi niitä hyvänmielen asioita:

• Ihmisten kirjahyllyt - ihan sama miten naistenlehdet ovat vuosia toitottaneet kuinka kirjahyllyt ovat kuolleet: eivät ne ole, kollegoilla ja kaikilla muillakin on upeita kirjahyllyjä!
• Inhimillistyminen - miten mukava nähdä elämää sen työminän takana kesken kokousten, hinnatonta!
• Pääjohtajan perjantaiset kirjeet - lisää inhimillisyyttä 💚
• Etäteemaistelut - edelleen olen sitä mieltä, että nämä ovat niitä parhaimpia asioita mitä tämä aika on tuonut tullessaan
• Juhla-ateriat kotona - kun ei syödä ravintolassa niin syödään sitten välillä vähän parempaa ravintolaruokaa kotona
• Jokainen kohtaaminen on arvokas ja merkityksellinen - kun näkee työkaveria sovitusti viisi minuuttia kaupan pihalla tai yllättäen serkkua kymmenen minuuttia pihalla, se tuntuu niin kokonaisvaltaisen hyvältä! Liikutuksen tuntee ihan fyysisesti.
• It's a wonderful world - perheen yhteistä aikaa pelaamalla, ei edes haittaa etten ole kertaakaan voittanut (no tietysti se haittaa!!!, mutta kyllähän lasten kuuluukin olla fiksumpia kuin vanhempien)
• Korvikkeena kaikki etä- museokierrokset, striimaukset ja muu vastaava. Ja #vaskimies
• Rokotusten eteneminen 💉
• Ja tietysti tämä perhe kenen kanssa etäillä (vaikka oman tilan tarve alkaakin olla huutava talven jäljiltä)

Varmasti on muutakin mikä ei just nyt tullut mieleen. Pääasiassahan tämä kuitenkin on selviytymistä, hyvissäkin oloissa. Tavallaan sitä on aika sanaton tässä vaiheessa, takana on vuosi poikkeusaikoja, tulevan kestosta ei tietoa. Missä vaiheessa sitä ajattelee, että tätä tämä nyt on, aina? Ehkä nyt on sen aika.

ps. Kuvassa on Marianne-kakku, jonka leivoin eilen illalla. Nostin kakun uunista juuri ennen iltakävelylle lähtöä, palattuani se näytti tuolta. Marianne-kakku löytyy googlaamalla, identtinen resepti ainakin paristakymmenestä blogista ja muusta lähteestä, joissa missään ei viitata mihinkään aikaisempaan.