Osso buco alla milanese

Voi näitä lokakuun lopun kuvia

Minä ostin muutama viikko sitten Charolais-rodun naudanlihaa Siiriäisen luomutilalta. Ihastuin kesällä rotunaudan makuun niin paljon, että halusin järjestää menoni siten, että lihatilaus onnistuisi, ja onnistuihan se hienosti teurastamon lähellä. Jauhelihat pakastin heti, ja muut lihat ovat nyt raakakypsyneet niin, että ne voi pakastaa tai valmistaa ruuaksi.

Minua on vaivannut pidemmän aikaa ruokajumi, sellainen tympeä olo, ettei meinaa keksiä kokattavaa. Tai vaikka keksisi, niin ei ole aikaa tai jaksamista tehdä mitään ihmeitä (tähän sitten se ihmettely että miten niin ei ehdi/jaksa käyttää aikaa ruuanvalmistamiseen). Lapset ovat tyytyväisiä näihin minun jumeihin (=enemmän pastaa ja jopa ranskalaisia), mutta minä en todellakaan. Jotenkin tuntuu että aina pitää jaksaa miettiä koko viikon ruokia, ja että mitä ehtii tehdä missäkin ajassa minäkin päivänä. Se on yleensä ihan jees, mutta just viime aikoina (koko vuonna?) ei ole ollut. Kotisunnuntait ovat helposti ruuanlaitto- ja siivousmaratoneja, niin tämänkin sunnuntain piti olla. Paitsi ei huvittanut. Niinpä sitten päätin käyttää tuota hienoa lihaa ja valmistaa osso buco -kiekoista yksinkertaisen mutta maistuvan ruuan miettimättä että mitä syödään ensi viikolla sekä jättää siivoamatta, toivun ilmeisesti vieläkin syysloman urakoista. 

Googlailin netistä vinkkejä ja päätin tehdä yksinkertaisen milanolilaisen version, joka yleensä tehdään vasikasta. Luottoblogistani eli Ripaus tryffeliä - blogista löysin vahvistusta ajatukselle, että teen ruuan yksinkertaisena ja ilman tomaatteja. Muistin merkinneeni River Cottage Meat -kirjasta reseptin aikoja sitten, eli kaivoin taas kirjan esiin. Otin kirjasta ohjeen sekä pataan että risottoon, aavistuksen muokkailin niitä.

n. 1 kg naudan osso bucoa -kiekkoja

vehnäjauhoa

voita, öljyä

1 valkosipulin kynsi

2 sipulia

2 sellerin vartta

1 porkkana

2 dl valkoviinia

suolaa, pippuria myllystä

n. 4½ dl hyvää vaaleaa lientä (hanhilientä tällä kertaa)

Pyöräytä lihat jauhossa ja ruskista ne padassa voin ja öljyn seoksessa. Siirrä syrjään ja kuullota pilkottuja kasviksia kunnes pehmenevät. Siirrä lihat takaisin pataan ja kaada viini päälle, mausta suolalla ja pippurilla. Anna viinin poreilla niin, että määrä vähenee n. puoleen. Lisää liemi ja anna hautua pari tuntia kannen alla. Käännä lihapaloja muutama kerta kypsymisen aikana. Kun liha on mureaa, poista kansi ja anna kiehua vähän voimakkaammin niin, että liemi kiehuu vähän kasaan.

Risotto alla milanese 

(ohjeen mukaan kolmen annos, meillä riittää n. viiteen annokseen)

n. 7½ dl hyvää lientä

40 g voita

1 pieni sipuli

(20 g naudan luuydintä)

200 g hyvää risottoriisiä

1½ dl kuivaa valkoviiniä

(sahramia)

20 g parmesania

Lämmitä liemi kiehuvaksi, pidä se kiehuvan kuumana kattilassa. Laita puolet voista toiseen kattilaan ja kuullota hienoksi silputtua sipulia (ja luuydintä) niin kauan että sipuli on pehmeää. Lisää riisi ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Lisää viini ja anna sen imeytyä riisiin melkein kokonaan. Lisää kiehuvaa lientä kauha kerrallaan, anna sen imeytyä riisiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Suunnilleen 15 minuutin jälkeen lisää sahrami niin halutessa (minä en käyttänyt sillä en pidä sahramista). Kun riisi alkaa olla sopivaa (yleensä n. 18-20 min), lisää liput voista ja raastettu parmesan, sekoita, ja nauti heti.

Nosta risottoa lautaselle, lisää liha, kasviksia ja lientä päälle. Lisää vähän persiljaa ja raastettua sitruunankuorta. Nauti maukkaasta ja hienosta ruuasta. Upea liha, hieno ohje ja sopiva viini. Paras ateria minkä olen aikoihin syönyt, tätä on hyvä ruoka.

Sikurirousku-kuha

Minun etäpäivän lounaille nauretaan töissä aavistuksen verran, toivottavasti kuitenkin ihan hyväntahtoisesti... Tässä on yhden etäpäivän lounas, tekemiseen meni aikaa ehkä kaikkineen n. 10 minuuttia (vähemmän aikaa kuin kävelee Pihkaan), ja sen söi nopeasti. Ja ennen kaikkea siitä tuli hyvä olo ja mieli, kala ja sienet ovat selvästikin varsinaista aivoruokaa.

Edellisen päivän kala-aterialta jäi yhden annos kuhaa, joten muutin lounassuunnitelmat ja tein kalaruuan. Sikurirousku tuoksuu currylle, ja halusin jatkaa sitä makumaailmaa sopivilla mausteilla. Tuo 5 g kuivattuja sikurirouskuja oli yli kymmenen pientä sientä, en ole ihan varma kuinka tarkka vaaka on noilla pienillä määrillä. Minä olen siis kuivannut sikurirouskut kokonaisina, koska ovat niin sieviä mutta ohuita sieniä. Ja täytyy todeta että Firenzen pitkä on erinomainen kesäkurpitsa myös näin myöhään syksyllä isoksi kasvaneena. Upea maku ja kiinteys myös paistamisen jälkeen.

150 g kuhaa

1 lime

1 tl raastettua inkivääriä

½ Aji Cristalia tai muuta mieleistä chiliä
n. 5 g kuivattua sikurirouskua jauhettuna
1 tl korianterin siemeniä

suolaa

öljyä

1 sipuli

200 g kesäkurpitsaa

½ tl fariinisokeria

Leikkaa kuha suikaleiksi. Purista limestä mehu, lisää raastettu inkivääri, pilkottu chili sekä sienet ja korianterin siemenet morttelin kautta, mausta suolalla, sekoita kaikki kalojen kanssa sekaisin.  Kuullota suikaloitua sipulia pannulla, lisää kesäkurpitsa, paista hetki. Lisää kalat sekaan, taita vähällä makeudella. Paista niin, että kala on kypsää ja kasvikset sopivia. Hyvä etäpäivän ruoka ihan tällaisenaan. Tästä saisi varmasti myös hyvän keiton lisäämällä kookosmaitoa ja vaikka nuudeleita.

Sosekeitto paahdetuista juureksista

Kun yöllä näkee unta syvän vihreistä salaattihyllyistä ja muista kasviksista, tietää, ettei ole syönyt viime päivinä sitä vähintään puolta kiloa (=800 g) kasviksia päivässä. Akuuttiin hätään toimi lehtikaali-smoothie aamupalaksi, ja päivää voi jatkaa kasvissosekeitolla. Tuo alakuva on ollut blogissa ennenkin, kamadossa oli kesäkurpitsaa ja hirveä, ja jotta tila, lämpö ja savu eivät olisi menneet hukkaan, myös punajuuria, sipulia ja minilanttua. Näistä tilantäyttäjistä syntyi ihana kasvissosekeitto vähän viiveellä.

2 isoa sipulia

2 pienen pientä lanttua

4-5 punajuurta

3 dl hyvää lientä

Paahda juurekset grillissä, tällä kertaa olivat kolmisen tuntia josta hiipuvassa lämmössä viimeiset pari tuntia. Anna juuresten jäähtyä huoneenlämpöön. Kuori kasvikset ja laita ne tehosekoittimeen. Lisää hyvää lientä sen verran, että saat ajaettua tasaisen paksuhkon massan. Käytä heti keittoon, tai pakasta parissa erässä. Minä pakastin nyt 2 x 4-5 dl.

4 dl juuressosetta

½ dl kermaa
50 g vuohenjuustoa

suolaa, pippuria myllystä

Jos olet pakastanut keittopohjan, sulata se ja kaada kattilaan. Lisää vähän kermaa ja vuohenjuustoa, sekoita ja anna kiehahtaa niin että juusto sulaa. Hyvä paksu ja syvänmakuinen keitto.

Omenapuiden kesäleikkaus kannattaa

Kirjoitin kaksi vuotta sitten omenapuiden kesäleikkauksesta. Tein silloin ja viime kesänä niin reilut kesäleikkaukset kuin uskalsin, myös viime kevättavella leikkasin. Nyt kahden kesän leikkausten jälkeen voi sanoa, että kesäleikkaus kannattaa. Voihan tämä olla sattumaakin, mutta tuolla seudulla on todella surkea omenavuosi, muutamien kilometrien säteellä puutarhoissa on korkeintaan muutamia omenia. Toki tuo mökin Antonovka on vielä nuori, nyt kai 7-8 v vanha, mutta kyllä oli hieno sato tänäkin kesänä, aivan kuten viime kesänäkin. Viime vuosi oli hyvä omenavuosi, tämä vuosi ei niinkään.

Lainaan tähän tekstiä kahden vuoden takaisesta kirjoituksestani, siitä postauksesta löytyy myös käyttämäni lähteet:

"Kesällä leikatessa ideana on se, että syksyn tullen kaikki lehdissä oleva ravinto ei menekään juuriin (koska oksia on leikattu täydessä lehdessä pois), ja puu kokee niukkojen aikojen koittaneen ja tekee seuraavana kesänä enemmän hedelmiä siementen leviämisen toiveissa. Tämä myös hillitsee vesiversojen muodostumista, niille ei riitä energiaa. Luin myös kotimaisilta sivustoilta, että kesäleikkausta suositellaan Suomessa lähinnä eteläiseen osaan maata ja että paras aika leikata on heinä-elokuun vaihteessa, sitten kun oksiin on muodostunut jo päätysilmut."

Tämä kesä oli niin kylmä ja hitaasti kasvava, että leikkasin omenapuut selvästi elokuun puolella, mutta kahtena viime kesänä olen leikannut puut elokuun alussa. Sato oli hieno tänä kesänä, todella hieno. Yhdestä nuoresta puusta tuo yläkuvan määrä melkein tuplana. Kaikki omenat aivan priimaa, ei madon matoa missään, ei kolhuja, ei mitään muuta kuin puhdasta upeaa omenaa. Olen keittänyt uunihilloa urakalla, sekä sokerilla että ilman. Olen tehnyt neljän kilon satseja, se mahtuu juuri minun isoon uunivuokaan. Lisäksi on syöty uuniomenoita ja kauraomenia, leivottu omenapiirakoita ja vaikka mitä.

Täytekakku karhunvatukka-omenahillolla

Ihmeiden aika ei ole ohi, olen nimittäin tehnyt (melko) perinteisen täytekakun joka on täytetty hillolla ja kermalla. Olen aina sanonut etten ole perinteisten kermakkujen ystävä, mutta niin se maku muuttuu. Tein tämän kakun mökillä helpoksi makeaksi. Kakkupohja oli minulla valmiina, olin aiemmin tänä vuonna tehnyt useamman kakkupohjan strutsinmunasta ja pakastanut ne. Hillona käytin aiemmin tekemääni karhunvatukka-omenahilloa, joka on kuopuksen lempihillo. Kermaan lisäsin reilusti rahkaa, ja päälle poimin viimeiset karhunvatukat. Niitä tuskin enää kypsyy tässä harmaudessa ja koleudessa. Pakastetun kakkupohjan ja valmiin hillon ansiosta tähän ei montaa minuuttia mökillä aikaa kulunut.

1 kakkupohja

n. 1 dl karhunvatukka-omenahilloa

1½ dl kermaa

250 g maitorahkaa

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

karhunvatukoita

Valmista 4 munan (2 dl strutsinmunaa) sokerikakkupohja laakeaan kakkuvuokaan, tai ota sellainen pakastimesta kuten minä tein. Halkaise kakku kahtia. Täytä halkaistut pinnat reilulla määrällä hilloa. Kakku kostuu tästä hillosta ihan riittävästi, sitä ei tarvitse erikseen kostuttaa. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja sokerit joukkoon. levitä vajaa puolet kermavaahdosta kakkupohjan päälle, lisää toinen puolikas hillopuoli kermaa vasten. Levitä loppu vaahdosta kakun päälle ja koristele marjoilla.  Anna maustua ja kostua muutama tunti kylmässä ja nauti hyvästä kakusta. Kuopuksen mielestä huippuhyvää, ja näytti maistuvan muillekin.

Paras suppilovahverokastike

Tänään olin sienimetsässä todennäköisesti viimeisen kerran tänä vuonna. Vaihteeksi menin metsään kävellen, yhteensä reissuun kului vajaa pari tuntia, josta ulkoiluun meni reilu tunti. Saaliina oli muutama litra suppiksia, vähän kantarelleja ja vielä kolme torvisientä. Rouskut, ne muutamat jotka näin, olivat jo menneet huonoksi, tatteja ei edes näkynyt, paitsi pari lödjöä punikkitattia. Lampaankääpiä metsät olivat valkoisenaan, mutta nekin ovat jo yliaikaisia ja madonsyömiä. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen saaliiseeni, sillä isä oli toivonut suppolovahverokastiketta. Lopuista suppilovahveroista aion keittää hilloa ja kantarellit ja torvisienet menevät huomenna kirkkaaseen sienikeittoon.

Tämän päivän ruoka oli todella yksikertainen ja perinteinen: lihaa, perunaa ja kastiketta. Yksinkertaisuudesta huolimatta sen valmistaminen vaati vähän vaivaa. Hirven jääpaistin laitoin uuniin eilen illalla, ja keitin mausteliemen sille aamulla. Aamupäivän olin metsässä keräämässä sieniä. Perunat nostin märästä savisesta maasta iltapäivällä, ja sen jälkeen keitin ne ja valmistin kastikkeen. Tein myös pienen kastikkeen ei-sienensyöjille: vähän jääpaistin lientä, jauhoa ja kermaa.

Näin yksinkertaiseen ruokaan meni siis aikaa, samassa ajassa olisi varmasti saanut toisenlaisista raaka-aineista visuaalisesti upean ruuan. Mutta aterian vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta en muista milloin viimeksi olisin syönyt näin hyvän aterian. Isän ampuma hirvi, itse kerätyt sienet ja kasvattamat perunat, parempaa ei voisi olla. Tätä on minun ruuanlaitto, ruokaa maasta ja metsästä. Ulkonäöllä ei koreilla, maulla senkin edestä.

n. 1 l suppilovahveroita

nokare voita

1 isohko sipuli tai 2 pientä

1½ rkl vehnäjauhoa

2 dl kermaa

1-1½ dl vettä

1 rkl osterikastiketta

suolaa, pippuria

Pilko sienet pieniksi. Paista niitä pannulla niin kauan, että saat nesteet haihdutettua. Siirrä sienet sivuun ja lisää pannulle vähän voita. Kuullota ihan pieneksi pilkottu sipuli voissa, lisää sienet takaisin pannulle. Lisää vehnäjauho, pyörittele joukkoon ja anna hetken paistua pannulla kuivana. Lisää kerma, huuhdo purkki vedellä ja lisää sekin joukkoon, sekoita hyvin. Kun kastike alkaa saostua. lisää osterikastike ja lisää maun mukaan suolaa ja pippuria. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. 

Sienikastike syötiin keitettyjen perunoiden ja hirven jääpaistin kanssa, hyvää se olisi ollut sellaisenaankin perunoiden kanssa. Lisänä kyssäkaalia ja porkkanaa tikkuina.

Aleksis Kivi ja jäniksenkoipea kastikkeessa

Meidän perheessä lokakuu on ennen kaikkea riistakuukausi. Se kuukausi jolloin ruoka tulee pääasiassa metsästä, on lihaa, sieniä ja marjoja, lisäksi loppusyksyn satoa myös puutarhasta, omenia, juureksia ja viimeisiä marjoja. Lokakuu on ehkä se omavaraisin kuukausi syyskuun ohella. Taitaa nykyään olla epäkorrektia sanoa, että lokakuu on meillä myös se lihaisin kuukausi luonnon kiertokulun takia. Riista- ja teurastuskausi runsaimmillaan.

Lokakuuhun osuu myös Aleksis Kiven päivä, tuon lempikirjailijani syntymäpäivä. Sen lisäksi että Aleksis Kivi oli suuri kirjailija, oli hän myös metsänkävijä ja hankki elantonsa myös metsästämällä. Viime vuonna olin Marttojen riistaruokakurssilla juuri Aleksis Kiven päivänä.

jäniksenjalat (n. 1,1 kg)

Poppamiehen Louisiana-kuivamaustetta

1 sipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa

2 varsisellerin vartta
3-4 dl hyvää kientä

1 d kermaa
1 rkl jauhoa
1 rkl hilloa

Mausta jäniksen jalat kuivamausteella, joko valmiilla tai valmista itse sellainen. Grillaa jalkoja kamadossa kymmenisen minuuttia, käännä, ja grillaa kymmenisen minuuttia. Kuori ja viipaloi kasvikset sillä välin ja laita ne haudutuspadan pohjalle.

Siirrä jalat grillistä haudutuspataan kasvisten päälle ja kaada liemi päälle. Anna hautua asetuksella low viitisen tuntia tai pidempään.

Kauho lientä ja kasviksia kattilaan, leikkaa liha paloiksi, suurusta kastike vehnäjauholla, lisää pikkuloraus kermaa ja 1 rkl esim. omena-karhunvatukkahilloa. Keitä kastiketta samalla kun keität perunoita. Lisäksi kasviksia tai vaikka ituja.

Jäniksen jalat saattaisivat kaivata vähän rasvaa jo haudutusvaiheessa, mutta kyllä tätä nälkäänsä söi.

Mustarouskukastike ja iso simpukkapasta

Kävin tällä viikolla ostoksilla Hellassa&Herkussa. Ostoslistalla oli etenkin pastaa ja risottoriisiä koska omat varastot olivat ihan tyhjiä. Huomasin ison simpukkapastan (lumaconi giganti), sen sellaisen joita voi täyttää ja paistaa uunissa, vähän kuin lasagne mutta silti erilainen. Pastaa on kuulemma ollut aina, jotenkin en vaan ole tajunnut sitä.

Löysin vähän mustarouskuja viikonlopun sienestysreissuillani. Mustarousku on ollut ei-suositeltavien rouskujen listalla muutaman vuosikymmenen, mutta viime vuosina se on palautettu listalta takaisin syötävien joukkoon. Tietysti on jokaisen oma asia kelpuuttaako sen syötävien listalle vai ei, eikä sientä edelleenkään suositella pienille lapsille eikä raskaana oleville/raskautta suunnitteleville, ainakaan isoissa määrin. Minulle mustarousku on kuitenkin se rousku, se lapsuuden herkku, josta tehty kastike oli  minusta paras sienikastike. Aavistus lakritsaa ja pähkinää maussa rouskumaisuuden lisäksi. Meillä sienet olivat pääruokana sellaisenaan, ei siis lihan lisukkeena. Muistaakseni äiti teki sienikastikkeet aina maitoon, kermaa käytettiin vain juhlapäivinä. Eli syksyisin/talvisin tavallinen ateria saattoi koostua sipulisesta rouskukastikkeesta ja perunasta, minun kohdalla se tarkoitti paljon kastiketta ja vähän perunaa. 

Meidän perheessä rouskuja ei syö kuin minä. Nyt halusin kokeilla rouskukastiketta näihin isoihin pastasimpukoihin. Kastike sellaisenaan on minulla matka lapsuuteen ja hyviin lapsuuden ruokamuistoihin. Löydän edelleen mustarouskuja silloin tällöin, ja herkuttelen niillä kerran pari vuodessa. Nämä rouskut kasvoivat jättimäisen, hylätyn muurahaispesän läheisyydessä. Tiedättehän, pesä on puolitoista metriä korkea, ja ympäristö on laajalta alueelta aivan tyhjä sammaleesta ja karikkeesta.

Tämä annos on yhdelle:

6-7 isoa simpukkapastaa (80 g)

vettä, suolaa

n. 1-1½ dl ryöpättyjä mustarouskuja

½ sipuli

voita/öljyä

suolaa, pippuria myllystä

2 rkl kermaa

1-1½ dl maitoa 

parmesania

Keitä pastaa puolet suositellusta keittoajasta hyvin suolatussa vedessä. Valmista sillä välin kastike: käytä ryöpättyä sieniä (pilkotut sienet keitetään 10 minuuttia runsaassa vedessä, huudellaan kylmässä vedessä). Kuori ja pilko sipuli, kuullota sitä pannulla. Lisää sienet, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kermamaito ja anna hautua 5-10 minuuttia. 

Täytä esikypsytetty simpukkapasta kastikkeella ja ripottele parmesania päälle. Paista n. 15-18 minuuttia 175 asteessa. 

Karhunvatukka-omenahillo

Minä sain joku vuosi sitten Kielometsästä karhunvatukan taimen. Ensimmäisenä talvena jänikset söivät sen melko pieneksi, mutta suojattuna siitä kasvoi hetkessä iso ja korkea pensas. Tänä vuonna kukinta oli huima, pensas oli ihan valkoisena melkein maasta yli kahden metrin korkeuteen. Kylmänä kesänä olen ollut huolissaan että ehtiikö marjat kypsäksi asti, mutta kyllä niitä on ehtinyt kypsyä paljonkin. Suurin osa on syöty ihan sellaisenaan, mutta vähän käytin hilloonkin.

Viime vuoden lempikeittokirjassani, Gill Mellerin Gather-kirjassa oli hilloresepti johon tuli karhunvatukkaa ja englantilaista Crab apple -villiomenaa. En tiedä mikä meillä lähinnä vastaisi sitä, mutta koska Antonovkaa tulee tänäkin vuonna mukavasti, ajattelin tehdä marmeladin siitä. Ohje on yksinkertainen, mutta ihan erilainen kuin mitä olen koskaan tehnyt. Kyllä on loistava resepti, ei muuta voi sanoa. Muutin tässä sokerin määrää ja laatua, alkuperäisessä ohjeessa oli 375 g tavallista sokeria 500 ml mehua kohti. Marjat ilmoitettiin 2-3 kourallisena, minä laitoin tähän käyttämäni määrän deseinä.

2 kg omenaa (Antonovka)

4 dl karhunvatukkaa

n. 2 l vettä tai tarpeen mukaan

vajaa 3 pakettia Dansukkerin hillo-marmeladisokeria (330 g/pkt)

Pilko omenat, kuoret eikä siemenkodat haittaa seassa. Laita omenat ja marjat isoon kattilaan, lisää vettä niin että kaikki peittyy. Minulla meni vettä vähän yli 2 l. Huomaa että omenat alkavat nousta veden kanssa, eli älä turhaan lisää liian paljon vettä. Keitä hyvällä lämmöllä vajaa puolisen tuntia, minä painelin varovasti omenoita veden alle muutaman kerran. Siivilöi seos siivilässä sideharson läpi. Anna nesteen valua ihan rauhassa parisen tuntia, näin saat kirkkaan hyytelön.

Mittaa neste puhtaaseen kattilaan, ja lisää sokeri (ohjeen mukaan, nyt yksi paketti litraa kohti). Minä käytin hillo-ja marmeladisokeria, keitin marmeladia kymmenisen minuuttia ja siitä tuli juuri hyvää. Jos haluat käyttää tavallista sokeria, käytä sokeria enemmän, ja keitä riittävän kauan. Kuori mahdollinen vaahto pois ja purkita steriileihin purkkeihin. Anna jäähtyä yön yli ja siirrä purkit kylmään.  

Tämä hillo on yksi tämän syksyn iloisimpia onnistumisia, marmeladi on niin hienon makuista! Hyvää jogurtissa, paahtoleivällä, juuston kanssa, varmasti sopii riistalle ja kanalle, ja voisin käyttää kääretorttuun tai kakunkin täytteeksi. Upea hillo!

Limanuljaska sitruunarisotossa

Limanuljaska on nimestä huolimatta hyvä syötävä sieni. Se on helppo tunnistaa mm. sitruunankeltaisesta jalan tyviosasta. Sieni on aavistuksen työläs kerättävä ja se kannattaa nylkeä jo metsässä. Minä halkaisen sienen keskeltä kahtia ja samalla limainen pintakelmu on helppo irrottaa. Sieni kannattaa kerätä omaan pussiin sillä se värjää muut sienet (ja korin) mustaksi.

Sieni on miedon ja miellyttävän makuinen. Joidenkin mielestä se kuulemma maistuu liian happamalta, mutta minusta sen maku on pelkästään miellyttävä. Minä paistoin pilkotut sienet voissa pannulla, maustoin suolalla ja pippurilla. Hyvää sellaisenaan, hyvää risotossa ja ehkä parasta voileipägrillissä kuumennetussa kerrosleivässä Jukolan cheddarin kanssa. 

Risoton tein kahdelle, tästä jäi vähän yli.

1 sipuli 

voita

2 dl risottoriisiä

1 sitruuna

n. 5½ dl hyvää lientä

riittävästi parmesanjuustoa raastettuna

suolaa ja pippuria

voita

limanuljaskaa

suolaa, pippuria

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota sipuli voissa, lisää myös risottoriisi ja raastettua sitruunankuorta. Purista puolikkaan sitruunan mehu riisin päälle (tai koko sitruunan). Lisää kiehuvaa lientä vähä kerrallaan, anna edellisen liemen imeytyä ennen uuden erän lisäämistä. Kun riisi alkaa olla sopivan kypsää, raasta joukkoon sopivasti parmesania. Tarkista suola ja rouhi vähän pippuria.

Paista pilkotut sienet voissa kypsäksi, lisää suola ja pippuri. Maistele vähän pannulla, ja lisää sopivasti risoton joukkoon.

Sitruunarisotto jyräsi ehkä aavistuksen sienen maun yli, mutta hyvää oli. Ensi kerralla teen ehka tavallisen risoton ilman sitruunaa.

Paistettu herkkutatti (täydellinen)

Tässä osa viikonlopun sienisaaliista

Joskus (melkein aina) yksinkertainen ruoka on parasta. Mitä yksinkertaisempaa, sen parempaa. Tätä iltapalaa on yksinkertaisuuden kategoriassa vaikea ylittää, enkä nopeasti keksi, että mikä olisi ollut parempi iltapala puuhakkaan mökkipäivän päätteeksi. 

Löysin tänään sieniretkellä ihan täydellisen herkkutatin. Sellainen kiinteä ja täysin madoton ja silti suht iso. Uskomaton löytö lokakuulle. Eilen olin jo auringonnousun aikaan metsässä, tänään menin vähän myöhemmin. Saaliina oli sopivasti kantarelleja, vähän suppiksia ja lampaankääpiä (lahjoitin pois), pussillinen sikurirouskuja, toinen limanuljaskaa, yhden kastikkeen verran mustarouskuja ja reilusti karvarouskuja sekä muutama haaparousku. Ja ehkä sellainen 100 hirvikärpästä. Tänään oli lähellä etten lähtenyt kesken reissua metsästä pois. Onnistuin myös kaatumaan pyörällä ja rikkomaan hyvän ämpärin. Mutta hyvä viikonloppu silti. 

voita

1 herkkutatti

sormisuolaa

Laita voita pannulle. Viipaloi herkkutatti n. 3-4 mm paksuisiksi suikaleiksi. Paista kuumalla pannulla kummaltakin puolelta niin, että saat hyvän ruskean pinnan. Ripottele suolaa päälle ja nauti sellaisenaan.

Tex-mex-salaatti hirvestä

Tämä postaus ei varsinaisesti ole resepti, tai ainakaan ei ole tehty resepti edellä. Kirjoitan ihan siitä ilosta, kuinka joskus pieni asia johtaa toisiin pieniin asioihin. Eilen piti grillata spagettikurpitsa josta oli tarkoitus tehdä eilinen ruoka. Ajattelin, että olisi hölmöä virittää kamado pelkkästään yhtä kesäkurpitsaa varten. Tutkin pakastinta, ja löysin hyvä pienen hirvenpalan, joka valmistuisi samalla, hienoa. No vieläkin ritilälle mahtuisi hyvin grillattavaa. Niinpä sitten täytin lopun tilan juureksilla, jotka jätin kypsymään niin pitkään kuin lämpoä riitti.

Tiedossa oli siis sunnuntain ruoka, maanantaille nopea salaatti lihasta, ja vielä sosekeiton pohja, josta saa muutaman hyvän työlounaan. Nopeaa ruuanlaittoa moneksi kerraksi yhdestä grillaamisesta. Ja tulipahan lämpöenergia käytettyä tehokkaasti hyödyksi, tavallaan (energia)hävikistä herkuksi tämäkin.

hyvä pala hirveä

hyvää kuivamausteseosta, kuten Poppamiehen Mexican rub

rapeaa salaattia

kurkkua

maissia

avokadoa

nachoja

limeä

korianteria

hapankermaa

Mausta liha reilusti mausteilla, sokerilla ja suolalla, käytä joko valmista rubia, tai valmista se itse. Grillaa liha maun mukaan, minä kypsensin sen nyt kamadossa 68-asteiseksi, aikaa meni tuolle paksulle palalle n. 45 min. Anna lihan tekeytyä foliossa hyvä tovi, tai vaikka seuraavaan päivään (jääkaapissa).

Valmista salaattipohja sellaisena kuin haluat tai sattuu aineksia olemaan. Leikkaa liha pieniksi suikaleiksi, ja nosta salaatin päälle. Lisää limen lohkot ja korianteri salaatin päälle, tai tarjoile erikseen. Lisäksi vielä hapankermaa, ja helppo kaikille maistuva salaatti on valmis. Ja minä nautin hektisen työpäivän jälkeen, että maukas ruoka valmistui helposti ja nopeasti.

Spagettikurpitsa kamadosta jauhelihavuokaan

Kurpistasato ei päätä huimaa tänäkään vuonna. Yksi iso hokkaido, toinen pienempi, muutamia muita pieniä kurpitsoja, jotka ovat ihan vihreitä vielä. Muutamia kesäkurpitsoja: Firenzen pitkä on huippu kesäkurpitsa, mutta ei samalla tavalla satoisa kuin tavalliset keräkurpitsat. Mutta yksi on menestynyt erinomaisesti tänä vuonna, ja se on spagettikurpitsa. Sitä riittää marmeladiin ja ruokiin vaikka millä mitalla, ja sitä voi viedä tuliaisiksikin. Halla on purrut jo lehtiin (alin kuva), mutta kurpitsat odottavat vielä sadonkorjuuta.

Minä olen aiemmin keittänyt tai paahtanut uunissa spagettikurpitsan. En muista onko aiemmin ollut samaa lajiketta, mutta täytyy sanoa että näin tehden tuli ihan ylivertainen hyvä kurpitsa, maukas eikä yhtään vetinen. Koska grillasin sen leikkauspinta alaspäin kurpitsa ei jäänyt yhtään vetiseksi, lisäksi se sai upeaa savun makua grillistä, eli nyt sekä rakenne että maku oli kohdillaan. Jos valmistan kurpitsaa ruuaksi, aion todellakin tehdä jatkossa näin.

1 iso spagettikurpitsa
n. 2 tl öljyä

1 iso sipuli

voita/öljyä

500 g hyvää naudan jauhelihaa (kyyttöä tällä kertaa)

1 rkl paprikajauhetta

musta- ja valkopippuria

2 tl kuivattua timjamia

chiliä, cayennepippuria

2 tl suolaa

100 g hyvää cheddaria (esim. Jukolan juusto)

1 dl kermaa
2 dl maitoa

2 munaa

Halkaise spagettikurpitsa ja poista siemenet. Voitele halkaistu pinta öljyllä. Laita kurpitsan puolikkaat n. 180-200 asteiseen (kamado-)grilliin. Grillaa n. 40 minuuttia halkaistu puoli alaspäin. Tarkista että kurpitsa on pehmeä kauttaaltaan ja nosta pois grillistä.

Silppua sipuli ja kuullota se pannulla. Ruskista jauheliha, mausta ja suolaa se reilusti, käytä mausteita oman maun mukaan, minulla oli nyt noin.

Irrota kurpitsan spagettimainen sisus kulhoon. Sekoita sipuli ja jauheliha joukkoon ja kaada seos vuokaan. Raasta juusto ja ripottele se laatikon päälle. Painele sitä vähän täytteen sisäänkin. Sekoita kerma, maito ja munat, kaada päälle.  Paista vuokaa n. 25 minuuttia 200 asteessa. Anna vetäytyä hetki.

Upea yksinkertainen ruoka, jossa kasvikset tulevat syötyä huomaamatta. Maistui hyvin (paitsi kuopukselle juuri ja juuri), esikoinen totesi että ottaen huomioon mitä tässä on, tämä on yllättävän hyvää.

Pikkuinen hokkaido spagettikurpitsojen ympäröimänä

Nappirouskut itämaisessa etikkaliemessä

Tänä vuonna on hyvä sienisato, ja ennen kaikkea se on monipuolinen. Rouskuja olen kerännyt enemmän kuin vuosiin, tai ehkä enemmän kuin koskaan. Säilön rouskut yleensä suolasieniksi, ryöppään sen vähä/paljon kerrallaan mitä niitä tulee ja suolaan. Löysin pieniäkin rouskuja sen verran, että tein pienen määrän nappirouskuja. Suurin osa on karvarouskuja, seassa on muutana kangasrouskukin. Kokeilin itämaista makumaailmaa tällä kertaa, ja voin tehdä kyllä toistekin. Tästä määrästä tuli tuollainen pikkupurkillinen.

n. 2-3 dl nappirouskuja

1 dl etikkaa

1,25 dl vettä

½ dl sokeria

pieni pala inkivääriä

1 tähtianis (puolikas ehkä riittäisi)

pieni pala kanelitankoa

1 tl korianterin siemeniä

½ tl suolaa

Ryöppää pikkuiset rouskut keittämällä niitä viitisen minuuttia, huuhtele kylmällä vedellä. Keitä maustelientä niin, että sokeri sulaa sinne. Laita sienet puhtaaseen (steriloituun) purkkiin ja kaada kuuma mausteliemi päälle. Jos haluat vahvempaa makua, jätä mausteet liemeen, mutta jos haluat miedompia sieniä, käytä liemi siivilöitynä. Sulje kansi ja anna maustau jääkaapissa vähintään muutama päivä. 

Sopii hyvin aasialaisen ruuan ja lihan lisukkeeksi, tai vaikka hodareihin nakkien sijaan/lisäksi.

Sikurirouskupiirakka ja sienijuttua

Minä olen hyvin perinteinen ja arka sienestäjä. Olen kulkenut lapsesta saakka sienimetsällä äidin kanssa, joka oli tarkka sienestäjä. Vain hyvin tuttuja sieniä, ei valkoista, ei niitä joita voi sekoittaa muihin. Niinpä minäkin olen poiminut vuosikymmeniä vain muutamia tuttuja sieniä. Rouskuista haapa, kangas ja karva, nykyisin taas mustakin. Tateista herkku ja voi, punikkitatit tunnen mutten poimi. Kantarellit ja mustat torvisienet. Suppikset tunnen mutten niitäkään poimi, paitsi joskus muille annettaviksi. Lampaankäävät ja orakkaat. Siinä on tainnut olla koko aikuisikäni lajikirjo viime vuoteen saakka, vaikka paljon muita sieniä tunnenkin.

Viime vuonna päätin, että opettelen joka vuosi yhden uuden sienen ja otan sen käyttöön. Minulla tämä on pitkä prosessi, tutkin sienikirjoja paljon (vuosia) etukäteen, katson netistä kuvia ja ennen kaikkea luen Suomen sieniseuran FB-sivuja ahkerasti. Sama sieni on niin eri näköinen eri ikäisenä, eri vuotena ja erilaisessa metsässä. Siksi haluan olla täysin varma tuntomerkeistä, ennen kuin alan kerätä sientä syötäväksi.

Viime vuonna oli kohtuullinen sienivuosi, ja uutena lajina aloin kerätä sikurirouskua. Samana vuonna tuli toinenkin uusi laji, nimittäin mustavahakas. Niitä löysin tasan kaksi, enkä ole vielä löytänyt valitettavasti enempää, ihana sieni. Tänä vuonna minulle uutena sienenä tuli kehnäsieni ja limanuljaska. Ja tunnistin myös kangaspalsamirouskun puolukkametsässä.

Olen siis tuplannut tavoitteeni, toisaalta tiedän että edessä on huonojakin sienivuosia, eli ei haittaa jos joku vuosi jää välistä. Ensi vuonna ajattelin alkaa tutustua haperoihin. Tunnistan jo varmasti kangas- ja keltahaperon, ja kumpaakin kasvaa sienimaastoissani joten niistä voisi aloittaa. 

Sikurirouskut olen pääasiassa kuivannut. Tein myös kokonaisista rouskuista sienipiirakan. Juju tässä piirakassa on käyttää kokonaisia lakkeja, piirakka sinänsä voi olla millainen tahansa.

Lempipohja.

Lempitäyte, esim tuo juustoinen, tai sitten vaikka vain kermaviiliä ja munaa, suolaa ja pippuria.

Sikurirouskuja. Paista lakit ensin vähän aikaa pannulla voissa, nostele piirakan päälle. Paista n. 200 asteessa uunissa n. 35 minuuttia.

Hyvä ja maukas piirakka, hienolla tavalla erilainen kuin perinteiset kantarelli- ja suppispiirakat. Ihana aromikas sieni.

Kuivattuja sikurirouskuja ja herkkutatteja + ämpärillinen rouskuja suolassa